keskiviikko 4. toukokuuta 2011

New tomorrow

Ensimmäinen hektinen päivä Saksan maalla on takana ja mitään ei kyllä saatu aikaiseksi kaikesta hössötyksestä huolimatta. Kolme neljäsosaa vuorokaudesta kului kulkemiseen. Herätyshän tapahtui kotona jo neljän aikaan. Seitsemän jälkeen oltiin Helsinki-Vantaalla kyselemässä, jotka järjestyivätkin mukavasti. Tosin alkuperäinen aikataulu "hieman" muuttui. Alunperin piti lähteä lentoon klo 9:40, lentää Kööpenhaminan kautta ja olla perillä klo 12:30, mutta nyt lensimme Frankfurtin kautta alkaen klo 9:00 ja olimme perille 14:30.

Siitä juna-jalka-vaellus hotellille, joka osoittautui odotuksien mukaisesti perussiistiksi, nukkavieruksi, mutta tunnelmalliseksi vanhaksi pikkuhotelliksi. Bataviassa siis kyllä viihtyy. Nopean "levähdyksen" jälkeen tuli jo kiire Euroviisuareenalle ja pressikeskukseen akkreditointikortteja noutamaan. Sillä kun pääsee kivasti kulkemaan myös julkisilla kulkuneuvoilla ja areenan ja keskusrautatieaseman välillä kulkevalla sukkulabussilla ilmaiseksi. Nyt meidän piti siis maksaa 2,30 euron hintainen paikallisliikenteen lippu.

Saksalaiset ovat kyllä ystävällinen kansa, mutta kielitaito on juuri niin kehno, kuin pelkäsinkin. Jopa euroviisuinfopisteisiin pestatut vapaaehtoiset eivät juurikaan osaa englantia. No mitäpä sitä opettelemaan, kun äidinkielenä on saksan kaltainen valtakieli. Useat infokyltit ovat myös ensin saksaksi ja usein myös vain saksaksi.

Pikasilmäys hotellin ympäristöön osoitti, että ainakaa nälkään emme kuole, mikäli turkkilainen pikaruoka maistuu. Pizzojen hinnat lähtivät nimittäin 2,50:sta ja hintaan 6,50 sai jo neljän täytteen ison pizzan. Kioskista ostetetut puolen litran saksalaiset oluet maksoivat n. 1-1,50 tölkki/pullo. Viini olisi voinut edullisempaakin, joten tässä vaiheessa en ryhtynyt vielä sitä lipittämään. Myöskään erotiikasta ei tarvitse tinkiä, sillä sen harjoittaminen on täällä näköjään hyvin avointa ja peepshow'n tai pornoelokuvateatterin löytää helpommin kuin supermarketin.

No pitsalki ja sipseilki ja oluelki ellää, joten niiden ja suihkun voimalla sain itseni vielä sellaiseen kuosiin että lähdin uutuuttaan kiiltelevä akkreditointiläpyskä kaulassani katsastamaan vielä Euroklubin. Ihan Turkin bileisiin en ehtinyt, mutta bongasin sieltä sentään Islannin, Itävallan ja Ukrainan edustajat. Oluet maksoivat 2-5 euroa ja ilmeisesti näytän uusine mustanpuhuvine partoineni sen verran naismaiselta, että ensin tarjoilijat kantoivat eteeni aina pienen naisten pikarin olutta. Eli täällä pitää siis erikseen todeta, jos haluaa ison oluen! Muuten meno oli eilisiltana (onneksi) sen verran vaisua, että pääsin ajoissa hotellille nukkumaan ja valmistautumaan ensimmäiseen todenteolliseen euroviisuharjoituspäivään.


Kuvia reissulta löytyy Facebookin albumista, joka aukeaa klikkaamalla tätä linkkiä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti