Maanantai 25.11.2013 voidaan rekisteröidä aikakirjoihin päivänä, jolloin suomalaisen populaarimusiikin historia muuttui. Kaikki tätä hetkeä ennen tapahtunut voidaan unohtaa, sillä menestyksen mittaamisvälineitä myöten jokaiseen suomalaisen populaarimusiikin yksityiskohtaan on asetettu uudet standardit. Vielä sunnuntaihin asti löytyi jotain vertailupohjaa, mutta nyt ne ovat kuihtuneet käyttökelvottomiksi. Julistankin 25. Päivän marraskuuta Cheekin päiväksi. Päivästä voisi tehdä myös liputuspäivän ja yleisen palkallisen vapaapäivän, jos moiset teennäiset huomionosoituksentapaiset konstit eivät olisi liian kansanomaisia Cheekin arvolle.
Suomen suurimman päivälehden Helsingin Sanomien kolumnissakin nauretaan Dannyn tai Dingon säälittäville muinaisille räpellyksille 1970- ja 1980-luvuilla. Vuonna 2013 ei heistä voi enää puhua samana päivänäkään - ei ainakaan Cheekin päivänä. Tästä päivästä lähtien suosion määrän ainoa luotettava mittari on Olympiastadionin täyttäminen reilussa tunnissa. Koko maailmastakaan ei löydy muita yhtä suosittuja artisteja tai yhtyeitä, kuin Cheek. No ehkä Bruce Springsteen tai U2 voidaan mainita sivulauseissa?
Sekä Dingon että Cheekin albumit ovat nekin parhaimmillaan myyneet tuplaplatinaa. Tosin ei ehkä Cheekin päivänä kannata ottaa puheeksi sitä, että vuonna 1985 tuplaplatinaa saadakseen levyn piti myydä yli 100.000 kappaletta (Dingon "Kerjäläisten valtakunta" myi yli 190.000) ja vuonna 2013 tuplaplatinan voi käydä pokkaamassa 40.000 levyn myynnistä. Itse asiassa Cheekin kaikki kahdeksan studioalbumia yhteensä eivät ihan yllä Dingon "Kerjäläisten valtakunnan" myyntilukuun, mutta Dingopa ei myynyt Olympiastadionia täyteen.
Iltapäivälehden kolumnistin mukaan vuoden 2014 elokuussa 40.000 "Cheek-fania laulaa kuorossa" hänen hittejään. Voisin väittää, että ne ketkä laulavat, laulavat niiden muiden artistien tulkitsemien kertosäkeiden mukana, jotka ovat vierailleet Cheekin levyillä. Stadionilla ei myöskään ole yhtään vanhempaa, joka olisi tullut paikalle vain lastensa vuoksi ja yhtään keski-ikäistä populaarimusiikista kiinnostunutta henkilöä, joka olisi tullut paikalle vain sen vuoksi että kyseessä on ihan oikeastikin historiallinen tapaus. Mustan pörssin hamstraamat liput menevät nekin tietenkin kaikki kuin kuumille kiville eikä näille hämäräheikeille jää yhtään ylimääräistä pilettiä käteen. Kaikki laulavat!
Helsingin Sanomien asiantunteva kolumnisti toteaa myös koko Cheekin edustaman musiikkigenren eli "suomalaisen kaupallisen popräpin" tai hiphopin olevan kokonaisuudessaan Cheekin komeiden ja treenattujen hartioiden varassa. En tiedä koska ko. kolumnisti on viimeksi avannut radion, mutta kyllä siellä nykyään soitetaan muidenkin henkilöiden, kuin Cheekin, esittämää "suomalaista kaupallista popräppiä". Cheek vain sattui olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan eli Nelonen-kanavan Vain elämää ohjelmassa. Jostain syystä myös Jari Sillanpää, Kaija Koo ja Katri Helena fanit ihastuivat tuohon käytettyjä makuupusseja vieroksuvaan lahtelaistradenomiin. Puumanaisetkin luulevat nykyään, että on trendikästä digata Cheekkiä.
Jos Cheekin päivä jotain tästä ajasta kertoo, on juuri se että Jare Henrik Tiihosen kaltainen lahjoiltaan varsin keskinkertainen, mutta raameiltaan sliipatun komea ja näennäisesti äveriästä elämää elelevä nuori mies nauttii näin poikkeuksellisen suurta ja varauksetonta suosiota. Laman kourissa elävä kansa haluaa unelmia ja jos ei omia ole mahdollista toteuttaa, voi niitä elää idoliensa kautta. Muutenkin koko ajan kapitalisoituvassa, oikeistovetoisessa yhteiskunnassamme ei filosofeille ole idolinpaikkoja jaossa, jos kaulassa ei ole taiteellisesti kietaistua huivia ja nimi ei ole Pekka Himanen. Haluamme Bentleyllä ajavan köyhän miehen James Bondin.
No hyvä joka tapauksessa tietää, että nykyään artistin legendaarisuuden mittari on hänen kykynsä täyttää Olympiastadion. En tiedä yrittikö Olavi Virta edes moista hattutemppua, Dannylla ja Dingollahan Cheek jo pyyhki lattioita. Kirkaa, Pepe Willbergiä, Hectoria ja Pave Maijasta ei lasketa, koska he eivät neljään pekkaankaan saaneet koko stadionia täyteen ja The Beatles legenda Paul McCartneynkin konserttiin jäi lippuja myymättä. Sillähän ei tietenkään ollut mitään tekemistä asian kanssa, että McCartneyn konsertin liput olivat 2-3 kertaa kalliimpia ja että silloin vanhemmat jättivät lapset ja lapsenlapset teinityttöjen hoidettaviksi.
Cheek tekee historiaa, sitä ei käy kiistäminen, mutta ennen kuin pystytetään pronssiveistos Lahden torille, yritetään muistaa että ajat ja saavutusten mittasuhteet muuttuvat. Ehkä vuonna 2023 on jo ihan tavallista, että suomalainen artisti tai yhtye täyttää stadionin. Ruotsissa - jossa aina kaikki muutenkin on ja on aina ollut niin paljon paremmin - ruotsalaisartistit ovat tehneet näin jo ammoisina aikoina. Voisiko olla niin, että Cheek on vain ensimmäinen suomalainen jolle ajatus moisesta on tullut mieleen? Vai olenko minäkin vain kateellinen?
