torstai 16. tammikuuta 2014

UMK - EVVK?



Yleisradion kevään suurin televisiosatsaus Uuden musiikin kilpailu eli vihatummin UMK on fiasko. Senhän tietää jokainen. Kolmatta kauttaan pyörivä musiikkiohjelmaformaatti menettää katsojiaan samaan tahtiin, kun Yleisradio syytää siihen verovarojamme. Vuoden 2014 Uuden musiikin kilpailun ensimmäinen alkukarsinta keräsi surkeat 161.000 katsojaa, mikä on pienin euroviisuihin liittyvän kilpailun katsojamäärä kautta aikojen Suomessa ja yli 100.000 vähemmän, kuin vaikkapa perjantaina samalta kanavalta lähetetyn Tartu mikkiin jatkot -musiikkiohjelman katsojamäärä.

Kaikkihan alkoi mennä pieleen jo vuonna 2012, kun Yleisradio lanseerasi uuden "formaatin" ja heitti samalla katsotuimman musiikkiohjelmansa "Eurovision" kertaheitolla jätelavalle. Yleisradiossa on kova halu luoda kaikkea uutta, mutta siellä ei vain osata. Tangomarkkinatkin on ehditty pilata ja hätäpelastaa jo useaan otteeseen, vaikka niiden televisiointi ei niin kovin montaa vuotta ole Ylen käsissä ollutkaan. Samalla tavalla tapettiin suuren yleisön kiinnostus UMK:ta kohtaan jo ensimmäisenä vuonna.

Itse innostuin suuresti uudesta uutta musiikkia etsivästä tosi-tv-kisasta vanhojen tuttujen muilla kanavilla pyörivien artistikeskeisten ja vanhoja klassikkokappaleita kierrättävien formaattien rinnalle. Kuvittelin jopa, että formaatti myydään muihinkin maihin. Ei tietääkseni vastaavaa ole edes Yhdysvalloissa? UMK:n ensimmäistä kautta ei kuitenkaan parhaalla tahdollakaan voinut kutsua "formaatiksi". Sen verran ripeään tahtiin säännöt ja käänteet muuttuivat ohjelman edetessä. Finaalista sentään saatiin ihan asiallinen, vaikka itse sitten kisan voittikin perinteisin ja euroviisumaisin kappale, vaikka juuri sellaista kilpailussa ei missään vaiheessa etsitty.

Toisella kaudella tapahtui pieni ryhtiliike. Tuomareiksi nostettiin henkilöitä, joilla oli jotain meriittejä ja säännötkin olivat yleisön ja kilpailijoiden tiedossa jo ennen kisaa. Parantamisen varaa toki jäi ja Yle järjesti oikein suuren luokan katsojakyselyn aiheesta. Mitä kyselylle tapahtui, sitä ei kai tiedetä Ylessäkään, sillä UMK:n kolmas kausi on lähestulkoon identtinen kakkoskauden kanssa - hyvine ja huonoine puolineen. Euroviisutkaan ei ole enää niin suuri kirosana, kuin ykköskaudella, vaikka "oudoksi camp-lahkoksi" nimetyt salaperäiset viisufanit ovat toistuvasti lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa tuomareiden ja Yleisradion edustajien hampaissa. Niiden lahkolaisten jakeluun kun ei tunnu menevän se, että tässä UMK:ssa ei etsitä euroviisua vaan hittiä kotimaan markkinoille. Voittaja vain sattuu saamaan palkinnoksi lipun Kööpenhaminaan.

Henkilökohtaisesti en näe mitään pahaa siinä, että Suomen edustussävelmä Eurovision laulukilpailuissa 2014 on popkappale joka olisi olemassa ilman euroviisujakin. En kaipaa edustustehtäviin varta vasten euroviisuihin räätälöityjä powerballadeja tai homohumppia, mutta en myöskään kaipaa karsintakilpailun järjestävältä taholta maailman suurimman laulukilpailun väheksymistä, toistuvaa dissausta ja aliarviointia. Enkä varsinkaan sitä, että kilpailua rakastavat fanit haukutaan mistään mitään tietämättömiksi idiooteiksi. Luulisi jokaisen ymmärtävän, että mitä tahansa kilpailua tai harrastusta fanittavat ihmiset ovat kohteelleen kullan arvoisia - ellei peräti se arvokkain voimavara. Oli sitten kyse urheilujoukkueesta tai vaikkapa jostain yksittäisestä artistista tai yhtyeestä. En kuullut Urheilugaalassa lentopallojoukkue "Susijengin" kapteenin moittineen kiitospuheessaan joukkueen faneja oudoiksi lahkolaisiksi. Tai mitä tapahtuisi, jos Jari Sillanpää haukkuisi faniklubinsa jäsenet jonkin sortin typeriksi perässähiihtäjiksi? Fanien viidakkorumpu on yksi maailman parhaista ja halvimmista markkinointikeinoista.

Lopuksi haluan kertoa suomalaisten televisiolähetysten pioneereille Yleisradiossa, miten tv-ohjelmia ei tehdä. UMK yrittää tavallaan olla moderni tosi-tv esikuvinaan Idols tai X-factor, mutta se on kuitenkin ihan tavallinen euroviisukarsintaohjelma, jollaisia on nähty ympäri Eurooppaa vuosikaudet. Kommentteja laukova tuomaristokaan ei ole mitään uutta euroviisuauringon alla, vaan lähinnä kosmeettinen harha. Uskotellaan tv-katsojille, että tässä nyt tapahtuu jotain entisestä poikkeavaa.

Mielenkiintoista musiikkikilpailua ei tehdä, kuten UMK on tähän asti tehty. Tosi-tv-jännitys luodaan ihan toisin keinoin, kuin marssittamalla jo ennakkoon valitut kilpailijat tuomareiden eteen ja sitten taas viikon päästä uudelleen samojen tuomareiden eteen ja osa vielä kerran uudelleen samojen tuomareiden eteen. Finaalissa osa kilpailijoista laulaa saman kappaleen tv-lähetyksessä kuuden viikon sisällä mahdollisesti viidennen kerran, jos sattuu niin onnekkaasti että pääsisi vielä superfinaalikolmikkoon. Eikä kilpailukappaleita soiteta radiossa erilaisina versioina, ennen kuin ne kuullaan televisiossa demoversioina. Katsojapoloinen on vähemmästäkin sekaisin ja epätietoinen siitä, missä vaiheessa kisaa nyt edetään. Finaali toivon mukaan kerännee kuitenkin taas vähän enemmän katsojia - esiintyyhän siellä ainakin väliaikanumerona viime vuoden euroviisuedustaja, euroviisuja ja fanejaan rakastava Krista Siegfrids - vähän camp mimmi.

Ja mihin Yle hukkaa ne loput yli 400 sävellyskilpailuun lähetettyä kappaletta? Täysin hukkaan heitettyä tosi-tv-materiaalia, sanoisin. Idolsissa tai The Voice of Finlandissa yksi mielenkiintoisimmista vaiheista on alkukarsinnat. Miksi Uuden musiikin kilpailuissa tuomariston pääpaino ei voisi olla alkukarsinnoissa? Nyt TOP-12 on valittu demoversioiden pohjalta ja tuomarit kuulevat vasta esittelyjaksossa, osaavatko kilpailijat laulaa livenä. Kuinka paljon kansan syviä rivejä tällaiset karsintajaksot keräisivätkään tv-vastaanottimien äärille, kun kylän miehet ja naiset palaisivat halusta nähdä kuinka oman kylän pojat pärjäävät telkkarissa. Näin siis, jos karsintaformaattina haluttaisiin välttämättä säilyttää tämä UMK. Euroviisujen kannalta ihanteellisinta olisi, jos kilpailun palkintona ei olisikaan "100 miljoonaa katsojaa", vaan vaikkapa levytyssopimus. Ja se Yleisradion sisäisesti valitsema nimekäs artisti voisi esittää Suomen euroviisuedustussävelmän ensimmäistä kertaa Uuden musiikin kilpailun väliaikanumerona.