Perinteikäs musiikkimaa Italia osallistui jo kaikkien aikojen ensimmäisiin euroviisuihin vuonna 1956. On mainittu myös, että koko Eurovision laulukilpailu -ajatuksen esikuvana olisi toiminut maineikas italialainen San Remon laulufestivaali. Vuoteen 1980 asti Italia oli mukana joka vuosi, mutta sen jälkeen vähän vaihtelevammin. Pisin tauko alkoi vuonna 1998 ja takaisin euroviisuihin Italia tuli vasta vuonna 2011. Samalla maalle annettiin ns. "suuren rahoittajamaan" status eli Saksan, Ranskan, Ison-Britannian ja Espanjan tavoin he pääsevät aina suoraan viisufinaaliin, kulkematta semifinaalien kautta. Varhaisemmilta vuosilta Italialla on tilastossaan kaksi voittoa (1964 ja 1990), yksi kakkossija ja liuta kolmossijoja. Tämän vuosikymmenen comeback alkoi komeasti kakkossijalla ja viime vuonna Il Volo -yhtye ylsi kolmannelle tilalle.
Francesca Michielin - No degree of separation
San Remo taitaa olla Italialle kuitenkin edelleen se ykkösjuttu. San Remon voittajalle on perinteisesti annettu mahdollisuus edustaa Italiaa myös euroviisuissa, mutta tänä vuonna kilvan voittanut Stadio -yhtye kieltäytyi kunniasta. Toiseksi sijoittunut Francesa Michielin (21) innostui kuitenkin ajatuksesta, mutta kesti tovin ennen kuin Italian yleisradio RAI vahvisti Francescan edustuksen. Monien muiden nyky-euroviisuedustajien tavoin Francesca on ponnahtanut julkisuuden valokeilaan kykykilpailun kautta. Hän voitti Italian X-Factor -ohjelman viidennen kauden vuonna 2012. Sen jälkeen hän on levyttänyt pari pitkäsoittoa. San Remossa kuultu "Nessun grado di separazione" -kappale on euroviisuja varten sovitettu uudelleen ja Tukholmassa kuullaan lyhyempi kaksikielinen versio, jossa Francesca laulaa italiankielen lisäksi englantia. Edustusviisu on saanut nimekseen "No degree of separation". Moderni pop-rock-kappale ei edusta italialaisia musiikkiperinteitä melodisimmillään, mutta omat faninsa tämäkin biisi on saanut. Itse en veikkauksessani sijoittaisi Italiaa finaalin kärkikahinoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti