Euroviisuoraakkelit vauhdissa

Aamu on iltaa viisaampi, ja nyt hyvin nukutun yön jälkeen on hyvä vähän purkaa tuntoja vuoden 2014 Eurovision laulukilpailujen ensimmäisen semifinaalin tiimoilta. Ihan alkuun täytyy kehua Tanskan yleisradiota, joka on loihtinut puitteista ehkä näyttävimmät koskaan tähän mennessä. Suurikokoinen lava ei ollut kuitenkaan liian suuri ja sen valtavina taustaseininä ja lattiana toimivat monitorit loihtivat tv-katsojien silmille upeita elämyksiä. Viime vuonna ruotsalaisten ideoimana seisoma-asentoon pakotettu alakatsomokaan ei tällä kertaa häirinnyt lippuineen televisiossa, kun lava oli riittävän korkea. Tiedä sitten, miten hallissa olijat nauttivat esityksistä, mutta itsehän en juuri tästä syystä ole pitkiin aikoihin vaivautunut paikan päälle. Euroviisut on tv-ohjelma.

Alkunumero oli hieno, vaikka viime vuoden voittosävelmän hyräily ei korviani miellyttänytkään. Juontajat olivat tanskalaiseen tapaan iloisia ja hauskoja, vaikka vitsit menivätkin ohi, kun halusin kuunnella myös suomalaista selostusta. Suomalaisesta toteutuksesta tosiaan se pieni miinus, että selostus oli yhteinen radion ja television puolella, joten ymmärrettävistäkin syistä kommentaattorit Sanna ja Jorma olivat äänessä koko ajan. Radiossa kun ei oikein noita hiljaisia hetkiä kannata pitää. Helpotukseksi tv-katsojille oli tehty tanskalaisten juontajien löpinöistä tekstitykset, mikä tosin vain sekoitti tämän vanhan herran putkiaivoja. Minä kun en pysty lukemaan ja kuuntelemaan keskittyneesti samanaikaisesti. Suomalaiset selostajat yllättivät jossain määrin positiivisesti. Mitään turhia sammakoita ei suusta päästelty ja pahamaineinen Jorma Hietamäkikin oli oikein lupsakka.

Myös artistit askartelupuuhissa esitelleet postikortit ja väliaikasketseinä nähdyt ”euroviisujen ennätystenkirja”-insertit viihdyttivät. Greenroomin siirto lopussa yleisön keskelle catwalkille oli hauska oivallus. Ainoastaan ”Ruma ankanpoikanen” väliaikanumero jäi vaisuksi, mikä saattoi johtua allekirjoittaneen intensiivisestä sosiaalisen median seuraamisestakin, mutta tämähän oli vasta semifinaali. Tanskalaisilla on varmasti finaalia varten lisää yllätyksiä takataskuissaan.

Mutta sitten itse ensimmäisen semifinaalin esityksiin:

1. Armenia: Aram Mp3 – Not alone

Armenia on yksi näiden viisujen suurista ennakkosuosikeista. Onhan tämä hyvä, mutta onko oikeasti kaiken sen hehkutuksen veroinen? Solisti näyttää jotenkin oudon karismattomalta ja suurella lavalla vähän orvoltakin. Esikatseluvideon intensiivinen tunnelma ei välittynyt livetilanteessa. En nyt vielä ihan kirkossa Armenian voittoa kuuluttaisi, vaikka finaalipaikka olikin itsestäänselvyys.

2. Latvia: Aarzemnieki – Cake to bake

Latvian lapsellisen renkutuksen karsiutumista olen pitänyt alusta lähtien selviönä ja niinhän siinä sitten kävikin. Ihan hassuhan tämä oli ja sinänsä harmiton, jos ei kutsumattomia korvamatoja pidä sellaisina. Mutta kun kappale on oikeasti kuin 5-vuotiaan säveltämä ja artistit tuollaisia naapurinpoikia (ja täti), niin eiköhän meidän ole syytä unohtaa Latvia ja jatkaa eteenpäin.

3. Viro: Tanja – Amazing

Viron Tanja onnistui vielä kerran yllättämään minut taidoillaan. Kokonaisuus oli kerta kaikkiaan mykistävä ja miten yhdelle naiselle onkin suotu kaikki maailman lahjat? Harva maailmantähdistäkään pystyy laulamaan yhtä puhtaasti moisessa kieputuksessa. Rukkasin esityksen jälkeen ennusteenikin uusiksi, mutta niinhän siinä sitten kävi kuitenkin, että Viro karsiutui finaalista. Oliko kappale sitten liian tavanomainen dancenumero?

4. Ruotsi: Sanna Nielsen – Undo

Ruotsi oli juuri niin pelottavan vakuuttava, kuin pelkäsinkin. Sanna on todellinen ammattilainen, jonka hermot eivät petä paineidenkaan alla. Valoshow oli mykistävän upea, nyt kun kaikki spotit sojottivat juuri oikeaan suuntaan. Harmi, että Ruotsi voitti viisut juuri kaksi vuotta sitten, kun nyt en pysty täysillä nauttimaan Ruotsin tulevasta – kuudennesta euroviisuvoitosta.

5. Islanti: Pollapönk – No prejudice

Illan vilpittömin ja aidosti hauskin esitys, joka sai hyvälle tuulelle vaikka itse kappale onkin ärsyttävän renkuttava. Aloin jossain vaiheessa kevättä, ensi-inhon jälkeen, uskoa Islannin finaalipaikkaan ja viimeistään semifinaaliveto vakuutti meikäläisen. Onneksi olin jo iltapäivällä ruksannut Islannin finaaliveikkaukseeni, ettei kenenkään tarvitse syyttää minua takinkääntäjäksi.

6. Albania: Hersi – One night’s anger

Albania toimi oivallisesti illan ensimmäisenä vessataukona. Ei mitään toivoa finaaliin pääsystä, vaikka solisti onkin ihan musikaalinen. Selostaja-Jorman vertaus Sealin takavuosien hittiin ”Kiss from a rose” ei ollut tuulesta temmattu.

7. Venäjä: Tolmachevy Sisters – Shine
Venäjän geenijalostetut viisukaksoset vetivät spektaakkelinsa tiukalla ammattitaidolla, vaikka ikää tyttärillä on vasta 17 vuotta. Finaalipaikka Venäjälle on aina itsestäänselvyys, puuhasi Putin mitä tahansa siellä Kremlissä. Oli Venäjän ulkopolitiikasta sitten mitä mieltä tahansa, oli erittäin nolo veto euroviisuyleisöltä buuata lapsille jatkopaikan varmistuttua.

8. Azerbaidžan: Dilara Kazimova – Start a fire

Azerbaidzankin menee aina varmasti finaaliin, ei tarvitse olla kummoinen oraakkeli sen ennustaakseen. Mikä tällä kerralla on erityisen ikävää, kun kyseessä on koko kisan mitäänsanomattomin virsi. Musiikkivideolla upealta näyttänyt daamikaan ei ”luonnossa” säväyttänyt ja hänen avaruusenglantinsa oli tahattoman koomista. Ruotsalaisen liukuhihnatehtaan suoltama balladi oli maustettu Azerbaidzanin kansallispuhaltimen sumealla hurinalla ja hallin katossa pyöri esitykseen millään tavalla kytkeytymätön trapetsitaiteilija, joka oli muuten suomalainen Matleena Laine.

9. Ukraina: Maria Yaremchuk – Tick-tock

Ukraina osaa kyllä rakentaa timantin vaikka paskasta. Mikään läpipaskahan tämä ”Tick-tock”-ralli ei kylläkään ollut, mutta ei nyt mikään elämää suurempi pop-iskelmäkään. Vähän sovitusta ja tuotantoa ja koreografiaa, niin á vot! Pakollinen ylimääräinen lavarakennelma oli perinteisesti tässäkin, mutta jotenkin tuo juoksupyörässä juokseva ihmismarsu kytkeytyi paremmin kokonaisuuteen, kuin azereiden trapetsimimmi. Maria lauloi ja esiintyi hyvin ja vienee Ukrainan finaalissakin aivan kärjen tuntumaan. 

10. Belgia: Axel Hirsoux – Mother

Vuoden koomisimman esityksen tarjoili Belgian pullea poika Axel. Joku vielä uskoi tämän finaalipaikkaan, ilmeisesti jonkin sortin sääliäänillä, mutta minä en koskaan. Tässä esityksessä ei ole kerta kaikkiaan mitään, mille ei voi muuta kuin nauraa räkäisesti päin naamaa. Niin korni se on. Ikävä kyllä. Sympaattisen oloinen kaveri tuo Axel. Taitava laulajakin varmasti, mutta nyt ei onnistunut kovien paineiden alla vakuuttamaan edes sillä saralla.

11. Moldova: Cristina Scarlat – Wild soul

Moldovan kappaleesta yllättävän monetkin viisuihmiset ovat todenneet, etteivät näe kappaleella elämää euroviisujen ulkopuolella. Minusta se on kuitenkin tuiki tavallinen rock-balladi, joka voisi kuulua minkä tahansa Nightwish-kopiobändin ohjelmistoon? Sen sijaan lavaylöspano oli täydellisen epäonnistunut ja vastaavalle en todellakaan näe elämää muualla kuin euroviisuissa. Laulusuoritus ei myöskään ollut kovin riittävän vahva ja muu säheltäminen hiuslisäkkeen irtirepimisineen aiheutti nauruntyrskähdyksiä. Jouduin muuttamaan ennustettani vielä livelähetyksen aikana tämän jatkopaikan suhteen.

12. San Marino: Valentina Monetta – Maybe

San Marino todella yllätti kaikkien aikojen ensimmäisellä finaalipaikallaan.  Jopa kappaleen legendaarinen säveltäjä Ralph Siegel raahautui viimeisillä voimillaan estradille flyygelin ääreen viimeiset säälipisteet poimimaan – ja uhraus kannatti. Esityksen aikana itseltäni ainakin hukkui viimeinen usko jatkopaikkaan, kun Valentina esiintyi jotenkin puolihuolimattomasti ja välinpitämättömän oloisesti, oudosti äänellään fraseeraten. Näytti, että hän olisi ollut jo väsynyt edes haaveilemaan finaalipaikasta. Eurooppa päätti kuitenkin toisin ja yksi kymmenestä finaaliveikkauksessani meni metsään, mutta niin meni monella muullakin.

13. Portugali: Suzy – Quero ser tua

Menevyyttä ja paljasta pintaa tarjoili Portugali, jonka kesärenkutuksen jatkopaikkaan eivät uskoneet edes kappaleesta pitävät tahot. Mutta sehän ei estä minua DJ Wernerin ominaisuudessa soittamasta tätä kesän viisudiskoissa studioversiona. 

14. Alankomaat: The Common Linnets – Calm after the storm

Alankomaiden rauhallinen, mutta kiistatta ammattitaitoinen balladi, ei musiikkina ole minun kuppini teetä, mutta jatkopaikkaa pidin silti itsestään selvyytenä. Esitys oli kuvattu persoonallisesti ja luulen, että tuulimyllyjen maa parantaa sijoitustaan vielä viime vuodestakin. 

15. Montenegro: Sergej Ćetković – Moj svijet

Erittäin perinteinen Balkan-balladi, mutta tänä vuonna ainoa lajissaan ja siksi selvä finalisti. Etenkin kun sympaattisen ja tavallisen oloinen Sergej esiintyi ja lauloi vakuuttavasti. Uskon kappaleen vedonneen etenkin aikuisempaan väestöön ja myös osaan raadeista.  Lavalla pyörivä rullaluistelija tuntui vähän päälle liimatulta ja varsinkin esityksen alussa jopa vähän huvittavalta, mutta loppua kohden taiteilijan taidot puhuivat puolestaan. 

16. Unkari: András Kállay-Saunders – Running

Unkarin raamikas edustaja András epäonnistui mielestäni laulusuorituksessaan, etenkin aivan kappaleen alussa. Petrattavaa jäi siis finaaliin, jos mielii hyvää sijoitusta siellä. Muutenhan tälle ennakkosuosikille oli helppo ennustaa finaalipaikkaa. Jotkut ovat pitäneet perheväkivallasta kertovan kappaleen aihetta synkkänä, mutta elämässä on myös varjopuolet ja kaikkien aiheiden pitää olla tervetulleita myös euroviisuihin.

Ennustin siis illan suoran lähetyksen aikana yhdeksän kymmenestä finalistista oikein. En silti halua nostaa itseäni miksikään Nostradamukseksi, sillä niin ennusti tutuistani moni muukin ja nykyään euroviisuissa ennustaminen on äärimmäisen helppoa. Näistä esityksistä vain kuusi karsiutui ja epäonnistujat oli helppo bongata joukosta. Onneksi sentään yksi maa pääsi yllättämään, koska nykyeuroviisut eivät paljon yllätyksiä asiaan vihkiytyneille faneille tarjoile. Voittajamaa Ruotsikin on tiedetty jo melkein maaliskuusta lähtien, vaikka tänä vuonna muutamalle muullekin on yritetty ennakkosuosikin viittaa sovitella. Toivottavasti Suomi tarjoilee toisessa semifinaalissa seuraavan yllätyksen ja etenee finaaliin. Ensimmäisessä semifinaalissa ennustaminen oli vieläpä erityisen helppoa, kun mukana oli kaikki kisojen automaattifinalistit Kreikkaa ja Romaniaa lukuun ottamatta.

Toisessa semifinaalissa on vielä muutama kysymysmerkki, mutta yritetään silti. Veikkaan, että finaaliin etenevät Malta, Israel, Norja, Georgia, Puola, Itävalta, Irlanti, Valko-Venäjä, Kreikka ja Romania. Erityisen vaikeaksi ennustamisen tekee se, että toisessa semifinaalissa kilpailee vain 15 maata eli vain viisi maata putoaa pois… Suomella on teoreettinen mahdollisuus finaalipaikkaan tai sitten semifinaaliin sijaan 11. Loppuja neljää eli Liettuaa, Makedoniaa, Sveitsiä ja Sloveniaa pidän niin ikään varmoina karsiutujina. Varaan itselleni oikeuden muuttaa mielipidettäni live-vetojen jälkeen.