maanantai 4. helmikuuta 2013

Lost in the woods

Suomen Yleisradion palvelut koko kansan televisiopalvelujen tuottajana hämmentävät. Rahoitus hoidetaan nykyään kaikkia täysi-ikäisiä kansalaisia verottamalla, mutta saavatko kaikki mielestään rahoilleen vastinetta? YLE Fem kanava lähettää ruotsinkielistä ohjelmaa 290 000:lle suomenruotsalaiselle ja YLE Teema hemmottelee kulturellimpaa kansanosaa, johon katsojamittauksen mukaan kuuluu enimmillään n. 200 000 silmäparia. Sitten jäävätkin jäljelle nämä pääkanavat Ykkönen ja Kakkonen. Osa suomalaisista on saattanut jäädä paitsi informaatiosta, että YLE TV1 on suunnattu vanhuksille ja YLE TV2 on nykyään nuorten ja trendikkäiden kanava. Varmasti joku Kakkosen entiseen katsojaprofiiliin – härmäläisiin perusjuntteihin kuuluva - pahaa-aavistamaton kansalainen katselee vahingossa, ohjelmasisältöä hämmästelen kanavaa, mutta eiköhän Yleisradion kanavauudistuksen airuet saa heidätkin pian karkotettua kanavaltaan. Olisihan noiden idioottien pitänyt älytä vaihtaa kanavaa viimeistään siinä vaiheessa, kun Tangomarkkinat siirrettiin Kakkoselta Ykköselle.


Ikävä kyllä Suomen euroviisukarsintoja ei siirretty vanhusten kanavalle, vaan ohjelmalle päätettiin tehdä nuorennusleikkaus eli plastiikkakirurginen operaatio. Kuten tiedetään kyseiset operaatiot eivät ole koskaan täysin kivuttomia, eivätkä lopputuloksetkaan useimmiten näytä kovin vakuuttavilta. Jos YLE halusi Uuden musiikin kilpailun näyttävän Mila Kunikselta, todellisuudessa ohjelma muistuttaa enemmän Donatella Versacea. YLE yritti keksiä pyörän uudelleen, mutta valitettavasti siitä tuli ovaalin muotoinen.

Vuoden 2012 Uuden musiikin kilpailusta ei kannattaisi varmaan enää lausua sanaakaan, mutta todettakoon että onneksi YLE:ssä myönnettiin UMK 2012 kilpailun menneen päin persettä, lopputulosta myöten. Uudistukset olivat välttämättömiä. Useissa uudistuksissa onnistuttiinkin, mutta hupaisinta kuitenkin oli että jokainen niistä vei UMK-nimisen ohjelmaformaatin lähemmäs sitä entistä euroviisukarsintaa. Uudistuksia tarvittaisiin vielä lisää, mutta sittenhän UMK olisi nimeä lukuun ottamatta entisenlainen euroviisukarsinta. Voitaisiin valita myös toinen tie: Uudistaa oikein kunnolla! Uuden musiikin kilpailu on aina ollut ajatustasolla ihan hyvä juttu, mutta toteutus on vain yleisradiomaisen surkea.

Tänä vuonna Uuden musiikin kilpailussa nähtiin ensin kolme turhaa jaksoa. Ensimmäisessä osassa esiteltiin 12 kilpailijaa ja tuomaristo (sekä väläytettiin humoristisessa mielessä mitä kaikkea skeidaa kilpailuun oli lähetetty). Toisessa ja kolmannessa osassa kisaan valitut 12 kilpailijaa esittivät tuomaristoille kappaleidensa demo-versiot ja tuomarit antoivat kisailijoille kommentteja ja vinkkejä. Neljännessä ja viidennessä jaksossa oltiin pääsevinään asiaan. Samat 12 kilpailijaa esiintyivät pienelle live-yleisölle kuuden ryhmissä ja tuomarit antoivat kisailijoille kommentteja ja vinkkejä. Molemmissa jaksoissa kaksi kilpailijaa eteni suoraan UMK-finaaliin ja yksi (!) kilpailija pudotettiin pelistä pois. Kuudennessa jaksossa *vetää henkeä* kuusi kahdessa edellisessä jaksossa sijoille 3, 4 ja 5 sijoittunutta kilpailijaa esiintyi pienelle live-yleisölle uudelleen ja tuomarit antoivat kisailijoille kommentteja ja vinkkejä, jonka jälkeen kaksi heistä putosi pelistä pois. Puolitoista kuukautta on siis vatvottu ja väännetty ja käännetty kahtatoista musiikkiesitystä. Tuomariston jäsen Redrama ei enää keksinyt kuudennessa jaksossa esityksistä mitään kommentoitavaa ja yleensä sanavalmis Toni Wirtanenkin oli vain valmis.

Harvassa tv-ohjelmassa katsoja ehtii turtua ja kyllästyä kappaleisiin ja kilpailijoihin jo ennen suurta finaalia. On toki totta, että näitä finaalia edeltäviä jaksoja ei ole katsellut kuin reilut 200.000 suomalaista, joten suurin osa finaalin katsojista kuulee kilpailukappaleet ensi lauantaina ensimmäistä kertaa. Muuten itse kappaleissa ei tänä vuonna olekaan moitittavaa. Kaikki ovat periaatteessa jopa ihan kuunneltavia ja yllättäen mukaan mahtuu oikeasti hyviäkin biisejä. Tosin miksikään koko perheen ohjelmaksi ei UMK:sta ole vieläkään, sen verran suppealle alueelle kaikki kilpailukappaleet sijoittuvat. Näennäisesti kaikki kappaleet edustavat toki eri musiikkigenrejä discosta raskaaseen rockiin, mutta niitä yhdistää silti se tosiasia että teoreettinen kohdeyleisö on n. 18-28-vuotiaat. Väittämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö esimerkiksi minä 43-vuotiaana voisi kuunnella näitä lauluja, vaan että kohderyhmä on sama kuin YLE TV2:n toivoma yleisö. Suppea valikoima ja liika toisto syövät kuitenkin kiinnostavuutta.

On sääli, että YLE aina hukkaa heille tarjotut mahdollisuudet. Uuden musiikin kilpailuun lähetettiin 470 demoa. Siinä luulisi olevan materiaalia, josta työstää monipuolista tv-viihdettä. Jos halutaan apinoida tosi-tv-formaatteja, niin eikö voitaisi tehdä se kunnolla? Alkukarsinnathan ovat kaikkien tosi-tv-kilpailujen kutkuttavin osuus. YLEkin voisi marssittaa vaikka sata mielenkiintoisinta yrittäjää tuomariston eteen esittämään tekeleitään ja sanavalmis tuomaristo voisi tykittää suustaan kunnon tosi-tv-viihdettä. Näistä otoksista saisi takuulla editoitua mielenkiintoisemmat kolme jaksoa, kuin tämänvuotisessa UMK-ohjelmassa. Biisit ja taustanauhat ovat kuitenkin jo olemassa kilpailijoiden lähettämillä alkuperäisillä demoilla. Jatkoon voisi päästää reilusti enemmän kisaajia ja paljon laveammalla skaalalla. Kansa saisi sitten päättää, haluaako se jatkoon iskelmiä, humppaa, dancea, manserokkia vai death metallia. Laadukkaimmat yksilöt kustakin lokerosta olisi kuitenkin tuomariston toimesta jo seulottu. Saataisiin aikaan kunnon perheriidat ja kansan syvät rivit mökin mummosta Punavuoren hipstereihin ja sateenkaariväestön edustajista Rovaniemen rokkareihin väittelemään omien suosikkiensa paremmuudesta. Ja parastahan tietenkin olisi, ettei tällä Uuden musiikin kilpailulla olisi mitään tekemistä Suomen euroviisuedustajan valinnan kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti