sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Maassa maan tavalla

Joka kevät suomalainen perisynti kateus nostaa päätään. Euroviisufanit seuraavat innokkaina muiden maiden valintamenettelyjä oman edustussävelmän löytämiseksi ja seuraavaan hengenvetoon alkaa iänikuinen itkuvirsi ja valitus, miksi muualla on kaikki asiat paljon paremmin. Yleisimmin Suomea verrataan euroviisukarsintojen kruunaamattomaan kuningattareen Ruotsiin, mikä on vähän sama asia kuin oletettaisiin että Suomen yleisurheilun tason pitäisi olla samaa luokkaa kuin Yhdysvaltojen. Mitäpä sitä mitään lähempänä meidän tasoamme olevia vertailukohteita huomioimaan.


Ruotsissa eivät karsinnat ole vielä edes alkaneet, eikä nuottiakaan yhdestäkään kilpailukappaleesta ole kuultu, mutta varmasti kaikki ovat jo nyt sitä mieltä että Ruotsissa on tänäkin vuonna parhaat euroviisukarsinnat. Viime lauantaina kun Tanskassa karsittiin edustussävelmä, voidaankin jo yleisesti todeta että kaikissa Euroopan maissa on euroviisukarsinnoissa parempi taso kuin Suomessa. Suomalaiseen mentaliteettiin tosin kuuluu kommentoida tätä euroviisuasiaa vain kun jossain muualla asiat ovat paremmin kuin meillä. Eikö olisi itsetuntoa kohottavampaa puhua euroviisukarsinnoista silloin, kun huomataan meillä asioiden olevan paremmalla tolalla? Miksi aina valitetaan: ”Ruotsissa on asiat paremmin”? Miksei rehvastella: ”Meillä on asiat paremmin kuin Virossa”?

Eurovision laulukilpailut ovat muutenkin niin hyvää vauhtia ruotsittumassa, että on hyvä että edes Suomi pistää kampoihin. Maailman musiikkiviennin kärkikastiin kuuluva rakas naapurimme on levittäytynyt lähes kaikkiin Euroopan kolkkiin liuhulettisen Thomas G:sonin johdolla ja vauhti varmasti vain kiihtyy, kun G:sonin sävelmä vihdoin ja viimein voitti kansainvälisen loppukilpailun viime keväänä. Nytkin esimerkiksi Georgia on tilannut edustussävelmän suoraan Gustafssonin liukuhihnalta, vaivautumatta pitämään edes minkäänlaisia karsintoja. Viime lauantaina ysäribändi Daze esitti G:sonia Tanskassa. Ruotsin karsinnoissa tullaan kuulemaan yhteensä viisi kyseisen herran hengentuotetta ja niin edelleen. G:sonin lisäksi Ruotsista löytyy lukuisia muita euroviisuista innostuneita säveltäjiä. Viime kevään kansainvälisissä viisukarkeloissa ruotsalaisilla oli näppinsä pelissä ainakin isäntämaa Azerbaidazanin ja Kyproksen, Kreikan, Norjan, Espanjan, Maltan, Irlannin sekä yllättäen myös Italian edustussävelmissä, ja tietysti oman maansa voittoisassa viisussa.

Euroviisufanin unelma olisi varmaan, että kaikissa 39:ssa tänä vuonna Eurovision laulukilpailuihin osallistuvassa maassa järjestettäisiin karsinnat, joissa kuultaisiin 10 ruotsalaisten tuottamaa schlageria. Vai olisiko se sittenkään onni ja autuus? Onhan tuota ruotsalaisten matkimista Suomessakin jo 2000-luvun alkuvuosina kokeiltu. Pieni euroviisufanien porukka saattoi hihkua, kun inkoolaiskokki Susann Sonntag veti leveässä haaraseisonnassa ruotsalaista diskoiskelmää vesirajaan ulottuvassa glittermekossa, mutta Erkki Pohjanheimon vuoden 1981 Suomen euroviisukarsinnoissa haastattelemaa Mikko Alataloa lainatakseni: ”Miksi meidän pitäisi yrittää olla jotain mannermaisia lurex-miehiä, kun emme sellaisia ole?” Arja Korisevan kieli ei taivu englannin ääntämiseen ja Ile Vainion pestaamat naisvoimistelijat eivät väänny kuin rahtusen noloihin koreografioihin. ”Suomi on ainoa maa, joka pystyy häviämään jopa omat euroviisukarsintansa”.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti