Vuonna 1982 euroviisufaniutuni oli juuri puhjennut kukkaan. Ensimmäinen euroviisumuistoni oli niinkin varhainen, kuin vuoden 1975 Suomen karsinta jossa suosikkilaulajani Danny esitti kappaleen "Seikkailija". 1970-luvun loppu meni vähän sellaisessa sumussa, etten oikein edes tiennyt kyseessä olevan vuotuisen kisan vaikka useimmiten Suomen karsinta- ja kansainväliset finaalilähetykset seurasinkin, kuten suurin osa Suomen kansasta. Äitini ei ollut erityisen musikaalinen ja hän yleensä päätti, mitä televisiostamme katsellaan. Euroviisut kuuluivat kai kuitenkin jonkinlaiseen yleissivistykseen syksyn sävelien ja missikisojen ohella. Koska perheessämme oltiin myös kovia arvostelemaan muita - olimmehan itse niin fiksuja ja filmaattisia - niin nämähän olivat mitä otollisinta maaperää värikkäälle suunsoitolle. Vuotta aikaisemmin olin aloittelevana euroviisufanina kokenut tulevan harrastukseni rankkuuden, kun Suomen karsintasuosikkini "Titanic" (es. Frederik) sai raippaa valinnan suorittaneelta asiantuntijaraadilta. Niinpä seuraavana vuonna osasin jo varautua pahimpaan, kun istahdin tv-ruudun ääreen seuraamaan Suomen euroviisukarsintaa.
Vuonna 1982 Suomen euroviisukarsintaan oli kutsuttu kymmenen säveltäjää, joiden piti valita laululleen esittäjä Yleisradion etukäteen nimeämistä esittäjistä, jotka olivat Timo Kojo, Tapani Kansa ja Ami Aspelund sekä lauluyhtye Opus 5. Kuulin kappaleet ensimmäistä kertaa suorassa lähetyksessä, joka televisioitiin Helsingin Kulttuuritalolta. Videonauhuria ei taloudestamme vielä löytynyt, joten mitään tallennetta en tästä ohjelmasta tehnyt. En nähtävästi myöskään muistanut, että edellisvuonna veljeni oli tallentanut Suomen karsintakappaleet radion puolelta c-kasetille, ja olisimme voineet tehdä niin nytkin. Vuodelta 1981 jäi mieleeni myös muisto, että veljeni tallensi karsintakappaleiden parhaimmiston paremmalla stereolaitteistolla sisarelleni ja minulle heikkolaatuisemmalla kasettimankalla. Muistan katkerasti, kuinka sisareni oli etukäteen ilmoittanut mitkä kappaleet hän haluaa talteen ja minä halusin kaikki laulut. Eikö parempilaatuinen tallenne olisi teidänkin mielestänne kuulunut minulle!
Suomen karsinta 1982 on jäänyt mieleeni erityisen heikkotasoisena, eikä kymmenen kappaleen joukosta oikeastaan yksikään ole jäänyt elämään ikivihreänä minun muistoissani. Toiseksi sijoittunut "Mitt äppelträd" (es. Ami Aspelund) on ihan sievä balladi ja viimeiseksi jätetty Toivo Kärjen sävelmä "Paista päivä" (es. Tapani Kansa) on ihan suloinen iskelmä. Voittajan ratkettua euroviisufanin kukinnot olivat lakastua ja epätoivo valtasi mielen. Kojo ja "Nuku pommiin" ei todellakaan kuulunut suosikkeihini, kuten ei tainnut kuulua Suomen kansan syvien rivienkään? Epäilen, että "aina saa hävetä" -lausahdus on saanut alkunsa vuonna 1982. Suurin osa suomalaisista toivoi, että Suomi olisi jäänyt kotiin. Kojon matkatessa Harrogateen sama hämmennys valtasi koko Euroopan. BBC:n konkarikommentaattori Terry Wogankin vinoili, että Suomen pitäisi saada miinuspisteitä, koska lähetimme euroviisuihin kaikkien aikojen huonoimman kappaleen. Nolla pistettä tuntui ihan ansaitulta.
Omaa viisutunnelmaani en tämän antanut latistaa, vaan leikkasin iltapäivälehdestä talteen kansainväliset artistiesittelyt ja asettauduin tällä kertaa lastenhuoneeseen tuijottamaan suoraa euroviisufinaalia. Iltauninen äitini oli kieltänyt katsomasta lähetystä olohuoneen väritelevisiosta, joten tyytyminen oli veljeni hankkiman Philips-monitoimilaitteen viiden ja puolen tuuman mustavalkoiseen kuvaruutuun. Hyvänä puolena oli se, että samassa keksinnössä oli myös c-kasettisoitin, jolla pystyin tallentamaan kappaleet kasetille. Vasta seuraavalla viikolla kuulin, että Kojon nahkainen esiintymisasu oli kirkkaan punainen, kun äitini ystävättäret sitä kauhistuneina päivittelivät. Mekaaninen kasettisoitin tallensi kappaleiden lisäksi nauhalle myös pause-painikkeen kolahdukset. Kuuntelin kasettia tietenkin koko kesän ja eräänä sunnuntaina vieraisilla olleet serkkuni saivat suurimman riemun ikävistä välikolahduksista. Harmitti.
35 vuotta ovat tehneet tehtävänsä ja enää en jaksa olla katkera. Itse asiassa "Nuku pommiin" -kappale kuulostaa nykyään jopa siedettävältä ja Juice Leskisen tekstikin on varsin näppärä. Euroviisufanit äänestävät joka vuosi kaikista euroviisukappaleista kautta aikojen (joita muuten on vuosien varrella kuultu lähes 1500 kpl) omat suosikkinsa ja TOP-250 kuullaan internetin ESC-Radiossa uuden vuoden aattona. Ystäväni keksi loistavan idean masinoida listalle koko Euroopan inhokki numero 1 - Kojo: Nuku pommiin. Olkoon tämä vaikka sitä kuuluisaa suomalaista mustaa huumoria, mutta sinullakin on mahdollisuus osallistua kampanjaan! Mene äänestyssivulle, anna Kojolle ja Suomen vuoden 1982 euroviisuedustuskappaleelle "Nuku pommiin" täydet 12 pistettä ja istahda uuden vuoden aattona ESC-Radion ääreen jännittämään! Muut pisteiden saajat saat valita ihan itse!
