Uusien artistien kilpailu 2017

UMK 2017 logo on glitteroitu. How eurovision is that?

Arvovaltainen UMK-esiraati on työnsä tehnyt ja parin huonosti nukutun yön jälkeen on euroviisufanin tyytyminen kohtaloonsa ja lähdettävä tulta päin: ruotimaan näitä teoksia, jotka meille vaihtoehdoiksi on suotu. Nämä olivat siis parhaat, jotka noin neljänsadan tarjokkaan joukosta löytyivät?

Ennen sitä muistot eivät voi olla palaamatta 2000-luvun alkuun, jolloin Yleisradiossa painettiin niin sanottua paniikkinappulaa. Silloin annettiin euroviisukarsinnat uuden työryhmän käsiin ja siirrettiin vetovastuu kakkosverkkoon. Ero vuosien 2000 ja 2002 euroviisukarsinnoilla olikin heti kuin yöllä ja päivällä. Vuoden 2000 Hotelli Lordin tunkkainen ravintolamiljöö vaihtui tamperelaiseen urheiluhalliin. Ehdokaskappaleissa ei kumpanakaan vuonna ollut mitään vikaa, mutta ylöspanossa nähtiin miten suuri merkitys silläkin asialla on. Vuoden 2002 livelähetykseen ostin lipun, kun se pitkästä oli mahdollista. Paikan päällä selvisi, että lippuja oli silloinkin myyty vähän ja paikkamme siirrettiin lähemmäs estradia ja yhtä takakatsomoa ei pystytetty lainkaan. Lippujen myyntiähän yritettiin vauhdittaa Mestareiden konsertilla, joka pidettiin samassa paikassa heti euroviisukarsintojen jälkeen. Tapahtumaa mainostettiin tyyliin Mestareiden konserttina, jonka lämmittelynumerona nähdään muuan euroviisukarsinnat. No yli 2-tuntisen jännitysnäytelmän jälkeen pääasiassa euroviisujen ystävistä muodostunut yleisö paineli toisaalle puimaan tapahtunutta (Laura Voutilaisen voittoa) ja urheiluhalli ammotti tyhjyyttään Mestareiden pistäessä parastaan.

YLE:n työryhmä oli kuitenkin asettanut selkeäksi päämääräkseen Suomen ensimmäisen euroviisuvoiton ja jo neljän vuoden uurastuksen jälkeen se tapahtui. Lordi voitti Suomelle kultaa vuonna 2006 ja euroviisut olivat huikeassa nousukiidossa. Isännöintivuonna 2007 koko Suomen kansasta tuli yksi suuri euroviisuasiantuntija. Mutta kuten aina, nousuhumalaa seuraa krapula, ja jo seuraavana vuonna 2008 sijoituksemme oli kahdenkymmenen huonommalla puolella. Euroviisufanien intoa eivät sijoitukset kansainvälisessä finaalissa lannistaneet, vaan Suomen euroviisukarsinta oli aina vuotemme kohokohta. Tavattiin vanhoja tuttuja eri puolilta Suomea ja jännitettiin oman suosikkimme puolesta ja karsintalähetyksen jälkeen bailattiin pikkutunneille asti euroviisudiskossa. Turussa, Tampereella ja Helsingissä vietettyjen vauhdikkaiden viikonloppujen päätteeksi oli aina hyvä mieli ja mukava huikata sunnuntaina viisukavereille "Nähdään toukokuussa", kun kaikki suunnistivat kotikaupunkeihinsa ympäri Suomen niemen.

Itse muistelen kultaista vuosikymmentä 2002-2011 aina lämmöllä ja ilolla. Sitten tuli vuosi 2012 ja kaikki muuttui. Euroviisut eivät enää olleetkaan meille sallittu juttu. Olisi ollut parempi, jos emme olisi maininneet koko sanaa. No iso joukko meistä kuitenkin ajatteli, ettei nimi kisaa pahenna ja osti liput jäähalliin ensimmäiseen Uuden musiikin kilpailun finaaliin ja maksoi niistä kovan hinnan ensimmäisten ostajien joukossa. Muutama viikko myöhemmin lippuja tarjottiin suurinpiirtein kahvipaketin kylkiäisinä, kun kauppa ei käynytkään. Eikä tapahtuman floppaaminen ollut ihme. Vanhat fanit hylättiin ja uusia ei löytynytkään. Vähän sama, kuin Kalervo Kummola olisi jääkiekon MM-kisojen alla todennut että lätkäfanit eivät sitten ole tervetulleita Hartwall areenalle. UMK 2012 jatkobileisiinkin myytiin (arvokkaita) lippuja ja muutamat meistä hatkahtivat ostamaan vielä nekin. Euroviisuthan siellä eivät siellä soineet kuin hetken aikaa ja musiikki vaihtui päivän poppiin. Pääsin kuitenkin sutkauttamaan ensimmäisen UMK-voittajan Pernilla Karlssonin lauluääntä ihastelleelle UMK-tuomarille Anna Laineelle mielestäni nasevan kommentin. Laine huokaili baaritiskillä Pernillan laulaessa "Kuunnelkaa! Kenellä Suomessa on tuollainen ääni?" ja vastasin "Naapurin Reetalla". Mielestäni Karlssonin parhaaksi ansioksi ei käsipallotaitojen lisäksi tulisi lukea huikeaa, virtuoosimaista lauluääntä, vaan ennemmin sympaattinen kotikutoisuus.

Vuoden 2012 jälkeen euroviisufanit olivat niin loukattuja ja nöyryytettyjä, että valtaosa heistä hylkäsi koko UMK:n. Kenties he salaa seurasivat lähetystä televisiosta, mutta paikan päälle vaivautuivat aniharvat. Vuosittaisiksi viisufanien tärkeimmiksi kokoontumisajoiksi vaihtui Euroviisuklubin järjestämät pikkujoulut, joiden tunnelmaa YLE:n tuottaja ei päässyt pilaamaan. Hupaisinta oli kuitenkin, että vaikka YLE rimpuili euroviisukytköksestä eroon puolipakolla, kansa äänesti kahtena ensimmäisenä UMK-vuonna voittajaksi sen kaikkein euroviisumaisimman kappaleen. Vuonna 2014 voiton vei Softengine-yhtye, joka oli varmasti Yleisradionkin mieleen nuorekkuudessaan ja kuinka ollakaan, se menestyi kansainvälisessäkin kisassa suomalaisittain mukavasti.

Jotain varmaan huomattiin Yleisradiossakin, kun takkuisten UMK-vuosien 2013-2014 jälkeen Uuden musiikin kilpailua "uudistettiin". Viisufanejahan UMK-uudistukset vain huvittivat, sillä jokainen muutos toi karsintakilvan tyylin lähemmäs sitä vanhaa tuttua perinteistä euroviisukarsintaa. YLE keksi pyörän uudelleen? Hyvä nousujohde tyssäsi kuitenkin vuoden 2015 halpahintaiseen puffaukseen, jolloin YLE näytti jo etukäteen päättäneen että Pertti Kurikan nimipäivät on sopivin edustaja Suomelle. Oltaisiinhan silloin tosi erilaisia ja erottuvia ja voitto olisi käytännössä varma. Tämä oli paitsi epäreilua muita kanssakilpailijoita kohtaan, myös epäreilua Suomen kansaa kohtaan. No Itävallassa kävi, niin kuin kävi ja tänä vuonna kilpailu oli jo tasaväkisempää. Jonkin sortin skandaalin aiheutti joidenkin mielestä kai se, että eniten kansan antamia puhelinääniä saanut Saara Aalto ei voittanutkaan kilpailua, vaan voittoon kiilasi raatien ansiosta Sandhja, sairaanhoitaja Meilahdesta.

Lyhyestä virsi kaunis, pitkästä kauniimpi. Nyt voin ehkä "Antaa menneisyyden mennä" (Kirkan esittämä euroviisuehdokas vuodelta 1992) ja keskittyä tulevaan. Vuonna 2017 Uuden musiikin kilpailussa on luovuttu alkukarsinnoista ja "kaikki paukut" satsataan yhteen suureen live-finaaliin, joka kisataan Espoon Metro-areenalla lauantaina 28.1.2017. Viisufaneille tarjottiin mahdollisuus ostaa lippuja sinne etukäteen, mutta välittömästi alkoivat hälytyskellot soida ja jäin odottamaan, josko vaikka kahvihammasta alkaisi kolottelemaan. Finaalissa kisaa esimerkiksi vuoden 1992 tapaan kymmenen ehdokasta - jälleen yksi "uudistus" siis.

Tällaiselta tämänkertainen kymmenikkö kuulosti minun korviini:

Alva - Arrows 
säv. & san. Arto Ruotsala, Milos Rosas, Aatu Mällinen

Kisojen kuopus, 16-vuotias Alva ei herätä suuria tunteita puolesta eikä vastaan. Kappale on peruspoppia hyvässä ja pahassa, eikä maksa vaivaa avata tämän kohdalla sanaista arkkuakaan tämän enempää. Kappale saa tammikuussa 3-minuuttisensa julkisuudessa, eikä siitä sen jälkeen enää kuulla. Oli hauska tutustua, Alva.

Emma - Circle of life
säv & san. Jonas Olsson, Heidi Maria Paalanen, Aku Rannila, Saara Törmä

Voice of Finland kisastakin tuttu Emma osallistuu kisaan hyvinkin paljon 2010-luvun euroviisulta kuulostavalta etnosävyisellä tanssipop-biisillä. Tytön rantaruotsalaisuus on toinen vahvuus, sillä se kansanosa tunnetusti äänestää euroviisuissa omiaan - kuin romanit Syksyn Sävel ehdokkaita konsanaan. Eikä tämän valinta Suomen edustajaksi olisi välttämättä huono juttu. Vertailua esimerkiksi Tanskan voittoisaan "Only teardrops"-viisuun ei kuitenkaan voisi Kiovassa välttää?

Günther & D'Sanz - Love yourself 
säv. & san. Mats Söderlund, Amir Aly, Tomas Cederholm, Robin Abrahamsson, Niklas Nylund

UMK 2017 artistikatras on suurelle yleisölle niin tuntematon, että lehdistön on ollut pakko repiä ilo irti Güntheristä. Kyllä, juuri siitä 2000-luvun alkupuoliskolla muutaman pikkutuhman pikkutyhmän pikkuhitin pyöräyttäneestä viiksivallusta on kyse. Viime aikoina lähinnä We love the 90's festareiden pikkulavalla esiintyneen höpöttäjän ansiot ovat joka tapauksessa yli kymmenen vuotta vanhoja. Itseäni on tosin aina ihmetyttänyt vuonna 2003 esikoissinglensä julkaisseen esiintymiset ysärifestareilla. Kaverikseen Günther on saanut Voice of Finlandissa kilpailleen suomalaistuneen espanjalaisen Daniel Sanzin. Kappale on perus-Güntheriä eli möreää puhetta ja muiden laulamaa kertosäettä ysärityylisen eurodance-syntikkamaton päällä. Biisi voisi olla parempikin.

My First Band - Paradise
säv. & san. Antti Koivula, Heikki Puhakainen, Heikki Kytölä, Juho Vehmanen, Mikko Virta, Jurek Reunamäki

My First Band on kilpailija, joilla on meriittiä. Esikoislevy "You look so bored" ilmestyi 2009, seuraava "Mercury & glitter" 2011 ja kolmas läpimurtolevy "Corazon" kaksi vuotta sitten. Se sisälsi hitin "Don't break my corazon", jonka joku saattaa muistaakin. Kolme viidesosaa yhtyeestä (Kytölä, Vehmanen, Virta) muodosti aikoinaan myös PMMP:n livebändin. Nykyisellään yhtye on esiintynyt paljon myös Keski-Euroopassa ja "Corazon"-albumi julkaistiin myös Saksassa, Sveitsissä ja Itävallassa. En sano, että tuossa olisi avaimet euroviisumenestykseen, mutta ei kokemuksesta koskaan haittaakaan ole ollut. Bändin lisäksi ehdokaskappale "Paradisen" tekoon on osallistunut hittinikkari Jurek Reunamäki. Biisi on ammattitaitoisesti tuotettu letkeä, rahtusen reggaekomppinen, hyväntuulinen popralli, jossa on sopivasti koukkua.

Norma John - Blackbird
säv. & san. Lasse Piirainen, Leena Tirronen

Ehdokkaiden joukosta löytyy useita Voice- ja Idols-kilpailijoita, mutta myös yksi Suomen ainoan X-factor-kauden kilpailija. Leena Tirronen tuli tuolloin kisassa kolmanneksi ja myöhemmin hän on julkaissut soololevyn nimellä Leena ihmemaassa. Norma John -duon toinen osapuoli Lasse Piirainen oli vahvasti mukana jo tuossa projektissa ja osallistunut myös monien muiden artistien musiikin tuottamiseen. Hartaan kaunis "Blackbird" olisi kyllä sekin Suomelle ihan kelpo edustaja, jos esitys ja livelaulu ovat täyttä timanttia.

Club La Persé - My little world
säv. & san. Princess Julia, Luke Howard, Jaakko Salovaara

Hassunhauska, vitsikkäästi nimetty "dragryhmähän" tästä friikkisirkuksesta vielä puuttuikin. Vai ovatko nämä edes mitään dragejä? Jonkin sortin performanssitaiteilijoita, joka tapauksessa. Eivät siis mitään laulajia, eivätkä säveltäjiä, eivätkä sanoittajia. Tuottajaguru Jaakko Salovaara on kuitenkin loihtinut taustalle ihan kelpo saundit. Kaipa tästä live-esityksellä ryyditettynä saa jotain hupia irti?

Lauri Yrjölä - Helppo elämä
säv. & san. Lauri Yrjölä

Kisan ainoasta suomenkielisestä esityksestä vastaa Lauri Yrjölä. Harmi vain, että tuo teksti on kokonaisuuden heikoin lenkki. Minusta tavutus ei istu sävelmään lainkaan, vai onko esimerkiksi "vas-tuun-tun-not-to-muu-den"-kohdalla haettu jotain erikoista tehokeinoa? "Jos sun au-raa jokin vai-vaa, aa"? Ei uppoa nyt kyllä yhtään.

Knucklebone Oscar & The Shangri-La Rubies – Caveman
säv. & san. Baldauf, Martimo, Salomaa, Kumpulainen, Vettenranta, Bachér, Schönberg

Räväkän bluesnumeron esittävä Knucklebone Oscar on saanut rinnalleen kaksi burleski-esiintyjää, joten kolmikolta sopisi odottaa ainakin näyttävää livevetoa. Tämän tyyppiset jutut (Burleskia lukuunottamatta) eivät kuitenkaan ole meikäläisen kuppi teetä, mutta ei tässä nyt varmaan tarvitse pelätäkään että tämä tästä tämän edemmäs etenisi. YLE:n epätoivoinen yritys houkutella myös heteromiehet ruudun ääreen?

Anni Saikku – Reach Out For The Sun
säv. & san. Mia Kemppainen, Perttu Kurttila

Emman ja D'Sanzin tavoin myös Saikun Anni on osallistunut Voice of Finland -kilpaan. Mukava huomata, että nykyään UMK-kilpailijat ovat tuttuja kykykilpailuista, kun ennen vanhaan he osallistuivat ensin euroviisukarsintoihin ja vasta sen jälkeen Voiceen ja Idolsiin. Anni laulaa kivasti, mutta kappale junnaa paikallaan. Onks tää niinku dancee vai balladii? Vuoronperään vähän kumpaakin.

Zühlke - Perfect villain
säv. & san. Nalle Ahlstedt, Christian Ingebrigtsen, Silje Nymoen

Kisan ainoa euroviisukarsinta-säveltäjäkonkari Nalle Ahlstedt on tehnyt toistaiseksi viimeisimmältä Idols-kaudelta tutulle Catharina Zühlkelle dramaattisen powerpopbiisin "Perfect villain". Etunimensä taiteilijanimestään pudottanut Zühlke jäi ainakin allekirjoittaneen mieleen jo Idolsissa vahvalla lauluäänellään. Kappaleen teksti on yksi kisan näppärimmistä supersankariviittauksineen. Mieleeni heräsi vain kysymys voiko Marvel-yhtiölle rekisteröidystä X-men-tavaramerkistä laulaa euroviisuissa? No UMK:ssa varmaan voi ja luulen, että ongelmaa kansainvälistä kisaa koskien ei pääse syntymään, vaikka itse ihan Zühlken paketista pidänkin.

Pelkkiin kuunneltuihin studioversioihin perustuva ranking:

Kiovaan My First Band tai Emma, varasijalla Norma John

Jos haluatte, että koko Eurooppa nauraa meille, niin Günther & D'Sanz

Muilla ei ikävä kyllä ole sinne päin maailmaa toukokuussa asiaa...

Omalla soittolistalleni laitan kaikki yllämainitut ja Zühlken.

Goodbye, mr. Autio

Uuden musiikin kilpailu on täällä taas. Yleisön pyynnöistä huolimatta. Koskaan aiemmin yli 40 vuotta kestäneellä euroviisufanituskaudellani ei Suomen euroviisuehdokaskattaus ole näyttänyt teoriassa näin turhauttavalta. Mukana ei ole yhtäkään sellaista nimeä, joita kymmenen kilpailijan mukaan olisi voinut ennustaa. Ilmankos YLE luopui pari vuotta käyttämästään kisaa edeltäneestä silhuetti-arvausleikistään. Edes Pete Poskiparta ei olisi pystynyt mentalisoimaan tätä nimilistaa ennakolta. Tutuin nimi suurelle yleisölle lienee ruotsalainen huumoriartisti Günther. Kyllä, juuri se pikkuisista string-bikineistä örissyt viiksiniekka. Kuinka tuore ja nerokas idea! Ruotsi itsehän tosin laittoi miehen ehdokkaaksi kotimaansa edustajaksi jo kymmenen vuotta sitten (2006), kun hänen muutamasta menestyshitistään oli kulunut vasta pari vuotta. Günther ei päässyt Melodifestivalen-alkukarsinnasta jatkoon. Suomessa tätä ongelmaa ei ole, sillä alkukarsinnat on lakkautettu. Siirrymme suoraan suureen finaaliin, joka pitkästä aikaa järjestetään konserttitilaisuutena johon yleisöllä olisi mahdollista ostaa lippuja. Nimenomaan "olisi", jos yleisöä kiinnostaisi. UMK-tuottaja Anssi Aution kaavailuissa Espoon Metro-areenalla pidetään tammikuun lopussa kuitenkin megaluokan bilespektaakkeli, jossa on "tupa täynnä". En tiedä missä rinnakkaistodellisuudessa tuottaja Autio elää, kun hän kuvittelee Emman, Alvan ja Annin vetävän "tuvan täyteen"? Eikös sinne Metro-areenalle kuitenkin mahdu tuhansia ihmisiä?

Vähän historiaa: Suomen euroviisukarsinta muuttui Uuden musiikin kilpailuksi vuonna 2012. Otin uudistuksen vastaan varovaisen innostuneesti. Ohjelmasta vaikutti tulevan tosi-tv-tyyppinen kisa, jossa tuomarit jalostavat ehdokaskappaleista timantteja suureen finaaliin. Nimenomaan uusia kappaleita etsivä musiikkiformaatti on mielestäni puuttunut aina runsaasta tosi-tv-kentästä, ihan kansainvälisestikin. Siitä pitikö ohjelma kytkeä nimenomaan euroviisuihin, voidaan olla montaa mieltä. "Formaatti", jos sellaisesta voidaan puhua, poukkoili kuitenkin ohjelman edetessä päämäärättömästi eri suuntiin. Aluksi äänestettiin netissä 40:n ehdokkaan joukosta jatkoonpääsijöitä, sitten tuli mystinen kolmen kappaleen lisäkarsinta ja odottamattomia pudotuksia, joissa viimeisimmässä pudotettiin finalistijoukosta katraan nimekkäin artisti finaalia edeltävänä päivänä ulos. "Euroviisut" olivat silloin tuotannolle kirosana ja tuottaja nimittikin viisufaneja mediassa "oudoksi camp-lahkoksi". Viisufanithan ovat siitä erikoisia lahkolaisia, että he ottivat uuden lempinimensä naurulla vastaan ja termi on jäänyt elämään näihin päiviin asti. Varsinaisesta "formaatista" ei siis voitu puhua, sillä tuskin tekijät itsekään tiesivät kilpailunsa sääntöjä. Parina seuraavana vuonna UMK uudistui ja säännöt selkiytyivät. Tuomarit kuitenkin säilyivät ja viikosta toiseen he yrittivät epätoivoisesti keksiä jotain uutta sanottavaa samoista alkukarsintojen eri vaiheita läpikäyvistä kappaleista. Joku tuomari taisi jossain finaalissa todetakin, että hän ei keksi tästä esityksestä enää mitään uutta sanottavaa. Oli siis aika uudistua jälleen ja vuosina 2015-2016 UMK muuttui euroviisuystävällisemmäksi kuin suomalainen karsintalähetys koskaan konsanaan. Jos tuottaja Autio oli potkinut faneja munille kolme vuotta, nyt oli aika kääntyä ympäri ja antaa kielen vilistä vaossa. Glitteriä, glamouria ja konfetteja ei säästelty. Ikävä vain, että tuo on se kymmenen vuotta vanha stereotypia euroviisuista. Puuhkansulat on jo aikoja sitten lakaistu ongelmajätteeseen ja nykyään Eurovision laulukilpailut on moderni kevyen musiikin kilpailu tässä ajassa. Hartaimmat viisufanitkin nauravat väkisinväännetyille pukutempuille ja juoksupyörille, jos joku sellaisia erehtyy viisuestradille roudaamaan.

Hetkellistä mediahuomiota saadaan, kun YLE uskottelee kansalle, että lähettämällä euroviisuihin kehitysvammaisten punkbändin "erotutaan ja menestytään". Erottua voi muutenkin kuin edukseen. Hyvä biisi, jolla on hyvä esittäjä riittää. Totta kai neljänkymmenen kilpailijan joukosta pitää jollain tavalla erottua, mutta pupu ei saa mennä pöksyyn. Se huomataan heti. En hauku yhtään vuoden 2017 UMK-kilpailukappaleista. Siellä kymmenen joukossa on monta ihan perushyvää biisiä, jotka on hyvin tuotettu. Kyllä Suomessa osataan tehdä musiikkia. Mutta niin kauan, kuin YLE häärää alati muuttuvan UMK-kokeilunsa parissa, suomalainen yli 55-vuotias euroviisukarsintainstituutio on kriisissä. Kokeneita tekijöitä ei kiinnosta amatöörikisan maineessa rypevä kisa, uusista ei ole näin vaativiin tehtäviin. Vai palkkaisitko sinä leipomosi kansainväliseksi konsulentiksi kotona pullaa silloin tällöin leipovan sairaanhoitajan? Vahingoista kuitenkin viisastuu ja tällä kertaa jätin käyttämättä euroviisufaneille tarjotun mahdollisuuden ostaa liput Metro-areenalle ennen artistien julkistamista. Vuodesta 2002 lähtien kaikki avoimina yleisötilaisuuksina järjestetyt karsintafinaalit paikan päällä seuranneena, en ole koskaan tuntenut oloani niin petetyksi, kun vuoden 2012 UMK-"megaspektaakkelibileiden" lippuja vanhaan jäähalliin myytiin puoli-ilmaiseksi vielä päivää ennen suoraa lähetystä. Kiitos tarjouksesta, jään siis kuitenkin odottelemaan kytkykauppatarjouksia. Tiedoksi vielä sekin, että Anssi Autio on fanitushistoriani ajan viides tai kuudes euroviisukarsintojen tuottaja. Hämmästyttävää kyllä, tulosvastuuta ei taida euroviisutuottajilla olla. No onneksi voin tuudittautua siihen turvalliseen tunteeseen, että tuottajia tulee ja menee, mutta minun rakkauteni euroviisuja kohtaan on ikuista. Olen täällä vielä senkin jälkeen, kun Anssi Autio siirtyy "uusiin haasteisiin".

ESC 2016: Kohti finaalia

Kuva: Thomas Hanses (EBU)

Semifinaalit on kisailtu, finalistit ovat selvillä ja tuottajat ehtivät samantien repäistä finaalin esiintymisjärjestyksenkin pystyyn. Toisen semifinaalin veikkaukseni meni 10% paremmin kuin ensimmäisen eli sain kymmenestä finalistista ennustettu oikein kahdeksan. Georgian härörockin finaalipaikka tuli itselleni suurimpana yllätyksenä, kuten monelle muullekin veikkaajalle. Sen jatkopaikkaan eivät oikein uskoneet edes kappaleesta pitävät fanit. Israelia veikkasi finaaliin useampi, mutta itse luulin teatraalista Kiryat Atan Jesse Kaikurantaa siksi kuuluisaksi "floppaavaksi fanisuosikiksi". Nähtävästi Hovin (ei sukua Sepolle) esitys kosketti muitakin kuin viisufaneja. Ennustuksessani vikaan menivät pohjoismaat Norja ja Tanska, jotka molemmat putosivat finaalista. Norja valitettavasti ja Tanska onneksi. Näin ollen Ruotsi saa kunnian kilpailla euroviisufinaalissa ainoana pohjoismaana. Moista ei ole tapahtunut sitten vuoden 1970, jolloin kaikki pohjoismaat boikotoivat viisuja. Toivottavasti tämä ei tarkoita sitä, että Ruotsi saa naapureilta neljä kertaa kaksitoista pistettä, sillä he eivät niitä ansaitse. Muita yllätyksiä ei toinen semifinaali tarjoillut. Sveitsin valoverhoon verhoutunut sinikiharainen Kyykkä-Rykka tarjoili vuoden ellei koko vuosikymmenen noloimmat euroviisuhetket ja jäi toivon mukaan koko kisan jumboksi. Tuota esitystäkö hän harjoitteli Globenissa viikon päivät? Rykkahan lauloi olevansa "Viimeinen lajissaan", mikä toivottavasti pitää myös paikkansa.

Mutta sitten huomiseen finaaliin, johon tuotanto on suuressa viisaudessaan suunnitellut seuraavanlaisen juoksujärjestyksen:

1. Belgia
Toisen semifinaalin päättänyt Belgia saa kyseenalaisen kunnian aloittaa finaalin. Rempseäksi hehkutettu Laura Tesoro oli mielestäni semissä vähän vaisuhko ja kappaleen vaatimattomuus puski heti pintaan. Käytännössä kokonaisuudessa ei ole paljon muuta kuin Queenin "Another one bites the dustista" pöllitty sykkivä komppi ja iloinen tanssikoreografia. Show'n aloittajana Belgialle käy "Suomet" ja veikkaan sijoitusta finaalin häntäpäässä.
Sijoitusveikkaus: 21-26

2. Tsekki
Karhunpalveluksen tuotanto teki myös Tsekin perussievälle balladille, joka unohtunee jo Alankomaiden postikortin aikana. Hienoa kuitenkin, että Tsekki pääsi ensimmäistä kertaa viisuhistoriassaan euroviisufinaaliin!
Sijoitusveikkaus: 16-20

3. Alankomaat
Alankomaidenkaan esiintymispaikkaa finaalin alkupäässä en ymmärrä. Ikäänkuin tuotanto toivoisi, että nämä kolme eivät menestyisi? Hollannin rennonletkeä poppis olisi omiaan jonkun hektisen show-numeron jälkeen. Tässä kohtaa esitettynä en tälle korkeaa sijoitusta ennusta.
Sijoitusveikkaus: 11-15

4. Azerbaidzan
Azerbaidzanin näyttävä show on tämän finaalin ensimmäinen huomiotaherättävä esitys. Semifinaalissa Samra lauloi heikosti, mutta jos parannusta on tapahtunut, voi pisteitäkin tulla.
Sijoitusveikkaus: 11-15

5. Unkari
Ei voi mitään, mutta minusta tämä alkupää nyt vain on vähän tylsä. Belgian uptempon jälkeen pelkkää midtempoa ja balladia. Tosin tänne alkupäähän on nyt arpoutunut muutenkin nämä tämäntyyppiset kappaleet isompana joukkona. Laita nyt sitten tuottajana nämä johonkin kiinnostavaan järjestykseen.
Unkarin "Pioneeriin" olen ehtinyt jo vähän kyllästyä, mutta kenties suurin osa katsojista kuulee tämän ensimmäistä tai toista kertaa?
Sijoitusveikkaus: 16-20

6. Italia
Italia on ensimmäinen finaalin uusi kappale eli yksi suurista rahoittajamaista. Italia nyt on aina Italia - suuri musiikkimaa - mutta tänä vuonna mielestäni vähän tylsä. Erityisesti esittäjä vaikuttaa kovin tylsä puunaamalta. Ei kärkikahinoihin.
Sijoitusveikkaus: 21-26

7. Israel
Tähän voisi kirjoittaa samat kommentit, kuin viiteen edelliseenkin esitykseen. Täällä Israel ei uppoa, enkä veikannut sitä edes koko finaaliin. Enkä veikkaa nytkään kärkeen, mutta kuten tiedätte olen usein väärässä.
Sijoitusveikkaus: 16-20

8. Bulgaria
Bulgaria poppi on vienyt sydämeni! Pelkäsin harjoituksia seurattuani esityksen vaikuttavan koomiselta ja asun kamalalta, mutta onneksi olin väärässä. Kappale on näiden kisojen piristysruiske, josta voisin povata hittiä vielä viisujen jälkeenkin. Polikin on ihana esiintyjä ja taitava laulaja.
Lisäksi puuduttavan alun jälkeen reipas tanssibiisi herättää tv-katsojat. Toivottavasti pitkästä aikaa finaaliin päässyt Bulgaria saa historiansa parhaan finaalisijoituksen!
Sijoitusveikkaus: 6-10

9. Ruotsi
Isäntämaa on ainoa, jonka esiintymispaikka on arvottu. Kisaisännät voivat siis taktikoida vain sijoittamalla molemmin puolin heidän esitystään mahdollisimman edulliset esitykset. Nyt on laskelmoitu niin, että harvalukuisista reipaspoljentoisista kappaleista on valittu yksi juuri ennen laahaavakomppista Ruotsin laulua.
Toivottavasti Ruotsi floppaa tai ei ainakaan voita!
Sijoitusveikkaus: 6-10

10. Saksa
Suuri rahoittajamaa Saksa lähettää kisoihin myös nuorekasta keskitempopoppia ja hassun söpön esittäjän. Toivon onnea ja menestystä.
Sijoitusveikkaus: 21-26

11. Ranska
Ranskaa hehkutetaan muutamilta tahoilta vähän yliampuenkin. Itsekin tykkäsin, kun kappale julkaistiin, mutta äkkiähän siihen kyllästyi. Naapurisetämäisen komea Amir-solisti on myös hurmannut naiset ja muutamat miehetkin Gillette-mainosmiehen kaltaisella karismallaan, mutta minua ei pelkillä ruskeilla silmillä vedetä höplästä. Esitys on keskiverto ja uskon että kirkkain mitali jää kaukaiseksi haaveeksi, niin mielelläni kuin ensi keväänä Pariisiin viisuilemaan matkustaisinkin.
Sijoitusveikkaus: 6-10

12. Puola
Puola on myös jonkin sortin fanisuosikki ja komeastihan kolmen muskettisoturin kasvattipoika vetääkin. Kappale on vain luvalla sanoen vähän vanhanaikainen ja kornikin. Sijoittunee jonnekin finaalin keskivaiheille.
Sijoitusveikkaus: 11-15

13. Australia
Australian mukanaolo Euroviisuissa sieppaa minua vieläkin. Vaikka en olekaan millään muotoa maahanmuuttovastainen, kuulun tässä asiassa "rajat kiinni"-puolueeseen. Hyvinhän Dami huutaa, mutta biisi on aika yksinkertainen ja hokeva. Jos tämä paketti menee, niin Suomi voi lähettää ensi vuonna Suhyun Kimin.
Sijoitusveikkaus: 1-5

14. Kypros
Kyproksen finaalipaikka on edelleen itselleni arvoitus. Toiset puhuvat rokkikiintiöstä, joten kaipa se selitys löytyy sieltä? Katu-uskottavaa rokkia ruotsalaisen schlagermiehen euroviisutehtaasta.
Sijoitusveikkaus: 21-26

15. Serbia
Serbia on noussut listallani koko kevään ja viimeistään semifinaaliveto räjäytti pankin. Huhujen mukaan Sanja sai koulutusta vaivaannuttaviin naamanvääntelymaneereihinsa ja oppi meni perille, sillä torstain live-veto oli loistava kaikin puolin. Naiskuorosta tuli vähän jopa "Molitva" mieleen ja kappaleen sanomakin meni ahdistelevan miestanssijan mukaan perille tällaiselle kouluja käymättömällekin.
Sijoitusveikkaus: 6-10

16. Liettua
Liettua kuulemma menee "aina" finaaliin, kun liettualaisia siirtolaisia majailee ympäri Eurooppaa euroviisuja äänestelemässä. Siis aina paitsi 2004, 2005, 2008, 2010 ja 2014. No on totta, että noina vuosina kappaleetkin olivat heikompia kuin tänä vuonna. Liekö finaalipaikka sitten irronnut väliosan tuottavuusloikan ansiosta, mutta Donnyn haaveilema viisuvoitto jäänee haaveeksi.
Sijoitusveikkaus: 16-20

17. Kroatia
Kroatia on myös yksi näiden viisujen yllättäjistä ja nousijoista. Alussa tuntui, että mukana on montakin samantapaista naisballadia, mutta kyllä ne jyvät aina akanoista erottuvat. "Kroatian Lady Gaga" Nina laulaa kuin enkeli, eikä loppupuolen esiintymispaikastakaan haittaa ole. Kärkikymmenikköön!
Sijoitusveikkaus: 6-10

18. Venäjä
Venäjä arpoutui esiintymään finaalin loppupuoliskolla, mutta tuottajat eivät kehdanneet laittaa Sergeitä esiintymään tämän myöhemmin. No ehkä hyväkin, että saadaan kisaan sitä kaivattua jännitystä.
Vuodesta 2008 lähtien minua onkin häirinnyt, että kilpailun voittaja tiedetään jo ennen finaalilähetyksen alkua, joten josko vihdoinkin saataisiin euroviisuihin takaisin sellainen jännittävä kilpailumomentti?
Sijoitusveikkaus: 1-5

19. Espanja
Aina ei tuottajien aivoitukset meikäläiseen uppoa ja olisi kiva kuulla perustelut, miksi show'n kannalta optimaalisin esiintymispaikka Espanjan pirteälle pop-rallille on juuri Venäjän tehostemyllytyksen jälkeen?
Espanjalle toivon kivaa sijoitusta, sillä tänä vuonna jos koskaan, he sen ansaitsevat. Say yay!
Sijoitusveikkaus: 16-20

20. Latvia
Latvia Justuksen revittely meni semifinaalissa vähän yliyrittämisen puolelle, mutta onneksi se ei estänyt pääsyä finaaliin. Loppupuolelle on kuitenkin pakkaantunut liuta muitakin potentiaalisia menestyjiä, joten kaikki eivät mahdu kärkiviisikkoon.
Sijoitusveikkaus: 1-5

21. Ukraina
Jos jostain sopii esiintymisjärjestyksen päättäjiä kiitellä, niin siitä että ennakkosuosikeille on annettu mielenkiintoiset esiintymispaikat. Kenellekään ei tarjoilla voittoa hopeavadilla. No sehän tiedettiin, että show'n rakentamisen ruotsalaiset osaavat ja jännättävää viisufaneilla riittää niin pitkään, kun pisteitä alkaa ropista raadeilta. Eiköhän kärki ala aika pian siitä hahmottua ja eiköhän Ukraina ole mukana kamppailussa viimeiseen tataariin asti.
Sijoitusveikkaus: 1-5

22. Malta
Maltakin on laitettu tänne loppuun, onhan kappale ruotsalaista tekoa. Tämän on pakko jäädä parempiensa jalkoihin? Eikö olekin?
Sijoitusveikkaus: 11-15
  
23. Georgia
Katso Kypros.
Sijoitusveikkaus: 21-26

24. Itävalta
Itävallan ympärillä tapahtuva kohkaaminen on saanut minusta uskomattomat mittasuhteet. Itsekin tykkäsin kappaleesta aikoinaan ensikuulemalta, mutta nyt tympii jo ja pahasti. 19-vuotias esittäjäkään ei ole niin teinityttömäisen söötti, kuin kuvittelee kappaletta piipittäessään olevansa. Joka tapauksessa porukka näyttää tykkäävän ja se heille suotakoon.
Sijoitusveikkaus: 11-15

25. Iso-Britannia
Britanniaa on monissa yhteyksissä pidetty vähän pilkkanaankin, mutta eihän tämä köyhän miehen Jedward nyt niin pahalta vaikutakaan? Toivottavasti nyt ei ihan jumboksi jää.
Sijoitusveikkaus: 21-26

26. Armenia
Armenian rotureitinen amatsoni vie voiton ainakin uimapukukierroksella, mutta miten käy sitten kokonaispisteissä. Yhden sortin ennakkosuosikki kai tämäkin ja esiintyminen vihonviimeisenä ei tilannetta varmasti ainakaan pahenna? Rinnanmitalla kärkiviisikkoon?
Sijoitusveikkaus: 1-5

ESC 2016: Toisen semifinaalin päivitetty veikkaus

27. Huhtikuuta vedin yhteen arvioni tämän vuoden toisen euroviisusemifinaalin kappalearvioni, jotka olin tehnyt musiikkivideoiden, karsintaesitysten ja levytettyjen studioversioiden pohjalta. Nyt on viikko katseltu harjoituspätkiä Tukholmasta ja kuulosteltu paikalla olleiden viisufanien mietteitä ja arvioita mm. kenraaliharjoituksista. Jonkin verran listani vaatii siis päivitystä ennen illan semifinaalikoitosta.

Uusi kärkikymmenikköni näyttää tältä (suluissa edellisen veikkauksen sijoitus):

1. (1.) Ukraina (es. Jamala, kuvassa)
2. (2.) Australia
3. (5.) Latvia
4. (14.) Serbia
5. (3.) Bulgaria
6. (4.) Norja
7. (9.) Liettua
8. (6.) Puola
9. (15.) Belgia
10. (8.) Tanska

11. (10.) Slovenia
12. (7.) Makedonia
13. (13.) Georgia
14. (16.) Israel
15. (12.) Albania
16. (11.) Irlanti
17. (17.) Valko-Venäjä
18. (18.) Sveitsi

Viisubesserwisserin viimeiset vitsaukset

Eurovision laulukilpailujen ensimmäinen semifinaali on kisailtu ja sosiaalinen media on täynnä viisuveikkaajien besserwissauksia. Vanhan vitsauksen mukaan asiaan siis kuuluu, että jokaisesta euroviisufanista tulee yhdeksi viikoksi vähintään euroviisuasiantuntijoita. Osasta tulee myös euroviisutoimittajia, joiden toimenkuvaan kuuluu yhteiskuvien ottaminen euroviisuartistien kanssa sekä yhden lehtijutun kirjoittaminen Kittilän uutisiin, jos et satu pyörittämään jotain internetin kymmenistä fanivoimin toimivista euroviisu-uutissaiteista.

Itse olen kuulunut molempiin kategorioihin, tänä vuonna tuohon ensinmainittuun. Tosin veikkaustulokseni ollessa samaa luokkaa, kuin lottomenestykseni, en tiedä voinko kirkkain silmin kutsua itseäni minkään sortin asiantuntijaksi. Seitsemän oikein ei siis tuloksena viisusemifinaaliveikkauksessa ole samanlaisten hurraa-huutojen arvoinen, kuin se olisi lottoarvonnassa. Uskottelen kuitenkin itselleni, että jatkoonmenijöiden veikkaaminen on kuitenkin aina samanlaista lottoa. En ainakaan muista, että kukaan tutuistani olisi koskaan saanut täysosumaa eli kymmentä oikein. Yhdeksän olisi loistava saavutus ja se natsasi tänä vuonna parillekin viisututtavalleni. Kahdeksaa pidän myös hyvänä tuloksena, vaikka toisille sekin on jo kuulemma perustulos. Itse olisin ollut siitä onnellinen, mutta ei: sain vain seitsemän oikein.

Minussa on veikkaajana se vika, että en usko omaan musiikkimakuuni. Huvittavaa sikäli, koska mielelläni pilkkaan henkilöitä jotka käyttävät veikkauksien perustana liikaa omaa musiikkimakuaan. Toinen perusvirheeni on, että haluan ottaa veikkauksissani riskejä. Olisihan se niin makoisaa päästä sanomaan jonkun esityksen kohdalla, että "Mä sanoin sen koko ajan", kun kaikki muut olisivat veikanneet toisin. Mitä järkeä muutenkaan on tehdä täsmälleen samaa veikkausta, kuin suurin osa veikkaajista. No tässä alkaa olla vähän selityksen makua, kun tarkoitukseni oli vain kirjoittaa mielipiteitä eilisestä lähetyksestä.

Suomen esityksestä haluaisin todeta, että arvostin lähtökohtia. Siis sitä, että esiinnytään rennon biletyksen omaisesti. Erityisesti pidin alusta, jossa Sandhja on lavalla yksin ja kutsuu kertosäkeistön lähestyessä tyttökaverinsa mukaan bileisiin. Harmi, että show'n kohokohta oli ohi jo ensimmäisen minuutin kohdalla. Itse en ole musikaalinen, mutta olen kuullut Sandhjan laulua moitittavan epävireiseksi. Minä tiedän vain, milloin joku laulu kuulostaa kivalta ja milloin ei. Nyt olisi voinut kuulostaa kivemmaltakin. Loppua kohden Sandhja tuntui jopa hieman väsähtävän ja kokonaisuus lässähti. Catwalkilla kipittämisen jälkeen edustajamme kuulosti jopa hieman hengästyneeltä? Toisaalta epävireisempiäkin solisteja meni finaaliin. Poronnahka-potkupukua on arvosteltu jo tarpeeksi, joten ei siitä muuta kuin että ehkä poronnahka ei ole se istuvin potkupukumateriaali? Joka tapauksessa asu ei ollut niin ruma, että se yksin olisi pudottanut Suomen finaalista. Se oli jopa kauniimpi, kuin kaikkein epäedullisimmissa valokuvissa.Suomen rento "Alankomaat 2003" -tyyppinen bileveto olisi erottunut ehkä enemmän edukseen show'n puolivälissä. Mutta jossittelut sikseen, sillä enhän veikannut Suomea jatkoon edes esittelykierroksellani jolloin en tiennyt että me edes esiinnymme ensimmäisinä. Tiedä sitten vielä tuosta esiintymispaikastakaan, sillä kyllä kappale esimerkiksi recap-kertauksien aikana kappale palautui tarvittaessa ihan kivasti koko lähetyksen katsoneiden äänestäjien mieliin?

Kaikkia esityksiä en lähde yksitellen analysoimaan, mutta erityisen hauskana yksityiskohtana pisti silmään jatkoonpäässeiden maiden esiintymisnumerot. Finaaliin eteni yhdeksän maata esiintymisnumeroilta 4-14 eli show'n keskivaiheesta. Sekä alun että lopun esiintyjien kohtaloksi koitui putoaminen jatkosta. Vain Malta ponnisti mukaan viimeiseltä esiintymispaikalta ja keskivaiheilla väliinputoajiksi joutuivat San Marino ja Viro. San Marinon finaalista putoaminen ei tullut yllätyksenä varmaan kenellekään, mutta Viron tippuminen johtui osittain heikohkosta live-vedosta. Meidän kotikatsomossa finalistiksi veikkaamani Viron Jüri sai kannatusta, vaikka totesinkin ääneen korttitemppujen kohdalla että "On tuo vähän tuollaista pökkelöintiä". Kreikkaa veikkasin finaaliin vain siksi, että Kreikka on semifinaaliaikakaudella päässyt sinne aina. Nyt tuli siis todistetuksi, että finaalipaikka ei tule kenellekään automaattisesti. Islanti oli siis ainoa finaaliin veikkaamani, johon uskoin viimeiseen asti. Mielestäni Greta Salóme olisi sen tällä vedolla ansainnut.

Sen sijaan Kyproksen simppelin purkkarockin finaalipaikkaan en uskonut sekavan esityksen jälkeenkään, enkä vielä migreenistä toivuttuanikaan tahdo uskoa sitä todeksi. Minusta se ei vain ollut tarpeeksi hyvä, mutta kaipa se sitten oli riittävän rock? Itävalta onkin sitten hankalampi selittää. Minähän veikkasin, että se ei pääse finaaliin, vaikka kaikki muut väittivät muuta. Halusin uskoa viimeiseen asti, että on se "floppaava fanisuosikki". Vanhanaikainen, pikkusievä rallatus, esittäjänään mukasöötti, hölskyvärintainen 29-vuotiaan näköinen teinityttö. Tsekki puolestaan ansaitsi finaalipaikan joka solullaan. Onhan se sentään heidän ensimmäisensä koskaan. Minun veikkauksessani se jäi sijalle 11 eli ihan hirveän väärässä en tässä kohtaa ollut. Gabriela lauloi kuin enkeli, vaikka kappale tai lavaylöspano ei mitään uutta ja innovatiivista tarjoillutkaan. Vain nainen ja ääni.

Euroviisuja on paljon kritisoitu ulkomusiikillisista tehosteista, mutta minun mielestäni ne ovat vähän katoavaa kansanperinnettä. Hurjimmat vuodet, jolloin lähes jokaisessa esityksessä oli jos jonkin sortin juoksumattoa alkavat olla takanapäin. Ruotsalaiset kisaisännätkin olivat tässä suhteessa edelläkävijöitä jo karsinta-tasolla vesisuihkuineen ja räjähtävine lasiseinineen. Tänä vuonnahan jo heidän kansallisena euroviisukarsintana toimivassa Melodifestivalenissa luotettiin enemmän yksinkertaisuuteen ja jopa tutut tanssiryhmät loistivat paljolti poissaolollaan, solistien täyttäessä estradin yksin. Trendienluojana tunnetun Ruotsin omakin edustaja on tänä vuonna itse pyhä yksinkertaisuus. Pidän siis Venäjän efektipakettia jo aikansa eläneenä. Nyt ovat muodissa karismaattiset artistit ja lavan taakse asemoidut kameramiehet, jotka saavat artistin ja yleisön samaan kuvaan. Ainakin ennakkoklipeissä nähnyt varmat finalistit Ranska, Espanja ja Ruotsi luottivat tehosteettomuuteen. Ensimmäisen semifinaalin jatkoonpääsijöistä liioitellut tehosteet jäivät Venäjän lisäksi mieleen vain Azerbaidzanin pyroefektit ja Kyproksen kammottava kuvauskikkailu.

Kokonaisuutena lähetys oli tutun viihdyttävää ruotsalaislaatua ja teknisesti taattua huipputasoa. Huumori oli pääosassa tälläkin kertaa ja osa vitseistä oli jopa ihan hauskoja. Ruotsin viisuhistoria sketsisarjan ensimmäinen osa ei kylläkään kuulunut niihin. Se oli tyypillistä ruotsalaista "itseironiaa", jonka perimmäinen tarkoitus on vain pönkittää heidän ennestäänkin hyvää itsetuntoaan. Väliaikanumero oli meikäläiselle ehdottomasti liikaa. Aiheeltaan rankka ja tällaiselle maallikolle vaikeasti tulkittava, ja ainakin väärässä paikassa. "Harmaiden ihmisten" maahanmuuttajien tanssi ei toistu minun ruudullani enää toiste. Juontajat hoitivat pestinsä periaatteessa ihan kelvollisesti, mutta joku noissa ruotsalaisissa vain ärsyttää. Taidan olla tyypillinen peruskateellinen suomalainen. Mikko Silvennoisen suomenkielinen selostus sen sijaan oli loistava! Parasta selostustyötä sitten Erkki Toivasen.

ESC 2016: Finaaliveikkaus

Arpapeliä, mutta jotain on pakko ennustaa. Lähden liikkeelle myös riskillä, sillä minusta ei ole mukava veikata voittajaksi samaa maata, jota kaikki muutkin veikkaavat. Tosin vuosina 2007-2015 voittaja on melkein ollut selvillä jo kisaviikon aikana. Ehkä Azerbaidzanin voitto vuonna 2011 oli joillekin pienoinen yllätys? Mutta entäs jos Venäjä ei tänä vuonna voittaisikaan, vaan Eurooppa sympatiseeraisi Ukrainaa? Tai mitäs jos Ranska kiilaakin molempien ohi yleisöäänillä voittoon? Kahden viikon kuluttua olemme viisaampia.
Ensimmäisen semifinaalin veikkaukseni löytyy täältä ja toisen semifinaalin täältä. Tähän finaaliveikkaukseen olen ottanut raa'asti mukaan vain aikaisemmin veikkaamani semifinaali-kärkikymmeniköt sekä tietenkin kuusi suoraa finalistia. Tarkempia perusteluja löytyy maakohtaisista blogikirjoituksistani.

Tonyn finaali-tulosveikkaus:

1. Ukraina: Jamala - 1944
2. Venäjä: Sergey Lazarev - You are the only one
3. Australia: Dami Im - Sound of silence
4. Ranska: Amir - J'ai cherché
5. Alankomaat: Douwe Bob - Slow down
6. Italia: Francesca Michielin - No degree of separation
7. Latvia: Justs - Heartbeat
8. Ruotsi: Frans - If I were sorry
9. Bulgaria: Poli Genova - If love was a crime
10. Azerbaidzan: Samra - Miracle
11. Norja: Agnete - Icebreaker
12. Puola: Michael Szpak - Color of your life
13. Islanti: Greta Salome - Hear them calling
14. Viro: Jüri Pootsman - Play
15. Espanja: Barei - Say yay!
16. Kroatia: Nina Kraljic - Lighthouse
17. Armenia: Iveta Mukuchyan - LoveWave
18. Unkari: Freddie - Pioneer
19. Makedonia: Kaliopi - Dona
20. Saksa: Jamie-Lee Kriewitz - Ghost
21. Liettua: Donny Montell - I've been waiting for this night
22. Bosnia ja Hertsegovina: Dalal & Deen feat. Ana Rucner & Jala - Ljubav je
23. Tanska: Lighthouse X - Soldiers of love
24. Kreikka: Argo - Utopian land
25. Slovenia: ManuElla - Blue and red
26. Iso-Britannia: Joe & Jake - You're not alone

ESC 2016: Ruotsi

Rakas naapurimme Ruotsi on hivuttautunut 2000-luvulla menestyneimpien euroviisumaiden joukkoon. Kuudella voitollaan se on tätä nykyä euroviisuvoittaja-tilaston kakkosena Irlannin (seitsemän voittoa) takana. Niiden lisäksi Ruotsilla on liuta pronssitiloja ja yksi kakkostila. Mukanakin oltu vuodesta 1958 lähtien kolmea välivuotta lukuunottamatta. Kertaakaan Ruotsi ei kuitenkaan ole karsiutunut kisasta edellisvuoden huonon menestyksen vuoksi ja finaalistakin se on semifinaaliaikakaudella pudonnut vain kerran - vuonna 2010. Omien osanottojensa lisäksi Ruotsi on vallannut tilaa Euroopasta myös lukuisien muiden maiden euroviisukappaleiden sävellystyössä ja tuotannossa. Monet ovat tähän ruotsalaisten ylivaltaan jo hieman kyllästyneetkin.

Frans - If I were sorry

Tänä vuonna Ruotsin massiivisen euroviisukarsinnan Melodifestivalenin voitti kuitenkin vähemmän tuotettu ja epäkliininen "If I were sorry", esittäjänään 17-vuotias Frans Jeppsson Wall. Frans kiilasi konkareiden ohi finaaliin ja kohosi parissa viikossa ylivoimaiseksi ennakkosuosikiksi. Kovin paljon meriittejä ei nuorukaisella vielä ole urallaan, mutta ensimmäisen kerran hän nousi Ruotsissa julkisuuteen jo 7-vuotiaana esittäessään Elias-bändin kanssa jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovicille omistetun kappaleen "Who's da man" joka nousi Ruotsin listan ykköseksi kolmeksitoista viikoksi. Pari vuotta myöhemmin Frans lauloi toisen jalkapallolaulun "Fotbollsfest", joka oli Ruotsin EM-jalkapallojoukkueen virallinen kannustuslaulu. Fransia on kiitelty aitoudesta ja siinä mielessä poika kyllä erottuukin Ruotsin monesti niin ylituotetuista edustajista. Jälleen kerran Ruotsia on povattu myös koko kansainvälisen finaalin voittajasuosikiksi, mutta itse uskon muutaman pykälän alhaisempaan sijoitukseen.

ESC 2016: Ranska

Euroopan yleisradioliiton suuriin rahoittajamaihin ja siten suoriin finalisteihin kuuluva Ranska on yksi kilpailun historian menestyneimmistä maista ja ollut mukana alusta lähtien kahta poikkeusta lukuunottamatta. Vuonna 1974 Ranskalla oli jo edustussävelmäkin valittuna (Dani: "La vie á vingt-cinq ans") ja esiintymisvuoro (14) arvottuna, mutta maa vetäytyi kisasta viime metreillä koska Ranskan presidentti George Pompidou menehtyi euroviisuviikolla ja he halusivat kunnioittaa hänen muistoaan. Vuoden 1982 poissaolo tapahtui sen sijaan vapaasta tahdosta, sillä silloisen Ranskan yleisradion TF1:n viihdepäällikön mielestä euroviisut olivat lahjattomien artistien esittämiä keskinkertaisia sävelmiä. Vetovastuu vaihtui seuraavana vuonna Antenne 2 -kanavalle, ja Ranska palasi mukaan viisuilemaan. Historiansa aikana Ranska on voittanut euroviisut viidesti (mukana vuoden 1969 jaettu voitto), tullut toiseksi neljä kertaa ja kolmanneksi seitsemän kertaa. Tuorein voitto on tosin vuodelta 1977 ja kakkossijakin vuodelta 1991. Tällä vuosikymmenellä Ranskan viisumenestys on ollut todella alamaissa.

Amir - J'ai cherché

Tänä vuonna kuitenkin Ranska tarjoilee trendikkään piristysruiskeen lähettämällä Tukholmaan tarttuvan popkappaleen "J'ai cherché". Esittäjä on 31-vuotias, monikulttuurisen taustan omaava Amir Haddad. Amirkin on hankkinut kannuksensa The Voice -ohjelmassa, jossa hän sijoittui omalla kaudellaan kolmanneksi. Ranskan yleisradio värväsi Amirin edustajakseen sisäisesti, kuten he tavallisestikin tekevät. Ranska on tänä vuonna pitkästä aikaa vedonlyöjien ja yleisön suosikkeja, ja villeimmät ennustajat povaavat heille jopa voittoa. Itse en ole täysin vakuuttunut voittomahdollisuuksista, sillä monen asian pitää tämän tyyppisen radioystävällisen popin kohdalla loksahtaa live-esityksessä kohdilleen. Onnistuessaan Ranska saattaa saada parhaan sijoituksensa sitten 1990-luvun.

ESC 2016: Italia

Perinteikäs musiikkimaa Italia osallistui jo kaikkien aikojen ensimmäisiin euroviisuihin vuonna 1956. On mainittu myös, että koko Eurovision laulukilpailu -ajatuksen esikuvana olisi toiminut maineikas italialainen San Remon laulufestivaali. Vuoteen 1980 asti Italia oli mukana joka vuosi, mutta sen jälkeen vähän vaihtelevammin. Pisin tauko alkoi vuonna 1998 ja takaisin euroviisuihin Italia tuli vasta vuonna 2011. Samalla maalle annettiin ns. "suuren rahoittajamaan" status eli Saksan, Ranskan, Ison-Britannian ja Espanjan tavoin he pääsevät aina suoraan viisufinaaliin, kulkematta semifinaalien kautta. Varhaisemmilta vuosilta Italialla on tilastossaan kaksi voittoa (1964 ja 1990), yksi kakkossija ja liuta kolmossijoja. Tämän vuosikymmenen comeback alkoi komeasti kakkossijalla ja viime vuonna Il Volo -yhtye ylsi kolmannelle tilalle.

Francesca Michielin - No degree of separation

San Remo taitaa olla Italialle kuitenkin edelleen se ykkösjuttu. San Remon voittajalle on perinteisesti annettu mahdollisuus edustaa Italiaa myös euroviisuissa, mutta tänä vuonna kilvan voittanut Stadio -yhtye kieltäytyi kunniasta. Toiseksi sijoittunut Francesa Michielin (21) innostui kuitenkin ajatuksesta, mutta kesti tovin ennen kuin Italian yleisradio RAI vahvisti Francescan edustuksen. Monien muiden nyky-euroviisuedustajien tavoin Francesca on ponnahtanut julkisuuden valokeilaan kykykilpailun kautta. Hän voitti Italian X-Factor -ohjelman viidennen kauden vuonna 2012. Sen jälkeen hän on levyttänyt pari pitkäsoittoa. San Remossa kuultu "Nessun grado di separazione" -kappale on euroviisuja varten sovitettu uudelleen ja Tukholmassa kuullaan lyhyempi kaksikielinen versio, jossa Francesca laulaa italiankielen lisäksi englantia. Edustusviisu on saanut nimekseen "No degree of separation". Moderni pop-rock-kappale ei edusta italialaisia musiikkiperinteitä melodisimmillään, mutta omat faninsa tämäkin biisi on saanut. Itse en veikkauksessani sijoittaisi Italiaa finaalin kärkikahinoihin.

ESC 2016: Saksa

Saksan euroviisuhistorian on aikamme pisin ja aukottomin. Ainoan inhottavan särön keskeytyksettömään edustussävelmäputkeen tekee vuosi 1996, jolloin Oslossa pidettyyn finaaliin valittiin osanottajat ääninauhojen perusteella isäntämaa Norjan ollessa ainoa varma finalisti. Saksan euroviisukarsinnoissa edustamaan oli valittu Leon ja erikoinen discokappale "Planet of blue", joka sijoittui lopulta esikarsinnassa sijalle 24, kun vain 22:lle oli tilaa euroviisuissa. Saksan lisäksi karsiutujien joukossa oli mm. perinteikkäät euroviisumaat Tanska ja Israel.

Sen sijaan Suomen Jasmine pääsi Oslon euroviisuihin rimaa hipoen. Suomi sijoittui alkukarsinnassa tasapisteisiin Unkarin kanssa, mutta koska saimme korkeampia pisteitä joiltakin äänestäjiltä, pääsimme mukaan. Läheltä siis liippasi, ettei Suomelle tullut kahta peräkkäistä välivuotta euroviisuissa.
Saksassa ja Euroopan yleisradioliitossa suivaannuttiin karsimisesta siinä määrin, että suurien rahoittajamaiden euroviisufinaalipaikka on sen jälkeen tullut automaattisesti. Saksalla on plakkarissaan kaksi viisuvoittoa (1982, 2010), neljä kakkossijaa (1980, 1981, 1985, 1987) ja viisi kolmossijaa (1970, 1971, 1972, 1994, 1999).

Jamie-Lee Kriewitz - Ghost 

Jamie-Lee Kriewitz ei ollut ensimmäinen valinta Saksan tämänvuotiseksi euroviisuedustajaksi. Joulukuussa Saksan yleisradio ARD ilmoitti, että heitä edustaa Tukholmassa Xavier Naidoo (44), jonka esittämä kappale valitaan myöhemmin julkisessa karsinnassa kuuden sävelmän joukosta. Xavierin valinta aiheutti kuitenkin palauteryöpyn, sillä hänet tunnettiin oikeistolaisista poliittisista mielipiteistään ja homofobisista laulujen sanoituksista.

ARD veti valintansa pois ja pisti pystyyn kymmenen artistin euroviisukarsinnat. Lähes kolmanneksen puhelinäänistä karsinnassa sai tuore The Voice of Germany kilpailun voittaja Jamie-Lee Kriewitz. Edustuskappale "Ghost" oli saanut ensi-iltansa jo The Voice -finaalissa, jonka Jamie-Lee voitti, joulukuussa 2015, mutta kuten euroviisujen nykysäännöt mahdollistavat, saattoi hän kilpailla samalla laululla myös euroviisukarsinnoissa. Persoonallisesti pukeutuva Jamie-Lee on myös aktiivinen eläinten oikeuksien puolustaja. Kilpailukappale "Ghost" on jo pieni hitti Euroopan saksankielisellä alueella. Jamie-Leessä on jotain Lenamaista söpöyttä ja omaperäisyyttä, ja kappalekin herättää hyviä vibraatioita nuorekkuudellaan. Mutta jotain tällaista taisin todeta viime vuonnakin, kun Saksan edustaja jäi finaalissa nollille. Euroviisut ovat yllätyksiä täynnä!

ESC 2016: Espanja

Espanja saapui euroviisuihin samaan aikaan Suomen kanssa, vuonna 1961. Vuonna 1968 Espanja voitti kisat Massielin esityksellä "La, la, la" ja pääsi isännöimään seuraavan vuoden skandaalinkäryisiä Madridin euroviisuja. Silloin nimittäin, ainoan kerran viisuhistoriassa, euroviisuvoitto jouduttiin jakamaan neljän maan kesken. Isäntämaan Espanjan lisäksi tasapisteisiin päätyivät Ranska, Iso-Britannia ja Alankomaat. Sittemmin Espanja on sijoittunut neljä kertaa toiseksi ja kerran kolmanneksi, mutta tällä vuosisadalla he eivät ole liiemmin kärkisijoja hätyytelleet. Suurena rahoittajamaana Espanjalla on kuitenkin automaattisesti paikka euroviisufinaalissa. Oman etelämaalaisen ja rytmikkään väriläiskänsä Espanjan mukanaolo on kuitenkin aina tuonut viisuihin.


Barei - Say yay!

Niin nytkin, kun edustustehtäviin on pestattu rempseä laulajatar Bárbara Reyzábal González-Aller (34) alias Barei. Barein esikoisalbumi "Billete para no volver" ilmestyi vuonna 2011, mutta kun hän sen jälkeen vaihtoi laulukielen englanniksi alkoi menestystäkin siunaantua. Toinen, kokonaan englanninkielinen albumi "Throw the dice" ilmestyi viime vuonna. Barei, joka itse myös säveltää kappaleensa, onkin ensimmäinen espanjalainen euroviisuedustaja, joka esittää kappaleensa 100-prosenttisesti englanninkielellä. Energisessä esityksessä on myös mielenpainuva koreografia, joten mielestä Espanjan tämänkertaisessa paketissa on kaikki ainekset euroviisumenestykseen ja jopa jonkin sortin kesähitiksi.

ESC 2016: Iso-Britannia

Nyt kun kaikki semifinaalien kautta finaaliin pyrkivät maat on esitelty, on jäljellä vielä kuusi suoraan finaaliin pääsevää osanottajaa. Sellaisia ovat Euroopan yleisradioliiton viisi suurinta rahoittajamaata Iso-Britannia, Espanja, Saksa, Ranska ja Italia sekä tietenkin kisojen isäntämaa Ruotsi. Entinen euroviisusuurvalta Iso-Britannia on viime vuosina kokenut pienoista alemmuustilaa Eurovision laulukilpailuissa. Vuoteen 1998 asti Britannian menestys oli kuitenkin huimaa. Viisi voittoa, viisitoista kakkossijaa ja kahta kertaa lukuunottamatta sijoitus aina kärkikymmenikössä. Brittiviisuista tuli usein myös kansainvälisiä hittejä: Puppet on a string (1967), Congratulations (1968), Power to all our friends (1973), Save your kisses for me (1976), Making your mind up (1981) ja Ooh Aah...Just a little bit (1996). Vuonna 1998, viimeisten Ison-Britannian isännöimien kisojen jälkeen tahti alkoi hiipua ja vuosina 1999-2015 Britannia on onnistunut nousemaan topteniin vain kaksi kertaa. Tuorein top-10-sijoitus on vuodelta 2009 ja nimekkäämmätkään artistit, kuten Bonnie Tyler tai Engelbert Humperdinck eivät ole pystyneet nostamaan saarivaltiota suosta.


Joe and Jake - You're not alone

Tänä vuonna Britanniassa järjestettiin pitkästä aikaa euroviisukarsinnat - ensimmäiset sellaiset tällä vuosikymmenellä, jos mukaan ei lasketa vuoden 2010 kykykilpailutyyppistä artistihakua. Karsintaan otti osaa pääasiassa uusia, suurelle yleisölle tuntemattomampia kykyjä. BBC 4 -kanavalla esitetty karsintalähetys ei osoittautunutkaan myöskään suureksi yleisömenestykseksi, sillä lähetystä katseli vain 680.000 katsojaa mikä Britannian kokoisessa maassa on todella vähän. Päätösvalta euroviisuedustuksesta oli kuitenkin annettu 100-prosenttisesti katsojien ja puhelinäänestäjien käsiin.

Voiton vei Joe Woolfordin ja Jake Shakeshaftin muodostama duo Joe & Jake. Nuorukaiset tutustuivat toisiinsa vuonna 2015 Britannian The Voice -ohjelman neloskaudella kilpaillessaan. Molemmat pääsivät "ääni ratkaisee" ja "kaksintaistelu" -osioista jatkoon, mutta Jake putosi niitä seuranneessa knockout-vaiheessa. Joe puolestaan eteni toiseen live-lähetykseen asti, jonka jälkeen hän putosi ulos leikistä. Kisan tiimellyksessä pojat ystävystyivät ja päättivät lyödä hynttyyt yhteen. Helmikuussa 2016 he osallistuivat Britannian euroviisukarsintaan, jonka he voittivat. Tarkkoja äänimääriä tai muiden kilpailijoiden sijoituksia ei julkistettu. Pari viikkoa myöhemmin Sony Music ilmoitti tehneensä laulajapoikien kanssa levytyssopimuksen ja euroviisuedustuskappaleesta "You're not alone" tuli heidän ensimmäinen singlensä.

Euroviisukappaleen ovat kirjoittaneet Matt Schwartz, Justin Benson ja S. Kanes alias Siva Kaneswaran. Tuotannosta vastaa israelilainen DJ/Tuottaja Matt Schwartz on tehnyt musiikkia mm. Massive Attackille ja Kylie Minoguelle. Irlantilainen Kaneswaran on soittanut aiemmin The Wanted -poikabändissä. Joe ja Jake ovat sympaattisia nuoria miehiä, mutta Britannian kappale ei ole edelleenkään riittävän mukaansatempaava. Britit eivät viime vuosina ole myöskään saaneet mitään sympatiaääniä, joten pelkäänpä että tälläkin kertaa saarivaltion kohtaloksi koituu finaalin häntäpään sijoitus.

ESC 2016: Toisen semifinaalin yhteenveto

Nyt on myös torstaina 12.5.2016 kilpailtavan toisen semifinaalin kappaleet käyty läpi. Romanian pudottua pois tässäkin semifinaalissa esiintyy 18 maata, joista kymmenen pääsee lauantain finaaliin. Kappaleita esitellessäni olen arvioinut kunkin maan jatkoonpääsymahdollisuuksia yksittäin, ja tarkemman laskennan perusteella sain todeta että olen veikannut kahdeksalle maalle varmaa finaalipaikkaa. Eli saman verran, kuin ensimmäisen semifinaalin kohdallakin. Loput kaksi finalistia joudun siis tälläkin kertaa veikkaamaan muutamien "ehkä"-maiden joukosta. Osan kohdalla taas pidän päivänselvänä, ettei finaalipaikka ole tänä vuonna mahdollinen.

Toisen semifinaalin kilpailijat esiintymisjärjestyksessä:

1. LATVIA Justs - Heartbeat
2. PUOLA Michał Szpak - Color of Your Life
3. SVEITSI Rykka - The Last of Our Kind
4. ISRAEL Hovi Star - Made of Stars
5. VALKO-VENÄJÄ Ivan - Help You Fly
6. SERBIA Sanja Vučić ZAA - Goodbye (Shelter)
7. IRLANTI Nicky Byrne - Sunlight
8. MAKEDONIA Kaliopi - Dona
9. LIETTUA Donny Montell - I've Been Waiting for This Night
10. AUSTRALIA Dami Im - Sound of Silence
11. SLOVENIA ManuElla - Blue and Red
12. BULGARIA Poli Genova - If Love Was a Crime
13. TANSKA Lighthouse X - Soldiers of Love
14. UKRAINA Jamala - 1944
15. NORJA Agnete - Icebreaker
16. GEORGIA Nika Kocharov & Young Georgian Lolitaz - Midnight Gold
17. ALBANIA Eneda Tarifa - Fairytale
18. BELGIA Laura Tesoro - What's the Pressure

Veikkaukseni semifinaalin tuloslistaksi:


"varmat"
1. Ukraina
2. Australia
3. Bulgaria
4. Norja
5. Latvia
6. Puola
7. Makedonia
8. Tanska

"ehkät"
9. Liettua
10. Slovenia
11. Irlanti
12. Albania

"eit"
13. Georgia
14. Serbia
15. Belgia
16. Israel
17. Valko-Venäjä
18. Sveitsi

 Perustelut löytyvät aiemmista blogi-kirjoituksistani.

Kertaus toisen semifinaalin osallistujista

 

ESC 2016: Belgia

Belgia on yksi seitsemästä maasta, jotka ovat olleet mukana vuodesta 1956, aina ensimmäisistä Eurovision laulukilpailuista lähtien. Maa on ollut mukana 57 kertaa. Enemmän osallistumisia on vain Saksalla (59 kertaa) sekä Ranskalla ja Isolla-Britannialla, jotka molemmat ovat olleet mukana 58 kertaa. Belgian kolme poissaoloa vuosina 1994, 1997 ja 2001 johtuvat nekin vain edellisvuosien heikoista sijoituksista, joten sinnikkyyttä ei maalta puutu. Menestys ei suoranaisesti päätä ole huimannut, mutta yksi voitto ja kaksi hopeasijaa Belgian viisuhistoriasta sentään löytyy. Viime vuonna koettiin kuitenkin yksi valonpilkahdus, kun Belgian persoonallinen edustuskappale "Rhythm inside" (es. Loïc Nottet) oli finaalin neljäs.

Laura Tesoro - What's the pressure

Tänä vuonna Belgia ottaa mielestäni taas vähän takapakkia lähettäessään reipaspoljentoisen, mutta vähän sekavan ja vanhanaikaisen discobiisin "What's the pressure". Belgian karsinnassa kuitenkin mielipiteensä pääsi kertomaan kymmenen kansainvälistä raatia sekä Belgian kansa puhelinäänillään, ja kaikki olivat sitä mieltä että näin oli parasta. Kappaleen esittää 19-vuotias Laura Tesoro, joka sijoittui toiseksi paikallisen The Voice -kilpailun kolmannella tuotantokaudella 2014. Sen jälkeen häneltä on ilmestynyt pari sinkkua. Lisäksi Laura tunnetaan roolistaan saippuasarjassa "Familie". Iloinen meininki ei yksistään riitä, ei Belgialla niin kuin Suomellakaan. Jotain lihaa kaivataan aina luiden päälle. Tulen yllättymään, jos Belgia tiensä Tukholman viisufinaaliin raivaa.

ESC 2016: Albania

Albania rantautui euroviisuihin Istanbulissa vuonna 2004, samana vuonna kuin semifinaalivaihekin tuli mukaan kuvioihin. Albanian ensimmäinen edustaja Anjeza Shahini selvitti tiensä semifinaalista finaaliin kirkkaasti ja sai vielä finaalissakin sijoituksekseen muikean seitsemännen sijan. Se onkin edelleen Albanian toiseksi paras sijoitus. Pidemmän korren on vetänyt vain vuonna 2012 Albaniaa edustanut Rona Nishliu, jonka erikoinen huutaen laulettu "Suus"-kappale onkin jäänyt monien taideviisujen ystävien mieleen. Erikoinen yksityiskohta, että loput finaaliin yltäneet albanialaisviisut ovat sijoittuneet joko sijoille 16 tai 17. Viisi kertaa Albania on karsiutunut finaalista.

Albaniassa on pitkät laulukilpailuperinteet, ja nykyään paikallisena euroviisukarsintana toimiva Festivali i Këngës järjestettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1962. Maan perinteisiin kuuluu, että Këngësissä kappaleet esitetään äidinkielellä, ison orkesterin säestämänä eikä niiden esimerkiksi niiden pituutta ole rajoitettu. Niinpä Eurovision laulukilpailuihin jalostettu versio kuulostaa usein melko erilaiselta uudelleen sovitettuna, lyhennettynä ja mahdollisesti englanninkielisenä.

Eneda Tarifa - Fairytale 

Tiranassa syntynyt 34-vuotias Eneda Tarifa vei tänä vuonna Festivali i Këngësin voiton kolmannella yrittämällään. Siellä kuultu "Përrallë"-kappale on Tukholmaa varten kääntynyt englanniksi ja saanut sanatarkasti käännettynä nimekseen "Fairytale" (Satu). "Fairytale" on melko perinteinen, dramaattinen albanialaiseuroviisu, joka saattaa yhtä hyvin toimia Tukholman lavalla, kuin olla toimimattakin. Onnistuessaan täydellisesti Albania saattaa näin hyvältä esiintymispaikalta toisen semifinaalin loppupäästä ponnistaakin finaaliin? Se jää nähtäväksi.

ESC 2016: Georgia

Georgia teki ensiesiintymisessä euroviisuissa Helsingin kisoissa 2007. Pyörin silloin pressikeskuksessa akkreditoituneena "(tyhjän)toimittajana" ja Georgian promootiokoneisto pyöri hurjana. Muistan hämärästi jossain Georgia delegaation järjestämissä bileissä lipittäneeni "myrkkyviiniksikin" mainittua juomaa. Ahnaat journalistit pyörivät Georgian pressipöydän ympärillä kuin herhiläiset hamstraamassa promo-cd-levyjä tai Georgian lippuja. Mikään ei tuntunut riittävän: "What about those t-shirts...?" Työ palkittiin ja Georgian edustaja Sopho Khalvashi eteni Helsingin euroviisufinaaliin. Tehtävä oli viisuhistorian vaativin, sillä Helsingissä oli viimeistä kertaa käytössä yhden semifinaalin taktiikka ja kymmenestä finaalipaikasta kisaili huikeat 28 laulua.

Jatkossakin Georgia on menestynyt euroviisuissa ihan kohtalaisesti. Finaaliin on päästy aina, kun he ovat lähettäneet kunnollisen kappaleen. Mukanakin ollaan oltu joka vuosi, paitsi vuonna 2009 jolloin he vetivät EBU:n suosituksesta valitsemansa edustajan pois kisasta. He olisivat halunneet esittää Moskovan viisuissa discokappaleen "We don't wanna put in", mutta biisi tulkittiin presidentti Putinia kritisoivaksi sanaleikiksi.

Nika Kocharov & Young Georgian Lolitaz - Mignight gold

Tänä vuonna Georgia lyö jälleen lekkeriksi ja lähettää Tukholmaan sekavaa indierockia. Laulusolisti Nika Kocharovin taustayhtye Young Georgian Lolitaz ei sekään valitettavasti ole nimensä mukainen, joten kokonaisuus ei tarjoile edes silmänruokaa. Nuoret georgilaiset lolitat ovat itse asiassa kolme miestä Gia Iashvili (basso), Nick Davitashvili (koskettimet) ja Dima Oganesian (rummut). Kvartetti onkin ensimmäinen kokonaan miehistä koostuva georgialainen euroviisuedustusporukka.

Yhtye valittiin Georgian edustajaksi sisäisesti, mutta valinnan jälkeen heille etsittiin edustussävelmä avoimen sävellyskilpailun kautta. Ehtoina oli kuitenkin, että biisin pitää olla Young Georgian Lolitazin tyyliin sopivaa indierockia. Voittaja valittiin viiden ehdokkaan joukosta julkisessa karsinnassa. "Mignight gold" on jo tyylillisesti musiikkia, josta en ymmärrä mitään, mutta samalla myös epäilen ettei kyseinen melusaaste avaudu monelle muullekaan kertakuulemalta. Monien yllätykseksi georgialainen Kote Kalandadze on saanut kappaleen sävellystyöhön apua Ruotsista, euroviisuihin erikoistuneelta hittinikkarilta Thomas G:sonilta. Protestiäänillä on kuitenkin ennenkin menty finaaliin, joten Georgian menestys on iso kysymysmerkki. Riippuu siitä, kuinka monta eurooppalaista indierokkaria istuu lauantai-iltana katsomassa euroviisuja.

ESC 2016: Norja

Jos suomalaisilla oli euroviisuissa ennen vuotta 1985 jotain naurunaihetta, se oli Norjan viisumenestys. Sitä pidettiin vieläkin kehnompana kuin Suomen. Vuonna 1985 tuli kuitenkin mahdottomasta mahdollista ja Norja voitti euroviisut Bobbysocks-duon pirteän rock'n'rollin säestämänä. Sen jälkeen menestys seilannut melkoista aaltoliikettä. Voittoja on tullut kaksi lisää, mutta viimeisiltäkään sijoilta ei ole vältytty. Karsintavuosien 1993-2003 aikana Norja karsiutui koko kilpailusta kuitenkin vain kerran ja vuonna 2004 alkaneiden semifinaalivuosien aikana Norja on pudonnut finaalista vain kahdesti.

Agnete - Icebreaker

Varsin vahvasti Norja on liikkeellä tänäkin vuonna. Paikallisen euroviisukarsinnan Melodi Grand Prixin voitti 21-vuotias, saamelaisista sukujuurista versoava Agnete. Nuoresta iästään huolimatta Agnete on ehtinyt olla jo monessa mukana. Vuonna 2008 Agneten yhtye The BlackSheeps voitti lasten pohjoismaiset euroviisut Junior Melodi Grand Prix Nordicin. Vuonna 2014 Agnete puolestaan voitti paikallisen Tanssii tähtien kanssa kilpailun. Tänä kevään Agneten voittoisa matka jatkui Norjan karsinnassa suvereenisti, sillä hän sai superfinaalissa 166.728 puhelinääntä eli yli puoli enemmän kuin kakkoseksi sijoittunut Freddy Kalas.

Edustussävelmä "Icebreaker" on Agneten itsensä lisäksi ruotsalaisen Gabriel Alaresin ja brittiläisen Ian Curnowin käsialaa. Alares on tänä vuonna myös Moldovan euroviisutiimissä. Ian curnow on puolestaan melkein legendaarinen kasarituottaja, joka työskenteli maineikkaan Stock-Aitken-Waterman -tuotantotiimin tallissa heidän menestysvuosinaan. Curnow tuotti yhdessä Phil Hardingin kanssa kappaleita lukuisille aikakauden menestysartisteille, kuten Hazell Deanille, Kylie Minoguelle, Rick Astleylle, Mel & Kimille, Sinittalle, Boyzonelle, S Club 8:lle ja monille muille vastaaville. Osallistuipa Curnow kerran Britannian euroviisukarsintaankin, jossa hänen suojattinsa Deuce-yhtye sijoittui kolmanneksi kappaleella "I need you".
Vedonlyöntitilastot eivät jostain syystä rankkaa Norjaa Tukholman finaalin kärkihaminoihin, mutta itse kyllä uskon vahvasti topten-sijoitukseen.

ESC 2016: Ukraina

Ukrainassa ymmärretään mistä euroviisuissa on kyse. He tulivat mukaan vuonna 2003 ja heti seuraavana vuonna Ruslanan villit tanssit voittivat koko kilpailun. Sen lisäksi Ukraina on sijoittunut viimeisen kymmenen vuoden aikana kaksi kertaa toiseksi ja kerran kolmanneksi. Pisteitä he ovat saaneet euroviisufinaaleissa vuosina 2003-2015 yhteensä 1685 eli noin puolitoista kertaa sen määrän (1185 p.), mitä Suomi on saanut yhteensä nykyisen pisteidenlaskusysteemin käyttöönoton jälkeen vuodesta 1975 tähän päivään. Semifinaaliaikaudella Ukraina on päässyt aina kirkkaasti finaaliin, paitsi tietenkin viime vuonna kun he eivät osallistuneet poliittisen ja taloudellisen tilanteensa vuoksi kisoihin lainkaan.

Jamala - 1944

Tänä vuonna Ukraina palaa kamalan kohun saattelemana euroviisuihin. Heidän kilpailukappaleensa "1944" kertoo vuoden 1944 tapahtumista, kun Neuvostoliiton johtaja Stalin karkotti Krimin alueella asuneet tataarit. Kappaleen esittäjän Jamalan (oik. Susanna Jamaladynovan, 32) isä oli Krimin tataari. Jamala on kertonut kappaleen olevan omistettu isoäidilleen, joka oli karkotettujen joukossa. Venäjä tietenkin hermostui kappaleen poliittisena pitämästään sanomasta ja kohu ylitti uutiskynnyksen ympäri Eurooppaa. Suomessakin Radio Suomen musiikkipäällikkö Jorma Hietamäki eli Hietamäen Jorma avasi asiantuntevan arkkunsa ja epäili, että kappale tullaan diskaamaan. Tapansa mukaan Jorma oli kuitenkin väärässä ja Tukholmassa kuullaan Jamalan dramaattinen tarina. Vittu mitä politiikkaa, voisi joku todeta, mutta säännöt eivät kiellä euroviisukappaleiden sanoitusten olevan merkityksellisiä. Vaikka joskus joku on niin saattanutkin kuvitella. Tällä taustatarinalla, tällä esittäjällä ja Ukrainan euroviisuammattitaidolla kokonaisuus hioutunee Tukholman lavalla siihen kuntoon, että Ukraina taistelee finaalissa voitosta. Käydäänkö euroviisuestradilla Venäjän ja Ukrainan välinen sota uudelleen?

ESC 2016: Tanska

Tanska oli ensimmäinen pohjoismaa, joka osallistui Eurovision laulukilpailuihin. He menivät mukaan jo toisiin viisuihin vuonna 1957 ja sijoittuivat heti komeasti kolmansiksi. Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1963, Tanska voitti koko kilpailun ensimmäisenä pohjoismaana "Dansevisellään". Vuonna 1967 Tanskan yleisradion uusi viihdepäällikkö oli kuitenkin sitä mieltä, että euroviisut ovat humpuukia, ja Tanska jätti kisat kokonaan väliin 11 vuoden ajan. Vuonna 1978 he palasivat mukaan ja ovatkin siitä lähtien olleet mukana joka vuosi, paitsi vuosina 1994, 1998 ja 2003 jolloin välivuodet tulivat pakotettuina edellisvuoden huonon menestyksen vuoksi. Voittoja on tällä vuosituhannella tullut kuitenkin kaksi lisää, ensin vuonna 2000 Tukholmassa Olsenin veljesten ansiosta ja viimeksi Malmössä 2013 Emmelie de Forestin laulamana.

Lighthouse X - Soldiers of love

Tanska tunnetaan euroviisuissa iloisesta mutkattoman letkeästä tyylistään. He harvemmin turvautuvat ulkomusiikillisiin vippaskonsteihin, vaikka poikkeus tietenkin vahvistaa säännön joinakin vuosina. Yleensä mennään melodinen biisi edellä. Samaa perinteistä Tanska-poppia on tarjolla tänäkin vuonna: Ei-euroviisumusiikiksi naamioitua euroviisumusiikkia. Esittäjänä on kuluttajaystävällinen kolmen nuorukaisen Søren Bregendalin, Johannes Nymarkin ja Martin Skriverin muodostama Lighthouse X -trio. Veikkaan, että Tanska sujahtaa salakavalasti finaaliin keskinkertaisella äänimäärällä, mutta finaalin kärkihaminoissa sitä tuskin nähdään.

ESC 2016: Bulgaria

Bulgarian vuonna 2005 alkanut euroviisutaival on hieman surullisen näköistä luettavaa. Maa on selviytynyt finaaliin vain yhden ainoan kerran, Helsingin kisoissa vuonna 2007. Lähellä topteniä ollaan kuitenkin oltu usein ja vuonna 2012 peräti niin lähellä, että Bulgaria sijoittui semifinaalissa jaetulle kymmenennelle sijalle Norjan kanssa. Vuodet 2014-2015 Bulgaria on pitänyt taukoa viisuilusta heikkoon talouteensa vedoten.


Poli Genova - If love was a crime

Nyt ollaan kuitenkin taas kehissä ja vahvempana kuin koskaan. Bulgaria lähettää sisäisesti valitsemansa Poli Genovan, joka edusti heitä jo vuonna 2011 Düsseldorfissa kappaleella "Na inat". Silloinkin finaalista karsiuduttiin täpärästi. Polilla on viisukokemusta karttunut myös Bulgarian kansallisissa karsinnoissa, joihin hän ottanut osaa ennen vuotta 2011 kolme kertaa sekä Melody-yhtyeen jäsenenä että sooloartistina.

Tämänvuotiseen kilpailukappaleeseen on haettu tuotantoapua trendikkäästi Ruotsista, vaikka päätekijät Borislav Milanov ja Sebastian Arman ovatkin samat kuin vuonna 2011. Ruotsalainen Joachim Persson on tehnyt puolestaan biisejä mm. Charlotte Perrellille, Agnesille, Dannylle, Velvetille ja lukuisille muille artisteille. Kilpailukappale "If love was a crime" rullaa täydellisesti tässä päivässä. Monipolvinen sävellys onnistuu olemaan samanaikaisesti mieleenpainuva, että askarruttava. Esiintymistaidoillaan Poli vakuutti minut jo vuonna 2011. Tänä vuonna Bulgaria todellakin ansaitsisi finaalipaikan.

ESC 2016: Romania diskattiin

Romanialle kävi tämän vuoden euroviisuissa kalpaten. Maan yleisradioyhtiö TVR on velkaa Euroopan yleisradioliitolle EBU:lle lähes 15 miljoonaa euroa, eikä pystynyt niitä määräaikaan mennessä suorittamaan.
Tästä johtuen Romania on erotettu EBU:sta, eikä voi osallistua Eurovision laulukilpailuihin. Romanian edustajaksi valittiin paikallisessa euroviisukarsinnassa Ovidiu Anton ja kappale "Moment of silence". Virallinen kokoelma-cd:kin ehdittiin jo painaa, joten Romanian kappale on mukana levyllä. Romanian diskauksen myötä toisessa semifinaalissa kilpailee 18 maata eli nyt saman verran kuin ensimmäisessäkin. Muiden kappaleiden esiintymisjärjestykseen ei Romanian poisto vaikuta.

Tapahtuma on todella ikävä, etenkin edustustehtäviin valmistautuneen artistin kannalta, mutta on myös ymmärrettävää ettei EBU voi loputtomiin odottaa saataviaan. Velka oli kuitenkin syntynyt lähes kymmenen vuoden aikana, joten aikaa järjestää asiansa Romanialla on ollut. Pettymyksien välttämiseksi Romania olisi voinut mielestäni myös omatoimisesti vetäytyä kilpailusta vaikka muutamaksi vuodeksi, kuten muutkin rahavaikeuksissa olleet Euroopan maat ovat tehneet.

Vuonna 1994 euroviisuihin rantautuneen Romanian taru alkoi nihkeästi. Ensimmäinen karsiutuminen tapahtui jo vuonna 1993 Ljubljanan esikarsinnassa ja koko 1990-luvun mukana oltiin suomalaistyyliin vain joka toinen vuosi edellisvuoden huonon sijoituksen vuoksi. 2000-luvulla otteet kovenivat ja Romania lähetti kisaan enemmän ajan hermolla rullaavaa poppia. Onhan Romania yksi Euroopan kärkimaita, mitä tulee tanssittavaan popmusiikkiin. Mitalitauluun on tullut pari pronssisija-merkintää ja Romania on tehnyt historiaa myös vuonna 2004 alkaneen semifinaalikauden aikana pääsemällä finaaliin joka vuosi. Tämänvuotista rock-kappaletta en itsessään jää kaipaamaan, mutta Ovidiuta käy silti sääliksi. Toivottavasti Romania saa taloutensa kuntoon ja näemmä pian heidän comebackinsa euroviisuihin.

Katsele Romanian diskattu euroviisuesitys:

 

ESC 2016: Slovenia

Slovenia on itselleni melkeinpä mieluisin euroviisuosanottaja entisistä Jugoslavian maista. Maantieto, politiikka ja kulttuurihistoria eivät ole vahvuuksiani, mutta jollain tapaa tuntuu että Slovenian sijainti Itävallan ja Italian kainalossa tekevät siitä hieman muita Jugo-maita länsimaisemman myös musiikkiperimältään? Esikoisviisu ei kuitenkaan ollut sen kummempi, kuin muillakaan uusilla yrittäjillä vuonna 1993. Slovenia voitti Ljubljanan esikarsinnan (josta kerroinkin jo Kroatian viisusta höpistessäni), mutta olisiko osasyy ollut kisaisäntää kohtaan osoitetut kohteliaisuudet? Irlannin Millstreetin finaalissa yksinkertaisen bändin 1 x Band sijoitus oli kuitenkin top-20:n ulkopuolella, mikä pudotti Slovenian vuoden 1994 kisoista.

Muuten Slovenia on keskinkertaisesta menestyksestään huolimatta sinnitellyt mukana joka vuosi, paitsi vuonna 2000 jolloin kisat jäivät väliin jälleen edellisvuoden kehnon sijoituksen vuoksi. Semifinaaliaikakaudellakin on tavallisempaa, että Slovenia putoaa finaalista kuin että pääsisi sinne. Parina viime vuonna finaaliin on kuitenkin ylletty ja viime vuonna Slovenian edustaja Maraaya kantoi jopa jonkinlaista fani-/ennakkosuosikin manttelia. Muistattehan sen tytön, joka esiintyi isot kuulokkeet korvillaan?


ManuElla - Blue and red

Tänä vuonna ollaan liikenteessä jossain määrin musiikillisesti samantapaisin keinoin. ManuEllana esiintyvä Manuela Brečko (27) laulaa letkeän ja konstailemattoman kappaleen "Blue and red". Slovenian karsinnassa nähnyt pukutempaukset tuntuivat tosin tähän kappaleeseen päälleliimatuilta ja vanhanaikaisilta, joten toivottavasti niistä luovutaan Tukholmassa ja keskitytään laulamiseen. Ennakkotietojen perusteella Slovenian ei pitäisi päästä finaaliin, mutta euroviisukansa on valmiina yllättymään.

ESC 2016: Australia

Australian mukanaolo Eurovision laulukilpailuissa ei lakkaa ärsyttämästä minua. Viime vuotisen debyytin pystyin jotenkin sulattamaan, koska sitä perusteltiin euroviisujen 60-vuotis juhlavuoden väriläiskänä. Se, että maa on mukana tänäkin vuonna, menee jo yli hilseen. Vaikka Australia sijaitseekin toisella puolella maapalloa, on sen asukkailla luonnollisestikin vahvat poliittiset ja kulttuurilliset yhtymäkohdat Eurooppaan. Australiassa fanitetaan myös euroviisuja ja vuodesta 1983 lähtien kilpailu on esitetty siellä paikallisessa televisiossa suorana lähetyksenä. Viime vuonna Wienin kisoissa Australia sai pilke silmäkulmassa osallistumisoikeuden euroviisufinaaliin. Edustajaksi valittu Guy Sebastian ja letkeä kappale "Tonight again" otettiin hyvin vastaan ja se sijoittuikin lopputuloksissa komeasti viidenneksi. Australian osallistumisen piti kuitenkin jäädä tähän yhteen kertaan.

Dami Im - Sound of silence

Australiassa kuitenkin innostuttiin euroviisuista siinä määrin, että he hinkuivat mukaan tänäkin vuonna. Nyt he sentään saavat hakea vauhtia semifinaalin kautta. Heidän edustajansa Dami Im ja kappale "Sound of silence" on kuitenkin ärsyttävän kovatasoinen powerballadi, ja sen finaalipaikka on jälleen itsestäänselvyys. Eksoottiset piirteensä Dami on saanut synnyinmaastaan Etelä-Koreasta, josta hänen perheensä muutti Australiaan tytön ollessa 9-vuotias. Koko kansan tuntemaksi 27-vuotias Dami nousi kolme vuotta sitten voitettuaan Australian X-Factor-kilpailun viidennen tuotantokauden. Sittemmin pitkäsoittoja on ilmestynyt kaksi kappaletta ja kolmas, vastikään ilmestynyt albumi sisältää Damin versioita The Carpenters -yhtyeen tuotannosta.

Minusta euroviisujen ei tulisi laajentua näin hallitsemattomasti. Usein olen miettinyt millaiset olisivat esimerkiksi jonkinlaiset "maailmanviisut", jossa eri maanosat valitsisivat keskuudestaan edustajan tai edustajat ja he kilpailisivat sitten keskenään. Mutta ei näin, että yksi kaukainen maa saa automaattisesti osanotto-oikeuden.