lauantai 13. toukokuuta 2017

2017: Euroviisufinaali


Tänään on aika euroviisufinaalin ja perinteisen Wernerin Weikkauksen. Weikkailen tuttuun tapaan vähän karkeammalla kädellä eli olen jakanut 26 finalistia viiden (/kuuden) sijoituksen ryhmiin ja heitellyt maat tiettyihin lokeroihin. Koko kevään ajan on puhuttu vain ja ainoastaan Italian voitosta, mutta viisuviikot ovat tuoneet jännitystä elämään ja heittäneet voittajasuosikeiksi myös Portugalin ja Bulgarian. Minulle sopisi minkä tahansa maan voitto tuosta kolmikosta. Portugalissa ja Bulgariassa en vielä käynytkään, joten ne sopisivat oivallisesti ensi kevään matkakohteiksi, ja Italiaan olen valmis matkaamaan uudelleen milloin tahansa. Portugalin ja Bulgarian edustussävelmät ovat kuitenkin luonteeltaan sellaisia, että voitto ei tekisi euroviisuinstituutiolle hyvää. Italian syvimpiinkin kansanriveihin uppoavalla hyväntuulisella rallilla olisi hyvät mahdollisuudet nousta Euroopan kuumimmaksi kesähitiksi ja kaikki tietäisivät, että "Nyt soi se euroviisuvoittaja!". Eikun kädet heilumaan! Italiahan on legendaarinen musiikkimaa ja vaikka emme kaikki sujuvaa italiaa puhukaan, niin olemme aina kuunnelleet sitä mieluusti. Portugalin kieli taas on kuin kuuma peruna suussa puhuttua espanjaa, melkein kuin etelä-eurooppalaista norjaa. Mahtavatkohan Espanjassa puhua pahoinvoivasta henkilöstä käyttäen vitsikästä lausahdusta "Salvador puhuu tuolla WC:ssä portugalia"? Bulgaria esittää modernin popballadinsa englanniksi. Mikään ei kuitenkaan ole euroviisuissa kirkossa kuulutettu, ennen kuin viimeinen yleisöäänisaalis on taulussa. Jännelmät tiivistyvät!

Eurovision laulukilpailu 2017 finaali, esiintymisjärjestys: 


1. Israel: IMRI – I Feel Alive
2. Puola: Kasia Moś – Flashlight
3. Valko-Venäjä: Naviband – Story of My Life
4. Itävalta: Nathan Trent – Running On Air
5. Armenia: Artsvik – Fly With Me          
6. Alankomaat: OG3NE – Lights and Shadows  
7. Moldova: Sunstroke Project – Hey Mamma  
8. Unkari: Joci Pápai – Origo            
9. Italia: Francesco Gabbani – Occidentali’s Karma
10. Tanska: Anja – Where I Am          
11. Portugali: Salvador Sobral – Amor Pelos Dois
12. Azerbaidžan: Dihaj – Skeletons            
13. Kroatia: Jacques Houdek – My Friend      
14. Australia: Isaiah – Don’t Come Easy      
15. Kreikka: Demy – This is Love            
16. Espanja: Manel Navarro – Do It For Your Lover
17. Norja: JOWST – Grab The Moment            
18. Iso-Britannia: Lucie Jones – Never Give Up On You
19. Kypros: Hovig – Gravity            
20. Romania: Ilinca ft. Alex Florea – Yodel It!
21. Saksa: Levina – Perfect Life            
22. Ukraina: O.Torvald – Time            
23. Belgia: Blanche – City Lights        
24. Ruotsi: Robin Bengtsson – I Can’t Go On
25. Bulgaria: Kristian Kostov – Beautiful Mess
26. Ranska: Alma – Requiem

Eurovision laulukilpailu 2017 finaaliveikkaus:

Sijat 1-5 Italia, Portugali, Bulgaria, Armenia, Azerbaidzan

Sijat 6-10 Ranska, Ruotsi, Israel, Moldova, Unkari

Sijat 11-15 Belgia, Itävalta, Valko-Venäjä, Australia, Norja

Sijat 16-20 Iso-Britannia, Ukraina, Puola, Alankomaat, Kreikka

Sijat 21-26 Saksa, Espanja, Tanska, Kroatia, Kypros, Romania

torstai 11. toukokuuta 2017

2017: Toinen semifinaali - ennakkoveikkaukset


1. Serbia: Tijana Bogicevic - In Too Deep
Kuten olette huomanneet, tanssiryhmät eivät enää ole trendikkäitä euroviisuissakaan. Ruotsin Melodifestivalen, joka lanseeraa erilaiset show-muotivirtaukset vähensi tanssijoita jo muutama vuosi sitten ja Eurovision laulukilpailu hiihtää kuuliaisesti samaa latua. Niinpä solistilta vaaditaan kuusinkertaisesti karismaa, jos mielii täyttää ison estradin yksinään. Serbian Tijanalla sitä kyllä on, kuten on myös muodikkaasti läpikuultavasta kankaasta valmistettu leninki reisiensä verhona. Mutta onko itse kappale tarpeeksi vahva? Sanoisin, että finaalipaikkamahdollisuudet ovat olemassa, mutta Serbia karsiutuu täpärästi.

2. Itävalta: Nathan Trent - Running on Air
Keskenään saa lavalla hääräillä myös Itävallan rennonletkeä Nathan-poikanen. Jos ei mukaan lasketa keskelle estradia raahattua jättikokoista kuunsirppiä. Liekö sitten Venäjän vai Turkin euroviisupoissaolon kunniaksi sinne kiikutettu? Rentoutta korostetaan arkisella valkoisella asukokonaisuudella, jollaisessa meikäläinen yleensä hipsii terassille oluselle - ei kapua maailman suurimman laulukisan lavalle. Esittäjä on tässäkin vahva, mutta onko tässäkään kappale riittävä? Karsiutunee rimaa hipoen.

3. Makedonia: Jana Burceska - Dance Alone
Yksinäinen paikka nykyään tuo euroviisuestradi. Makedonian Jana-neitokainenkin saa esiintyä ylhäisessä yksinäisyydessään, mikä tietenkin sopii myös yksintanssimisesta kertovaan kappaleeseen. Tässä nähdään myös toinen nykytrendivirtaus eli taustaprojisointiin heijastetut solistin omat naamavärkit. Jos esimerkiksi 2005 Kiovassa joka toisella esiintyjällä oli mukanaan jonkin sortin lyömäsoitin (siis rumpu), nyt heilutaan yksin. Omaperäisyys ei usein ole muotia euroviisuissa, mutta jotain sellaista voittoon kyllä tarvitaan. Toisen semifinaalin alussa nähdään hyviä laulajia ja nyt kuullaan myös hyvä kappale. "Dance alone" on täydellisesti tätä päivää moderneine tanssirytmeineen. FINAALIIN!

4. Malta: Claudia Faniello - Breathlessly
Saatan kuulostaa itseäni toistavalta, mutta Claudia on lavalla yksin ja taustalle on heijastettu hänen oma pärstäkertoimensa. Maltan menestymismahdollisuuksista ollaan faniporukoissa montaa mieltä. Toiset rakastavat, toiset nauravat partaansa. Minuun Claudian kohtalokas karisma kyllä puree ja vaikka balladinsa onkin aika perinteinen, uskallan ennustaa paikkaa lauantain finaalissa. Pocahontas-fibat sävelmässä voivat olla avain menestykseen tai tie turmioon?

5. Romania: Ilinca and Alex Florea - Yodel It!
Romanian Ilincan ei tarvitse jodlata lavalla yksin, sillä hänellä on kaverina jonkin sortin räppäri-laulaja Alex ja on siellä joku taustalaulajakin. Ja lisäksi siellä on kaksi suurta kanuunaa? Niiden läsnäoloa en tosin osaa perustella. Aiemmin en uskonut Romanian menestykseen, mutta ehkä juuri tässä saumassa värikäs ja reipas esitys voi hyväntuulisuudessaan kantaa jopa finaaliin asti?

6. Alankomaat: O'G3NE - Lights and Shadows
Hollannin näyttävä "Wilson Phillips" -reinkarnaatio on yhtä rintavakoa, reittä ja säärtä, ja osaavatpa nuo naaraat vielä laulaakin. Vaan meneekö luritukset jo yliesittämisen puolelle? "Täältä pesee, te senkin nuotin vierestä veisaavat itäblokin pissikset!" Toisaalta euroviisuyleisö on joskus arvostanut musikaalisuuttakin, joten voihan olla että Alankomaatkin menee finaaliin. Ei mitenkään rytinällä, mutta täytyy katsoa loppuyhteenvedossa miten kova tunku sinne on (siis tuolla tämän kirjoituksen lopussa).

7. Unkari: Joci Pápai - Origo
Semifinaalin ensimmäinen kahdesta omalla äidinkielellä esitettävästä kappaleesta tulee Unkarista, sisältää etnosävyjä ja uhkean tanssijattaren. Ja miesnutturan, joka ei enää ole muotia, mutta ilmeisesti tässä tapauksessa ei ole tarkoituskaan olla muodikas. Eihän Jocilla ole edes nilkat paljaina, vaan jalassa on kunnon pitkävartiset nahkasaappaat. En ole pahemmin seurannut ennakkoveikkauksia enkä vedonlyöntitilastoja, mutta ihan näppituntumalta voisin kuvitella näkeväni Unkarin myös finaalissa.

8. Tanska: Anja - Where I Am
Nyt palataan taas yksinlaulun pariin. Jotain kuorojakin näissä esityksissä toki on, mutta tänä päivänä heidät on tapana piilottaa lavasteiden taakse. Sehän on tietenkin myös etu, sillä taustalaulajan ei tarvitse näyttää hyvältä eikä osata tanssia - riittää kun osaa laulaa. Kisan parhaimpiin huutajiin kuuluva Anja kyllä täyttää naisellisella karismallaan lavan yksinkin ja katonrajasta syljetään kultaista suihkua vielä pisteeksi iin päälle. Mihin paukut riittävät? Ehkä finaaliin tai ehkei sit kuitenkaan?

9. Irlanti: Brendan Murray - Dying to Try
1990-luvun menestyjä ja kaikkien aikojen voittotilaston ykkönen Irlanti on 2000- ja 2010-luvuilla ollut vähän huonossa huudossa, mutta Brendan nauttii tietääkseni jonkinsorttista ennakkosuosiota. Poikakloppi esiintyy lavalla tietenkin ajan hengessä yksin ja patsastelee jonginmoista kuumailmapalloa muistuttavassa häkkyrässä? Omaan korvaani särähtää mikkihiirimäinen kimakka laulusaundi. Ehkä teinitytöt - miksei toiset pojatkin - tykkäävät? Nuorisoäänillä finaaliin?

10. San Marino: Valentina Monetta and Jimmie Wilson - Spirit of the Night
Tiedättekö kuinka Monetta kertaa Valentina edustaa San Marinoa euroviisuissa? Entäpä kuinka Monetta kertaa kuulette tämän vitsin? No oikea vastaus ensimmäiseen kysymykseen on neljä ja toiseen kolme. Tällä kertaa perhoskuningattaren simpukasta on kuoriutunut varsinainen bilehile, joka viihtyy kireissä kumihousuissa ja nahkalippiksessä discovalojen sykkeessä. Tukena Valentinalla on raamikas amerikkalainen Jimmie ja sekalainen kööri taustalaulajia. San Marinoon asti ei ilmeisesti uusimmat muotivirtaukset taustahahmojen piilottamisesta ole vielä kantautuneet. Sävellyksen takana on tietenkin 71-vuotias Ralph Siegel, jonka 24:s Eurovision laulukilpailujen kansainvälisissä finaaleissa ja semifinaaleissa kuultava kappale tämä on. Siinä on Ruotsin Thomas G:sonilla kirittävää. Ai niin: Ei finaaliin.

11. Kroatia: Jacques Houdek - My Friend
Hassua, että nämä kaksi huumoripläjäystä San Marinosta ja Kroatiasta ovat tuotannon mielestä parhaimmillaan näin peräkkäin esitettyinä. Vantterarakenteinen Jacques täyttäisi kyllä lavan yksinkin, mutta seurana hänellä on entisaikojen malliin kuoroa ja erilaista jousisoittajaa. Jotenkin sööttiä, mutta finaaliin ei ole mitään asiaa.

12. Norja: JOWST5 - Grab the Moment
Norjasta ei ennakkoveikkauksissa kukaan puhu oikein mitään. Ihan kuin sen olemassaolo olisi unohdettu kokonaan. Itse puolestaan veikkaan että erän musta hevonen on tässä. Taitaa olla vähän liian moderni pala euroviisufaneille nieltäväksi? Tämän biisin voisi kuulla millä tahansa hittiasemalla ja bändin esityskin on pelkistetyssä rentoudessaan asiallinen. Finaalissa tavataan!

13. Sveitsi: Timebelle - Apollo
Sveitsin karsinnat rinnanmitalla voittanut Timebelle-yhtyeen viehkeän naisellinen solisti Miruna Mănescu esittelee vaihteeksi reisiään. Porraskorokkeesta ja pähkinänruskeista kutreista tulee mielleyhtymät jonkinlaisiin missikisoihin tai Disney-prinsessoihin ja taustan karamellivärit eivät lievennä yhtymishaluja. Timebelle-orkesterin muut jäsenet saavat tyytyä taustalla instrumentalisointiin. Arvelen että finaalipaikka jää haaveeksi.

14. Valko-Venäjä: Naviband - Story of My Life
Valko-Venäjä luottaa ensimmäistä kertaa viisuhistoriassaan omaan valkovenäjän kieleensä ja etnoväritteisiin rytmeihin laskelmoidun poppikoneiston sijaan. Aikamoisen jollotuksen tuo kaksijäseninen Naviband saakin navigoitua lavalle roudatussa ilmasiipialuksessaan, mutta täyttänee etnokiintiötä finaalissa.

15. Bulgaria: Kristian Kostov - Beautiful Mess
Bulgarian Kristian tuli vähän takavasemmalta viimeisten julkistettujen edustuskappaleiden joukossa mukaan kisaan, eikä tätä ole ehkä ehditty siksikään vielä ruotia puhki. Hauskaa, että joku kappale kuulostaa tässä joukossa vielä tuoreelta. Livevedot eivät ole harjoituksissa olleet niin vakuuttavia, kuin tummasävyinen moderni popballadi vaatisi, mutta ehkä nuorukainen kääntää ne sympatiapisteiksi. Usko finaalipaikkaan on vankka.

16. Liettua: Fusedmarc - Rain of Revolution
Mikäköhän noita liettualaisia oikein vaivaa? Toisinaan he laittavat euroviisuihin ihan tavallista musiikkia, mutta sitten jotain ihan kummallista. Jotain niin outoa, ettei siitä keksi edes mitään sanottavaa. Ainakaan mitään ystävällistä, joten pidän mölyt mahassani. Ei jatkoon.

17. Viro: Koit Toome and Laura - Verona
Viron tyylikäs kasaripehmomoderntalkingdiscohenkinen esitys nauttii suurta fanisuosiota. Viron karsinnoissa nähtiin jo musiikkivideomainen lavaesitys, jossa duettopari pelaa omaa kissa- ja hiirileikkiään. Runsasta viisu- ja etenkin viisukarsintakokemusta omaavat Koit ja Laura tulkitsevat höpönlöpötekstiä antaumuksella. Iltapuvuissa on kimallusta ja värimaailma pelkistetyn mustavalkoinen. Viron vakiokalustoon kuuluvat raamikkaat pitkän linjan taustalaulajattaret on kätketty kulisseihin. Näin hyvältä esiintymispaikalta Viro edennee finaaliin melko helposti?

18. Israel: IMRI - I Feel Alive
Finaalipaikka on pedattu myös Israelin komealle discopopparille sijoittamalla hänet esiintymään viimeisenä. Vauhdikkaat etelän rytmejä hyödyntävät tanssipalat ovat tänä vuonna harvinaista herkkua muutenkin, kun Kreikka ja Kyproskin tarjoilivat geneeristä länsipoppia ja Turkki on boikotoinut kisoja jo vuosia. Soljuu kepein lanneliikkein finaaliin kärkisijoilta.

1. Israel
2. Makedonia
3. Bulgaria
4. Norja
5. Irlanti
6. Viro
7. Romania
8. Unkari
9. Malta
10. Valko-Venäjä

11. Alankomaat
12. Tanska
13. Serbia
14. Itävalta
15. Sveitsi
16. Kroatia
17. San Marino
18. Liettua

tiistai 9. toukokuuta 2017

Euroviisut? Vieläkö niitä järjestetään...


Euroviisujen fanittaminen on maailman vittumaisin harrastus. Elämässä pääsisi paljon helpommalla, jos keräilisi vaikka postimerkkejä. Silloin vain työkaverit vittuilisivat. "Etkö parempaa tekemistä keksi?". Nyt vittuilevat kaikki, koko Suomen kansa ja näemmä myös koko muu Eurooppa ja vielä Australia siihen pisteeksi I:n päälle. Media vittuilee, sosiaalinen media vittuilee ja tietenkin myös ne työkaverit.

Jälleen kerran suomalainen euroviisufani joutui pettymään. Milloinkohan sitä aikuinen mies alkaisi ottaa opikseen, eikä lataisi itselleen niin kovia odotuksia? Kun Norma John talvella valittiin Suomen euroviisuedustajaksi, esitin kainon toiveen työrauhasta. Mutta toisin kävi ja Suomi nostettiin ennakkosuosikkien joukkoon. Suomalaisessa sosiaalisessa mediassa alkoi saman lällätys, että "joko taas". Siinä vaiheessa ei viisufanilla ollutkaan enää muita vaihtoehtoja, kuin rukoilla että Suomi pääsisi finaaliin. Loppuisi se lällätys.

Mutta kuten huonosti nukutun yön jälkeen tiedämme, toisin kävi. Suomi karsiutui euroviisufinaalista. "Joko taas?". Loppuuko lällätys? Ei toki, nythän se vasta alkaa. Kostoksi kaivoin jo lippuvarastosta Slovenian lipun ja aion kannustaa illalla heidät Suomi - Slovenia -jääkiekko-ottelun voittoon. Saavatpahan nettitrollaajat muuta lällätettävää. Lisäksi mielestäni Slovenian euroviisuedustaja Omar Naber on myös kostonsa ansainnut. Ei päässyt hänkään euroviisufinaaliin, vaikka esitti varmoin ottein hienon kappaleen.

Ai niin, mutta eihän euroviisuilla olekaan mitään tekemistä musiikin kanssa. "Ei ole ollut enää pitkään aikaan", toteaisi sosiaalisen median euroviisuasiantuntija iltapäivälehden kommenttikentässä. Mitä lie tarkoittavat? Varmaan sitä hetkeä, kun Länsi-Saksan edustaja Margot Hielscher tarttui euroviisuesityksessään puhelimen luuriin vuonna 1957 ja lauloi että "Telefon, telefon". Naapurimaita varmaan kosiskeli äänestämään, vaikka puhelinäänestys ei silloin vielä ollutkaan käytössä.

Miksi sitten joku maa menestyy (aina) ja joku toinen ei (koskaan). Vaikka Ruotsi, joka rynnii joka vuosi finaaliin miltä esiintymispaikalta tahansa (toim. huom. paitsi vuonna 2010, jolloin poikkeus vahvisti säännön). Tai Azerbaidzan, joka oikeasti rynnii joka vuosi finaaliin (ruotsalaisten säveltämällä kappaleella). Tai Belgia, joka rynnii... tai siis ei rynnikään, vaan on esiintynyt vuosina 2004-2017 finaalissa kuusi kertaa eli yhtä usein kuin Suomikin. Onko tässä oikeasti mitään kaavaa? Onko Eurovision laulukilpailuissa mikään niin kirkossa kuulutettu?

Itselläni ainakin aina ennakkoveikkauksia rakentaessa kaikista yrityksistä huolimatta, makuasiat sekoittuvat faktoihin. Yritin viimeiseen asti järkeillä, että Slovenialla ei ole mitään asiaa finaaliin, mutta kun näin Omarin mahtavan esityksen aloin uskoa siihen. Onneksi en kuitenkaan kertonut siitä kenellekään, ettei tarvitse taas hävetä. On tässä meillä euroviisuasiantuntija. Ensi keväänä kun toimittajat lähestyvät haastattelupyynnöillään, täytyy varmaan tokaista että "Älkää nyt hyvät ihmiset minulta kysykö euroviisuista yhtään mitään. En tiedä paskaakaan." Mutta saa nähdä onnistuuko se kaltaiseltani linssiluteelta?

Eilen veikkasin tässä blogissani ensimmäisen semifinaalin jatkoonpääsijöitä. 7/10 meni oikein, mikä on euroviisufaniksi itseään nimittävältä nolo suoritus. Puolustuspuheenvuorossani haluaisin käyttää argumenttia, että veikkasin sentään sijoille 11-12 kahta kärkikymmenikköön päässyttä. "Vastalause, herra tuomari!" toteaa sosiaalinen media, joka takertuu faktaan että sijoitin yhden finalistin semifinaalin viimeiselle sijalle. Oikeasti kolmelle viimeiselle sijalle sijoittuivat todennäköisesti Suomi, Latvia ja Georgia, joita kehtasin veikata finaaliin. Lauantaina olemme viisaampia, kun semifinaalien tarkat tulokset julkistetaan finaalin jälkeen. Ja kyllä: huomenna aion jatkaa itsetuhoisella tielläni ja veikata toisen semifinaalin tuloksia.

2017: Ensimmäinen semifinaali - ennakkoveikkaukset


1. Ruotsi: Robin Bengtsson – I can’t go on
Ruotsi on jälleen kerran vahva voittajasuosikki. Siis koko kisan, ei ainoastaan tämän ensimmäisen semifinaalin. Lisää vauhtia saadaan vielä juoksumatoista. Viime vuonna Suomi avasi ensimmäisen semifinaalin ja itku alkoi jo etukäteen, että eihän näin huonolta esiintymispaikalta ole edes mahdollista päästä finaaliin. Ruotsin tapauksessa on ihan vaan parempi pitää turpa kiinni. Ehdottomasti jatkoon!

2. Georgia: Tamara Gachechiladze – Keep the faith
Georgian vahvasti tulkittu draamaballadi on kovasti henkilökohtaiseen musiikkimakuuni, mutta ennakkoveikkauksissa Georgia ei ole vahvoilla finaalipaikkojen jaon suhteen. Itse kyllä uskon, että hyvällä esityksellä on ihan yhtä hyvät mahdollisuudet päästä finaaliin kuin kenellä tahansa muullakin. 50/50

3. Australia: Isaiah – Don’t come easy
Australia ei ole ihan niin vahva, kuin aiempina vuosina, mutta takuuvarma suoritus silti. Biisi on peruspopkappale ja nuori Isaiah on kuuleman mukaan hyvä lavalla. Povaan varmaa jatkopaikkaa.

4. Albania: Lindita – World
Albanian esitys on yksi semifinaalin erikoisuuksista, eikä finaalipaikka heille ole aina automaattisestikaan langennut. Jäisikö hieman tekotaiteellisena pidetty Lindita tällä kertaa nuolemaan näppejään? Ei jatkoon?

5. Belgia: Blanche – City lights
Belgian moderni popkappale herätti kuulijoiden mielenkiinnon julkaisuvaiheessa, mutta harjoitukset Kiovassa eivät ole enää olleet niin vakuuttavia. Nuori Blanche tuntuu olevan lavalla eksyksissä, laulu ei tahdo oikein kulkea ja esillepanokin on omituinen. Luulenpa että Belgia on se tämän erän "floppaava fanisuosikki". Ei eteenpäin.

6. Montenegro: Slavko Kalezić – Space
Slavkon discoilu toimii levyversiona, mutta solistina Montenegron prinssi Tähkäpää pitkine palmikoineen menee vähän kummajaisosastolle. Pelkäänpä että ns. tavikset huvittuvat esityksestä enemmän kuin innostuvat. Ei finaalipaikkaa?

7. Suomi: Norma John – Blackbird
Suomen finaalipaikka ei kai koskaan ole tuntunut etukäteisveikkauksissa näin varmalta? Vaikka tavalliset nettikommentoijat tuntuvat olevan aina sitä mieltä, että "Suomi on ennakkosuosikki joka vuosi". Ei ole. Nyt sitä kuitenkin ollaan ihan realistisesti. Esitys näyttää ja kuulostaa upealta ja ammattitaitoiselta. Pidän finaalipaikkaa 100-varmana, eikä sitä pysty vesittämään edes ennen Suomen esitystä nähtävä tauko.

8. Azerbaidžan: DiHaj – Skeletons
Azerbaidzanhan on päässyt euroviisufinaaliin joka vuosi, kun he ovat mukana olleet ja luulen että niin käy tälläkin. Esitys on erilainen, mutta kuitenkin moderni ja mieleenpainuva.

9. Portugali: Salvador Sobral – Amar pelos dois
Portugalin Salvadorin kappalehan voisi olla edustussävelmä vuodelta 1961. Ajaton ja herttainen. Omaan makuhermooni ei tämä paketti uppoa, mutta kuuleman mukaan on Kiovassa noussut ennakkosuosikkien joukkoon. Jos huhuihin on uskominen, niin finaalipaikka lienee selviö? Mikään ei kuitenkaan tule Portugalille ilmaiseksi, sillä karsiutumisissa heillä selvä enemmistö.

10. Kreikka: Demy – This is love
Perinteiset discokappaleet ovat näissä euroviisuissa selkeästi vähemmistössä, joten Kreikan rallille uskoisi kiintiöfinaalipaikan irtoavan helpohkosti?

11. Puola: Kasia Moś – Flashlight
Puolalta nähdään semifinaalissa vahva perussuoritus, jossa ei ole mitään spesiaalia. Joskus sellainen riittää finaaliin, mutta joskus ei. 50/50

12. Moldova: Sunstroke Project – Hey mamma
Moldovan hyväntuuliselle renkutukselle ennustan myös finaalipaikkaa, mutta se todennäköisesti irtoaa hieman rimaa hipoen?

13. Islanti: Svala – Paper
Islannin Svala hukkuu tässä joukossa vähän massaan. Luulen että finaalipaikka jää tällä kertaa haaveeksi.

14. Tšekki: Martina Bárta – My turn
Tähän sopisi miltei samat kommentit, kuin Islantiinkin. Samantyyppisiä paketteja on tässä semifinaalissa liian monta.

15. Kypros: Hovig – Gravity
Kyproksen kaverin livevedot eivät ole Kiovassa osuneet ihan napakymppiin. Kappalekin on mielestäni jo hieman vanhanaikainen tankkaus, mutta pääseehän tästäkin semifinaalista silti kymmenen esitystä finaaliin. Kaikki eivät voi karsiutua.

16. Armenia: Artsvik – Fly with me
Armenia erottuu joukosta etnosävyillään ja mielenkiintoisella lavaylöspanollaan. Finaalipaikka lienee näin hyvältä esiintymispaikalta taputeltu.

17. Slovenia: Omar Naber – On my way
Omat sympatiani ovat Omarin komean miesballadin puolella, mutta ennakkoarvioiden mukaan finaalipaikkaa pidetään lähes mahdottomana. Sääli.

18. Latvia: Triana Park – Line
Latvia herättänee katsojat viimeiseltä esiintymispaikaltaan käsin pirteällä tanssibiisillään ja etenee finaaliin, vaikka joitakin puutteitakin livekunnossa kuuleman mukaan on. Ei se oo aina niin justiinsa.

1. Ruotsi
2. Suomi
3. Portugali
4. Australia
5. Azerbaidzan
6. Armenia
7. Latvia
8. Kreikka
9. Moldova
10. Georgia

11. Puola
12. Kypros
13. Albania
14. Tsekki
15. Islanti
16. Slovenia
17. Montenegro
18. Belgia

perjantai 25. marraskuuta 2016

Uusien artistien kilpailu 2017

UMK 2017 logo on glitteroitu. How eurovision is that?


Arvovaltainen UMK-esiraati on työnsä tehnyt ja parin huonosti nukutun yön jälkeen on euroviisufanin tyytyminen kohtaloonsa ja lähdettävä tulta päin: ruotimaan näitä teoksia, jotka meille vaihtoehdoiksi on suotu. Nämä olivat siis parhaat, jotka noin neljänsadan tarjokkaan joukosta löytyivät?

Ennen sitä muistot eivät voi olla palaamatta 2000-luvun alkuun, jolloin Yleisradiossa painettiin niin sanottua paniikkinappulaa. Silloin annettiin euroviisukarsinnat uuden työryhmän käsiin ja siirrettiin vetovastuu kakkosverkkoon. Ero vuosien 2000 ja 2002 euroviisukarsinnoilla olikin heti kuin yöllä ja päivällä. Vuoden 2000 Hotelli Lordin tunkkainen ravintolamiljöö vaihtui tamperelaiseen urheiluhalliin. Ehdokaskappaleissa ei kumpanakaan vuonna ollut mitään vikaa, mutta ylöspanossa nähtiin miten suuri merkitys silläkin asialla on. Vuoden 2002 livelähetykseen ostin lipun, kun se pitkästä oli mahdollista. Paikan päällä selvisi, että lippuja oli silloinkin myyty vähän ja paikkamme siirrettiin lähemmäs estradia ja yhtä takakatsomoa ei pystytetty lainkaan. Lippujen myyntiähän yritettiin vauhdittaa Mestareiden konsertilla, joka pidettiin samassa paikassa heti euroviisukarsintojen jälkeen. Tapahtumaa mainostettiin tyyliin Mestareiden konserttina, jonka lämmittelynumerona nähdään muuan euroviisukarsinnat. No yli 2-tuntisen jännitysnäytelmän jälkeen pääasiassa euroviisujen ystävistä muodostunut yleisö paineli toisaalle puimaan tapahtunutta (Laura Voutilaisen voittoa) ja urheiluhalli ammotti tyhjyyttään Mestareiden pistäessä parastaan.

YLE:n työryhmä oli kuitenkin asettanut selkeäksi päämääräkseen Suomen ensimmäisen euroviisuvoiton ja jo neljän vuoden uurastuksen jälkeen se tapahtui. Lordi voitti Suomelle kultaa vuonna 2006 ja euroviisut olivat huikeassa nousukiidossa. Isännöintivuonna 2007 koko Suomen kansasta tuli yksi suuri euroviisuasiantuntija. Mutta kuten aina, nousuhumalaa seuraa krapula, ja jo seuraavana vuonna 2008 sijoituksemme oli kahdenkymmenen huonommalla puolella. Euroviisufanien intoa eivät sijoitukset kansainvälisessä finaalissa lannistaneet, vaan Suomen euroviisukarsinta oli aina vuotemme kohokohta. Tavattiin vanhoja tuttuja eri puolilta Suomea ja jännitettiin oman suosikkimme puolesta ja karsintalähetyksen jälkeen bailattiin pikkutunneille asti euroviisudiskossa. Turussa, Tampereella ja Helsingissä vietettyjen vauhdikkaiden viikonloppujen päätteeksi oli aina hyvä mieli ja mukava huikata sunnuntaina viisukavereille "Nähdään toukokuussa", kun kaikki suunnistivat kotikaupunkeihinsa ympäri Suomen niemen.

Itse muistelen kultaista vuosikymmentä 2002-2011 aina lämmöllä ja ilolla. Sitten tuli vuosi 2012 ja kaikki muuttui. Euroviisut eivät enää olleetkaan meille sallittu juttu. Olisi ollut parempi, jos emme olisi maininneet koko sanaa. No iso joukko meistä kuitenkin ajatteli, ettei nimi kisaa pahenna ja osti liput jäähalliin ensimmäiseen Uuden musiikin kilpailun finaaliin ja maksoi niistä kovan hinnan ensimmäisten ostajien joukossa. Muutama viikko myöhemmin lippuja tarjottiin suurinpiirtein kahvipaketin kylkiäisinä, kun kauppa ei käynytkään. Eikä tapahtuman floppaaminen ollut ihme. Vanhat fanit hylättiin ja uusia ei löytynytkään. Vähän sama, kuin Kalervo Kummola olisi jääkiekon MM-kisojen alla todennut että lätkäfanit eivät sitten ole tervetulleita Hartwall areenalle. UMK 2012 jatkobileisiinkin myytiin (arvokkaita) lippuja ja muutamat meistä hatkahtivat ostamaan vielä nekin. Euroviisuthan siellä eivät siellä soineet kuin hetken aikaa ja musiikki vaihtui päivän poppiin. Pääsin kuitenkin sutkauttamaan ensimmäisen UMK-voittajan Pernilla Karlssonin lauluääntä ihastelleelle UMK-tuomarille Anna Laineelle mielestäni nasevan kommentin. Laine huokaili baaritiskillä Pernillan laulaessa "Kuunnelkaa! Kenellä Suomessa on tuollainen ääni?" ja vastasin "Naapurin Reetalla". Mielestäni Karlssonin parhaaksi ansioksi ei käsipallotaitojen lisäksi tulisi lukea huikeaa, virtuoosimaista lauluääntä, vaan ennemmin sympaattinen kotikutoisuus.

Vuoden 2012 jälkeen euroviisufanit olivat niin loukattuja ja nöyryytettyjä, että valtaosa heistä hylkäsi koko UMK:n. Kenties he salaa seurasivat lähetystä televisiosta, mutta paikan päälle vaivautuivat aniharvat. Vuosittaisiksi viisufanien tärkeimmiksi kokoontumisajoiksi vaihtui Euroviisuklubin järjestämät pikkujoulut, joiden tunnelmaa YLE:n tuottaja ei päässyt pilaamaan. Hupaisinta oli kuitenkin, että vaikka YLE rimpuili euroviisukytköksestä eroon puolipakolla, kansa äänesti kahtena ensimmäisenä UMK-vuonna voittajaksi sen kaikkein euroviisumaisimman kappaleen. Vuonna 2014 voiton vei Softengine-yhtye, joka oli varmasti Yleisradionkin mieleen nuorekkuudessaan ja kuinka ollakaan, se menestyi kansainvälisessäkin kisassa suomalaisittain mukavasti.

Jotain varmaan huomattiin Yleisradiossakin, kun takkuisten UMK-vuosien 2013-2014 jälkeen Uuden musiikin kilpailua "uudistettiin". Viisufanejahan UMK-uudistukset vain huvittivat, sillä jokainen muutos toi karsintakilvan tyylin lähemmäs sitä vanhaa tuttua perinteistä euroviisukarsintaa. YLE keksi pyörän uudelleen? Hyvä nousujohde tyssäsi kuitenkin vuoden 2015 halpahintaiseen puffaukseen, jolloin YLE näytti jo etukäteen päättäneen että Pertti Kurikan nimipäivät on sopivin edustaja Suomelle. Oltaisiinhan silloin tosi erilaisia ja erottuvia ja voitto olisi käytännössä varma. Tämä oli paitsi epäreilua muita kanssakilpailijoita kohtaan, myös epäreilua Suomen kansaa kohtaan. No Itävallassa kävi, niin kuin kävi ja tänä vuonna kilpailu oli jo tasaväkisempää. Jonkin sortin skandaalin aiheutti joidenkin mielestä kai se, että eniten kansan antamia puhelinääniä saanut Saara Aalto ei voittanutkaan kilpailua, vaan voittoon kiilasi raatien ansiosta Sandhja, sairaanhoitaja Meilahdesta.

Lyhyestä virsi kaunis, pitkästä kauniimpi. Nyt voin ehkä "Antaa menneisyyden mennä" (Kirkan esittämä euroviisuehdokas vuodelta 1992) ja keskittyä tulevaan. Vuonna 2017 Uuden musiikin kilpailussa on luovuttu alkukarsinnoista ja "kaikki paukut" satsataan yhteen suureen live-finaaliin, joka kisataan Espoon Metro-areenalla lauantaina 28.1.2017. Viisufaneille tarjottiin mahdollisuus ostaa lippuja sinne etukäteen, mutta välittömästi alkoivat hälytyskellot soida ja jäin odottamaan, josko vaikka kahvihammasta alkaisi kolottelemaan. Finaalissa kisaa esimerkiksi vuoden 1992 tapaan kymmenen ehdokasta - jälleen yksi "uudistus" siis.

Tällaiselta tämänkertainen kymmenikkö kuulosti minun korviini:

Alva - Arrows 
säv. & san. Arto Ruotsala, Milos Rosas, Aatu Mällinen

Kisojen kuopus, 16-vuotias Alva ei herätä suuria tunteita puolesta eikä vastaan. Kappale on peruspoppia hyvässä ja pahassa, eikä maksa vaivaa avata tämän kohdalla sanaista arkkuakaan tämän enempää. Kappale saa tammikuussa 3-minuuttisensa julkisuudessa, eikä siitä sen jälkeen enää kuulla. Oli hauska tutustua, Alva.



Emma - Circle of life
säv & san. Jonas Olsson, Heidi Maria Paalanen, Aku Rannila, Saara Törmä

Voice of Finland kisastakin tuttu Emma osallistuu kisaan hyvinkin paljon 2010-luvun euroviisulta kuulostavalta etnosävyisellä tanssipop-biisillä. Tytön rantaruotsalaisuus on toinen vahvuus, sillä se kansanosa tunnetusti äänestää euroviisuissa omiaan - kuin romanit Syksyn Sävel ehdokkaita konsanaan. Eikä tämän valinta Suomen edustajaksi olisi välttämättä huono juttu. Vertailua esimerkiksi Tanskan voittoisaan "Only teardrops"-viisuun ei kuitenkaan voisi Kiovassa välttää?



Günther & D'Sanz - Love yourself 
säv. & san. Mats Söderlund, Amir Aly, Tomas Cederholm, Robin Abrahamsson, Niklas Nylund

UMK 2017 artistikatras on suurelle yleisölle niin tuntematon, että lehdistön on ollut pakko repiä ilo irti Güntheristä. Kyllä, juuri siitä 2000-luvun alkupuoliskolla muutaman pikkutuhman pikkutyhmän pikkuhitin pyöräyttäneestä viiksivallusta on kyse. Viime aikoina lähinnä We love the 90's festareiden pikkulavalla esiintyneen höpöttäjän ansiot ovat joka tapauksessa yli kymmenen vuotta vanhoja. Itseäni on tosin aina ihmetyttänyt vuonna 2003 esikoissinglensä julkaisseen esiintymiset ysärifestareilla. Kaverikseen Günther on saanut Voice of Finlandissa kilpailleen suomalaistuneen espanjalaisen Daniel Sanzin. Kappale on perus-Güntheriä eli möreää puhetta ja muiden laulamaa kertosäettä ysärityylisen eurodance-syntikkamaton päällä. Biisi voisi olla parempikin.



My First Band - Paradise
säv. & san. Antti Koivula, Heikki Puhakainen, Heikki Kytölä, Juho Vehmanen, Mikko Virta, Jurek Reunamäki

My First Band on kilpailija, joilla on meriittiä. Esikoislevy "You look so bored" ilmestyi 2009, seuraava "Mercury & glitter" 2011 ja kolmas läpimurtolevy "Corazon" kaksi vuotta sitten. Se sisälsi hitin "Don't break my corazon", jonka joku saattaa muistaakin. Kolme viidesosaa yhtyeestä (Kytölä, Vehmanen, Virta) muodosti aikoinaan myös PMMP:n livebändin. Nykyisellään yhtye on esiintynyt paljon myös Keski-Euroopassa ja "Corazon"-albumi julkaistiin myös Saksassa, Sveitsissä ja Itävallassa. En sano, että tuossa olisi avaimet euroviisumenestykseen, mutta ei kokemuksesta koskaan haittaakaan ole ollut. Bändin lisäksi ehdokaskappale "Paradisen" tekoon on osallistunut hittinikkari Jurek Reunamäki. Biisi on ammattitaitoisesti tuotettu letkeä, rahtusen reggaekomppinen, hyväntuulinen popralli, jossa on sopivasti koukkua.



Norma John - Blackbird
säv. & san. Lasse Piirainen, Leena Tirronen

Ehdokkaiden joukosta löytyy useita Voice- ja Idols-kilpailijoita, mutta myös yksi Suomen ainoan X-factor-kauden kilpailija. Leena Tirronen tuli tuolloin kisassa kolmanneksi ja myöhemmin hän on julkaissut soololevyn nimellä Leena ihmemaassa. Norma John -duon toinen osapuoli Lasse Piirainen oli vahvasti mukana jo tuossa projektissa ja osallistunut myös monien muiden artistien musiikin tuottamiseen. Hartaan kaunis "Blackbird" olisi kyllä sekin Suomelle ihan kelpo edustaja, jos esitys ja livelaulu ovat täyttä timanttia.



Club La Persé - My little world
säv. & san. Princess Julia, Luke Howard, Jaakko Salovaara

Hassunhauska, vitsikkäästi nimetty "dragryhmähän" tästä friikkisirkuksesta vielä puuttuikin. Vai ovatko nämä edes mitään dragejä? Jonkin sortin performanssitaiteilijoita, joka tapauksessa. Eivät siis mitään laulajia, eivätkä säveltäjiä, eivätkä sanoittajia. Tuottajaguru Jaakko Salovaara on kuitenkin loihtinut taustalle ihan kelpo saundit. Kaipa tästä live-esityksellä ryyditettynä saa jotain hupia irti?



Lauri Yrjölä - Helppo elämä
säv. & san. Lauri Yrjölä

Kisan ainoasta suomenkielisestä esityksestä vastaa Lauri Yrjölä. Harmi vain, että tuo teksti on kokonaisuuden heikoin lenkki. Minusta tavutus ei istu sävelmään lainkaan, vai onko esimerkiksi "vas-tuun-tun-not-to-muu-den"-kohdalla haettu jotain erikoista tehokeinoa? "Jos sun au-raa jokin vai-vaa, aa"? Ei uppoa nyt kyllä yhtään.





Knucklebone Oscar & The Shangri-La Rubies – Caveman
säv. & san. Baldauf, Martimo, Salomaa, Kumpulainen, Vettenranta, Bachér, Schönberg

Räväkän bluesnumeron esittävä Knucklebone Oscar on saanut rinnalleen kaksi burleski-esiintyjää, joten kolmikolta sopisi odottaa ainakin näyttävää livevetoa. Tämän tyyppiset jutut (Burleskia lukuunottamatta) eivät kuitenkaan ole meikäläisen kuppi teetä, mutta ei tässä nyt varmaan tarvitse pelätäkään että tämä tästä tämän edemmäs etenisi. YLE:n epätoivoinen yritys houkutella myös heteromiehet ruudun ääreen?





Anni Saikku – Reach Out For The Sun
säv. & san. Mia Kemppainen, Perttu Kurttila

Emman ja D'Sanzin tavoin myös Saikun Anni on osallistunut Voice of Finland -kilpaan. Mukava huomata, että nykyään UMK-kilpailijat ovat tuttuja kykykilpailuista, kun ennen vanhaan he osallistuivat ensin euroviisukarsintoihin ja vasta sen jälkeen Voiceen ja Idolsiin. Anni laulaa kivasti, mutta kappale junnaa paikallaan. Onks tää niinku dancee vai balladii? Vuoronperään vähän kumpaakin.



Zühlke - Perfect villain
säv. & san. Nalle Ahlstedt, Christian Ingebrigtsen, Silje Nymoen

Kisan ainoa euroviisukarsinta-säveltäjäkonkari Nalle Ahlstedt on tehnyt toistaiseksi viimeisimmältä Idols-kaudelta tutulle Catharina Zühlkelle dramaattisen powerpopbiisin "Perfect villain". Etunimensä taiteilijanimestään pudottanut Zühlke jäi ainakin allekirjoittaneen mieleen jo Idolsissa vahvalla lauluäänellään. Kappaleen teksti on yksi kisan näppärimmistä supersankariviittauksineen. Mieleeni heräsi vain kysymys voiko Marvel-yhtiölle rekisteröidystä X-men-tavaramerkistä laulaa euroviisuissa? No UMK:ssa varmaan voi ja luulen, että ongelmaa kansainvälistä kisaa koskien ei pääse syntymään, vaikka itse ihan Zühlken paketista pidänkin.



Pelkkiin kuunneltuihin studioversioihin perustuva ranking:

Kiovaan My First Band tai Emma, varasijalla Norma John

Jos haluatte, että koko Eurooppa nauraa meille, niin Günther & D'Sanz

Muilla ei ikävä kyllä ole sinne päin maailmaa toukokuussa asiaa...

Omalla soittolistalleni laitan kaikki yllämainitut ja Zühlken.

torstai 24. marraskuuta 2016

Goodbye, mr. Autio

Uuden musiikin kilpailu on täällä taas. Yleisön pyynnöistä huolimatta. Koskaan aiemmin yli 40 vuotta kestäneellä euroviisufanituskaudellani ei Suomen euroviisuehdokaskattaus ole näyttänyt teoriassa näin turhauttavalta. Mukana ei ole yhtäkään sellaista nimeä, joita kymmenen kilpailijan mukaan olisi voinut ennustaa. Ilmankos YLE luopui pari vuotta käyttämästään kisaa edeltäneestä silhuetti-arvausleikistään. Edes Pete Poskiparta ei olisi pystynyt mentalisoimaan tätä nimilistaa ennakolta. Tutuin nimi suurelle yleisölle lienee ruotsalainen huumoriartisti Günther. Kyllä, juuri se pikkuisista string-bikineistä örissyt viiksiniekka. Kuinka tuore ja nerokas idea! Ruotsi itsehän tosin laittoi miehen ehdokkaaksi kotimaansa edustajaksi jo kymmenen vuotta sitten (2006), kun hänen muutamasta menestyshitistään oli kulunut vasta pari vuotta. Günther ei päässyt Melodifestivalen-alkukarsinnasta jatkoon. Suomessa tätä ongelmaa ei ole, sillä alkukarsinnat on lakkautettu. Siirrymme suoraan suureen finaaliin, joka pitkästä aikaa järjestetään konserttitilaisuutena johon yleisöllä olisi mahdollista ostaa lippuja. Nimenomaan "olisi", jos yleisöä kiinnostaisi. UMK-tuottaja Anssi Aution kaavailuissa Espoon Metro-areenalla pidetään tammikuun lopussa kuitenkin megaluokan bilespektaakkeli, jossa on "tupa täynnä". En tiedä missä rinnakkaistodellisuudessa tuottaja Autio elää, kun hän kuvittelee Emman, Alvan ja Annin vetävän "tuvan täyteen"? Eikös sinne Metro-areenalle kuitenkin mahdu tuhansia ihmisiä?

Vähän historiaa: Suomen euroviisukarsinta muuttui Uuden musiikin kilpailuksi vuonna 2012. Otin uudistuksen vastaan varovaisen innostuneesti. Ohjelmasta vaikutti tulevan tosi-tv-tyyppinen kisa, jossa tuomarit jalostavat ehdokaskappaleista timantteja suureen finaaliin. Nimenomaan uusia kappaleita etsivä musiikkiformaatti on mielestäni puuttunut aina runsaasta tosi-tv-kentästä, ihan kansainvälisestikin. Siitä pitikö ohjelma kytkeä nimenomaan euroviisuihin, voidaan olla montaa mieltä. "Formaatti", jos sellaisesta voidaan puhua, poukkoili kuitenkin ohjelman edetessä päämäärättömästi eri suuntiin. Aluksi äänestettiin netissä 40:n ehdokkaan joukosta jatkoonpääsijöitä, sitten tuli mystinen kolmen kappaleen lisäkarsinta ja odottamattomia pudotuksia, joissa viimeisimmässä pudotettiin finalistijoukosta katraan nimekkäin artisti finaalia edeltävänä päivänä ulos. "Euroviisut" olivat silloin tuotannolle kirosana ja tuottaja nimittikin viisufaneja mediassa "oudoksi camp-lahkoksi". Viisufanithan ovat siitä erikoisia lahkolaisia, että he ottivat uuden lempinimensä naurulla vastaan ja termi on jäänyt elämään näihin päiviin asti. Varsinaisesta "formaatista" ei siis voitu puhua, sillä tuskin tekijät itsekään tiesivät kilpailunsa sääntöjä. Parina seuraavana vuonna UMK uudistui ja säännöt selkiytyivät. Tuomarit kuitenkin säilyivät ja viikosta toiseen he yrittivät epätoivoisesti keksiä jotain uutta sanottavaa samoista alkukarsintojen eri vaiheita läpikäyvistä kappaleista. Joku tuomari taisi jossain finaalissa todetakin, että hän ei keksi tästä esityksestä enää mitään uutta sanottavaa. Oli siis aika uudistua jälleen ja vuosina 2015-2016 UMK muuttui euroviisuystävällisemmäksi kuin suomalainen karsintalähetys koskaan konsanaan. Jos tuottaja Autio oli potkinut faneja munille kolme vuotta, nyt oli aika kääntyä ympäri ja antaa kielen vilistä vaossa. Glitteriä, glamouria ja konfetteja ei säästelty. Ikävä vain, että tuo on se kymmenen vuotta vanha stereotypia euroviisuista. Puuhkansulat on jo aikoja sitten lakaistu ongelmajätteeseen ja nykyään Eurovision laulukilpailut on moderni kevyen musiikin kilpailu tässä ajassa. Hartaimmat viisufanitkin nauravat väkisinväännetyille pukutempuille ja juoksupyörille, jos joku sellaisia erehtyy viisuestradille roudaamaan.

Hetkellistä mediahuomiota saadaan, kun YLE uskottelee kansalle, että lähettämällä euroviisuihin kehitysvammaisten punkbändin "erotutaan ja menestytään". Erottua voi muutenkin kuin edukseen. Hyvä biisi, jolla on hyvä esittäjä riittää. Totta kai neljänkymmenen kilpailijan joukosta pitää jollain tavalla erottua, mutta pupu ei saa mennä pöksyyn. Se huomataan heti. En hauku yhtään vuoden 2017 UMK-kilpailukappaleista. Siellä kymmenen joukossa on monta ihan perushyvää biisiä, jotka on hyvin tuotettu. Kyllä Suomessa osataan tehdä musiikkia. Mutta niin kauan, kuin YLE häärää alati muuttuvan UMK-kokeilunsa parissa, suomalainen yli 55-vuotias euroviisukarsintainstituutio on kriisissä. Kokeneita tekijöitä ei kiinnosta amatöörikisan maineessa rypevä kisa, uusista ei ole näin vaativiin tehtäviin. Vai palkkaisitko sinä leipomosi kansainväliseksi konsulentiksi kotona pullaa silloin tällöin leipovan sairaanhoitajan? Vahingoista kuitenkin viisastuu ja tällä kertaa jätin käyttämättä euroviisufaneille tarjotun mahdollisuuden ostaa liput Metro-areenalle ennen artistien julkistamista. Vuodesta 2002 lähtien kaikki avoimina yleisötilaisuuksina järjestetyt karsintafinaalit paikan päällä seuranneena, en ole koskaan tuntenut oloani niin petetyksi, kun vuoden 2012 UMK-"megaspektaakkelibileiden" lippuja vanhaan jäähalliin myytiin puoli-ilmaiseksi vielä päivää ennen suoraa lähetystä. Kiitos tarjouksesta, jään siis kuitenkin odottelemaan kytkykauppatarjouksia. Tiedoksi vielä sekin, että Anssi Autio on fanitushistoriani ajan viides tai kuudes euroviisukarsintojen tuottaja. Hämmästyttävää kyllä, tulosvastuuta ei taida euroviisutuottajilla olla. No onneksi voin tuudittautua siihen turvalliseen tunteeseen, että tuottajia tulee ja menee, mutta minun rakkauteni euroviisuja kohtaan on ikuista. Olen täällä vielä senkin jälkeen, kun Anssi Autio siirtyy "uusiin haasteisiin".

perjantai 13. toukokuuta 2016

ESC 2016: Kohti finaalia

Kuva: Thomas Hanses (EBU)

Semifinaalit on kisailtu, finalistit ovat selvillä ja tuottajat ehtivät samantien repäistä finaalin esiintymisjärjestyksenkin pystyyn. Toisen semifinaalin veikkaukseni meni 10% paremmin kuin ensimmäisen eli sain kymmenestä finalistista ennustettu oikein kahdeksan. Georgian härörockin finaalipaikka tuli itselleni suurimpana yllätyksenä, kuten monelle muullekin veikkaajalle. Sen jatkopaikkaan eivät oikein uskoneet edes kappaleesta pitävät fanit. Israelia veikkasi finaaliin useampi, mutta itse luulin teatraalista Kiryat Atan Jesse Kaikurantaa siksi kuuluisaksi "floppaavaksi fanisuosikiksi". Nähtävästi Hovin (ei sukua Sepolle) esitys kosketti muitakin kuin viisufaneja. Ennustuksessani vikaan menivät pohjoismaat Norja ja Tanska, jotka molemmat putosivat finaalista. Norja valitettavasti ja Tanska onneksi. Näin ollen Ruotsi saa kunnian kilpailla euroviisufinaalissa ainoana pohjoismaana. Moista ei ole tapahtunut sitten vuoden 1970, jolloin kaikki pohjoismaat boikotoivat viisuja. Toivottavasti tämä ei tarkoita sitä, että Ruotsi saa naapureilta neljä kertaa kaksitoista pistettä, sillä he eivät niitä ansaitse. Muita yllätyksiä ei toinen semifinaali tarjoillut. Sveitsin valoverhoon verhoutunut sinikiharainen Kyykkä-Rykka tarjoili vuoden ellei koko vuosikymmenen noloimmat euroviisuhetket ja jäi toivon mukaan koko kisan jumboksi. Tuota esitystäkö hän harjoitteli Globenissa viikon päivät? Rykkahan lauloi olevansa "Viimeinen lajissaan", mikä toivottavasti pitää myös paikkansa.

Mutta sitten huomiseen finaaliin, johon tuotanto on suuressa viisaudessaan suunnitellut seuraavanlaisen juoksujärjestyksen:

1. Belgia
Toisen semifinaalin päättänyt Belgia saa kyseenalaisen kunnian aloittaa finaalin. Rempseäksi hehkutettu Laura Tesoro oli mielestäni semissä vähän vaisuhko ja kappaleen vaatimattomuus puski heti pintaan. Käytännössä kokonaisuudessa ei ole paljon muuta kuin Queenin "Another one bites the dustista" pöllitty sykkivä komppi ja iloinen tanssikoreografia. Show'n aloittajana Belgialle käy "Suomet" ja veikkaan sijoitusta finaalin häntäpäässä.
Sijoitusveikkaus: 21-26

2. Tsekki
Karhunpalveluksen tuotanto teki myös Tsekin perussievälle balladille, joka unohtunee jo Alankomaiden postikortin aikana. Hienoa kuitenkin, että Tsekki pääsi ensimmäistä kertaa viisuhistoriassaan euroviisufinaaliin!
Sijoitusveikkaus: 16-20

3. Alankomaat
Alankomaidenkaan esiintymispaikkaa finaalin alkupäässä en ymmärrä. Ikäänkuin tuotanto toivoisi, että nämä kolme eivät menestyisi? Hollannin rennonletkeä poppis olisi omiaan jonkun hektisen show-numeron jälkeen. Tässä kohtaa esitettynä en tälle korkeaa sijoitusta ennusta.
Sijoitusveikkaus: 11-15

4. Azerbaidzan
Azerbaidzanin näyttävä show on tämän finaalin ensimmäinen huomiotaherättävä esitys. Semifinaalissa Samra lauloi heikosti, mutta jos parannusta on tapahtunut, voi pisteitäkin tulla.
Sijoitusveikkaus: 11-15

5. Unkari
Ei voi mitään, mutta minusta tämä alkupää nyt vain on vähän tylsä. Belgian uptempon jälkeen pelkkää midtempoa ja balladia. Tosin tänne alkupäähän on nyt arpoutunut muutenkin nämä tämäntyyppiset kappaleet isompana joukkona. Laita nyt sitten tuottajana nämä johonkin kiinnostavaan järjestykseen.
Unkarin "Pioneeriin" olen ehtinyt jo vähän kyllästyä, mutta kenties suurin osa katsojista kuulee tämän ensimmäistä tai toista kertaa?
Sijoitusveikkaus: 16-20

6. Italia
Italia on ensimmäinen finaalin uusi kappale eli yksi suurista rahoittajamaista. Italia nyt on aina Italia - suuri musiikkimaa - mutta tänä vuonna mielestäni vähän tylsä. Erityisesti esittäjä vaikuttaa kovin tylsä puunaamalta. Ei kärkikahinoihin.
Sijoitusveikkaus: 21-26

7. Israel
Tähän voisi kirjoittaa samat kommentit, kuin viiteen edelliseenkin esitykseen. Täällä Israel ei uppoa, enkä veikannut sitä edes koko finaaliin. Enkä veikkaa nytkään kärkeen, mutta kuten tiedätte olen usein väärässä.
Sijoitusveikkaus: 16-20

8. Bulgaria
Bulgaria poppi on vienyt sydämeni! Pelkäsin harjoituksia seurattuani esityksen vaikuttavan koomiselta ja asun kamalalta, mutta onneksi olin väärässä. Kappale on näiden kisojen piristysruiske, josta voisin povata hittiä vielä viisujen jälkeenkin. Polikin on ihana esiintyjä ja taitava laulaja.
Lisäksi puuduttavan alun jälkeen reipas tanssibiisi herättää tv-katsojat. Toivottavasti pitkästä aikaa finaaliin päässyt Bulgaria saa historiansa parhaan finaalisijoituksen!
Sijoitusveikkaus: 6-10

9. Ruotsi
Isäntämaa on ainoa, jonka esiintymispaikka on arvottu. Kisaisännät voivat siis taktikoida vain sijoittamalla molemmin puolin heidän esitystään mahdollisimman edulliset esitykset. Nyt on laskelmoitu niin, että harvalukuisista reipaspoljentoisista kappaleista on valittu yksi juuri ennen laahaavakomppista Ruotsin laulua.
Toivottavasti Ruotsi floppaa tai ei ainakaan voita!
Sijoitusveikkaus: 6-10

10. Saksa
Suuri rahoittajamaa Saksa lähettää kisoihin myös nuorekasta keskitempopoppia ja hassun söpön esittäjän. Toivon onnea ja menestystä.
Sijoitusveikkaus: 21-26

11. Ranska
Ranskaa hehkutetaan muutamilta tahoilta vähän yliampuenkin. Itsekin tykkäsin, kun kappale julkaistiin, mutta äkkiähän siihen kyllästyi. Naapurisetämäisen komea Amir-solisti on myös hurmannut naiset ja muutamat miehetkin Gillette-mainosmiehen kaltaisella karismallaan, mutta minua ei pelkillä ruskeilla silmillä vedetä höplästä. Esitys on keskiverto ja uskon että kirkkain mitali jää kaukaiseksi haaveeksi, niin mielelläni kuin ensi keväänä Pariisiin viisuilemaan matkustaisinkin.
Sijoitusveikkaus: 6-10

12. Puola
Puola on myös jonkin sortin fanisuosikki ja komeastihan kolmen muskettisoturin kasvattipoika vetääkin. Kappale on vain luvalla sanoen vähän vanhanaikainen ja kornikin. Sijoittunee jonnekin finaalin keskivaiheille.
Sijoitusveikkaus: 11-15

13. Australia
Australian mukanaolo Euroviisuissa sieppaa minua vieläkin. Vaikka en olekaan millään muotoa maahanmuuttovastainen, kuulun tässä asiassa "rajat kiinni"-puolueeseen. Hyvinhän Dami huutaa, mutta biisi on aika yksinkertainen ja hokeva. Jos tämä paketti menee, niin Suomi voi lähettää ensi vuonna Suhyun Kimin.
Sijoitusveikkaus: 1-5

14. Kypros
Kyproksen finaalipaikka on edelleen itselleni arvoitus. Toiset puhuvat rokkikiintiöstä, joten kaipa se selitys löytyy sieltä? Katu-uskottavaa rokkia ruotsalaisen schlagermiehen euroviisutehtaasta.
Sijoitusveikkaus: 21-26

15. Serbia
Serbia on noussut listallani koko kevään ja viimeistään semifinaaliveto räjäytti pankin. Huhujen mukaan Sanja sai koulutusta vaivaannuttaviin naamanvääntelymaneereihinsa ja oppi meni perille, sillä torstain live-veto oli loistava kaikin puolin. Naiskuorosta tuli vähän jopa "Molitva" mieleen ja kappaleen sanomakin meni ahdistelevan miestanssijan mukaan perille tällaiselle kouluja käymättömällekin.
Sijoitusveikkaus: 6-10

16. Liettua
Liettua kuulemma menee "aina" finaaliin, kun liettualaisia siirtolaisia majailee ympäri Eurooppaa euroviisuja äänestelemässä. Siis aina paitsi 2004, 2005, 2008, 2010 ja 2014. No on totta, että noina vuosina kappaleetkin olivat heikompia kuin tänä vuonna. Liekö finaalipaikka sitten irronnut väliosan tuottavuusloikan ansiosta, mutta Donnyn haaveilema viisuvoitto jäänee haaveeksi.
Sijoitusveikkaus: 16-20

17. Kroatia
Kroatia on myös yksi näiden viisujen yllättäjistä ja nousijoista. Alussa tuntui, että mukana on montakin samantapaista naisballadia, mutta kyllä ne jyvät aina akanoista erottuvat. "Kroatian Lady Gaga" Nina laulaa kuin enkeli, eikä loppupuolen esiintymispaikastakaan haittaa ole. Kärkikymmenikköön!
Sijoitusveikkaus: 6-10

18. Venäjä
Venäjä arpoutui esiintymään finaalin loppupuoliskolla, mutta tuottajat eivät kehdanneet laittaa Sergeitä esiintymään tämän myöhemmin. No ehkä hyväkin, että saadaan kisaan sitä kaivattua jännitystä.
Vuodesta 2008 lähtien minua onkin häirinnyt, että kilpailun voittaja tiedetään jo ennen finaalilähetyksen alkua, joten josko vihdoinkin saataisiin euroviisuihin takaisin sellainen jännittävä kilpailumomentti?
Sijoitusveikkaus: 1-5

19. Espanja
Aina ei tuottajien aivoitukset meikäläiseen uppoa ja olisi kiva kuulla perustelut, miksi show'n kannalta optimaalisin esiintymispaikka Espanjan pirteälle pop-rallille on juuri Venäjän tehostemyllytyksen jälkeen?
Espanjalle toivon kivaa sijoitusta, sillä tänä vuonna jos koskaan, he sen ansaitsevat. Say yay!
Sijoitusveikkaus: 16-20

20. Latvia
Latvia Justuksen revittely meni semifinaalissa vähän yliyrittämisen puolelle, mutta onneksi se ei estänyt pääsyä finaaliin. Loppupuolelle on kuitenkin pakkaantunut liuta muitakin potentiaalisia menestyjiä, joten kaikki eivät mahdu kärkiviisikkoon.
Sijoitusveikkaus: 1-5

21. Ukraina
Jos jostain sopii esiintymisjärjestyksen päättäjiä kiitellä, niin siitä että ennakkosuosikeille on annettu mielenkiintoiset esiintymispaikat. Kenellekään ei tarjoilla voittoa hopeavadilla. No sehän tiedettiin, että show'n rakentamisen ruotsalaiset osaavat ja jännättävää viisufaneilla riittää niin pitkään, kun pisteitä alkaa ropista raadeilta. Eiköhän kärki ala aika pian siitä hahmottua ja eiköhän Ukraina ole mukana kamppailussa viimeiseen tataariin asti.
Sijoitusveikkaus: 1-5

22. Malta
Maltakin on laitettu tänne loppuun, onhan kappale ruotsalaista tekoa. Tämän on pakko jäädä parempiensa jalkoihin? Eikö olekin?
Sijoitusveikkaus: 11-15
  
23. Georgia
Katso Kypros.
Sijoitusveikkaus: 21-26

24. Itävalta
Itävallan ympärillä tapahtuva kohkaaminen on saanut minusta uskomattomat mittasuhteet. Itsekin tykkäsin kappaleesta aikoinaan ensikuulemalta, mutta nyt tympii jo ja pahasti. 19-vuotias esittäjäkään ei ole niin teinityttömäisen söötti, kuin kuvittelee kappaletta piipittäessään olevansa. Joka tapauksessa porukka näyttää tykkäävän ja se heille suotakoon.
Sijoitusveikkaus: 11-15

25. Iso-Britannia
Britanniaa on monissa yhteyksissä pidetty vähän pilkkanaankin, mutta eihän tämä köyhän miehen Jedward nyt niin pahalta vaikutakaan? Toivottavasti nyt ei ihan jumboksi jää.
Sijoitusveikkaus: 21-26

26. Armenia
Armenian rotureitinen amatsoni vie voiton ainakin uimapukukierroksella, mutta miten käy sitten kokonaispisteissä. Yhden sortin ennakkosuosikki kai tämäkin ja esiintyminen vihonviimeisenä ei tilannetta varmasti ainakaan pahenna? Rinnanmitalla kärkiviisikkoon?
Sijoitusveikkaus: 1-5