ESC 2015 - 1. Semifinaalin jälkiviisastelut

Eilen veikkailin euroviisujen ensimmäisen semifinaalin jatkoonmenijöitä. En ole kovin hyvä veikkaamaan - onneksi en harrasta Lottoa. Euroviisujen lopputuloksen arvioiminen perustuu kuitenkin mielestäni suurelta osin veikkaamiseen ja arpomiseen. Vaikka kuinka yrittäisit olla puolueeton ja neutraali, aina jossain taka-alalla vaikuttaa myös muiden ihmisten sanomiset ja arviot sekä - ikävä kyllä - ne omatkin mieltymykset. Johonkin vain haluaa uskoa ja toiseen taas ei. Mutta sehän on myös euroviisujen suola ja olisiko järkeä tehdä jotain veikkauksia, jos veikkaisi samoja asioita kuin kaikki muutkin. Joskus onnistuu paremmin ja joskus menee metsään. Ehkä jossain päin Wieniä joku euroviisufani pääsee tänä aamuna toteamaan, että sai eilen veikattua oikein kaikki kymmenen jatkoonmenijää? Hatunnosto hänelle, mutta katsotaan miten arpaonni suosii huomenna. Itse veikkasin koko kuudentoista kilpailijan katraan jatkoonpääsymahdollisuuksia ja näinhän minulle kävi:

Moldova, veikkasin sijoille 6-10, lopputulos sijoilla 11-16 väärin
Armenia, veikkasin sijoille 11-16, lopputulos sijoilla 1-10 väärin
Belgia, veikkasin sijoille 1-5, lopputulos sijoilla 1-10 oikein
Alankomaat, veikkasin sijoille 6-10, lopputulos sijoilla 11-16 väärin
Suomi, veikkasin sijoille 11-16, lopputulos sijoilla 11-16 oikein
Kreikka, veikkasin sijoille 6-10, lopputulos sijoilla 1-10 oikein
Viro, veikkasin sijoille 1-5, lopputulos sijoilla 1-10 oikein
Makedonia, veikkasin sijoille 11-16, lopputulos sijoilla 11-16 oikein
Serbia, veikkasin sijoille 6-10, lopputulos sijoilla 1-10 oikein
Unkari, veikkasin sijoille 1-5, lopputulos sijoilla 1-10 oikein
Valko-Venäjä, veikkasin sijoille 11-16, lopputulos sijoilla 11-16 oikein
Venäjä, veikkasin sijoille 1-5, lopputulos sijoilla 1-10 oikein
Tanska, veikkasin sijoille 1-5, lopputulos sijoilla 11-16 väärin
Albania, veikkasin sijoille 11-16, lopputulos sijoilla 1-10 väärin
Romania, veikkasin sijoille 11-16, lopputulos sijoilla 1-10 väärin
Georgia, veikkasin sijoille 6-10, lopputulos sijoilla 1-10 oikein

Oikein meni siis 10/16. Ei ihan pääpottia napsahtanut siis. Mieleni ehti kyllä illalla jo muuttua, kun näin ne ihan oikeat suoran lähetyksen esitykset. Moldova-veikkaukselleni nauroin ääneen. Niille puritisteille, joiden mielestä euroviisuissa menestyy muoviset perseenkeikuttajat totean, että näillä kumiin verhotuilla pakaroilla ei ainakaan tänä vuonna ollut ottia. Armenian jatkopaikka ihmetetytti myös esityksen jälkeen, mutta kenties esityksessä oli sitä tuomaristojen peräänkuuluttamaa musiikillista korkeatasoisuutta? Belgian, Kreikan, Viron, Unkarin ja Venäjän jatkopaikat oli helppo veikata ja niiden takana oli myös helppo nyökytellä päätään myötämielisesti esitysten jälkeenkin. Sen sijaan Alankomaiden paketti ei pysynyt tv-ruudussa kasassa ja harmitti, että veikkasin sille finaalipaikkaa. Makedonia ja Valko-Venäjä olivat puolestaan osastolla, joiden putoaminen oli helppo päätellä. Harmaa alue sen sijaan yllätti tämän veikkaajan. Serbian homohumppa yllätti positiivisesti finaalipaikallaan, vaikka pidin veikkaustani pienoisena riskinä. Tanskan kohdalla taas harmitti, etten kuunnellut sydämeni ääntä. Tällaisten kappaleiden, joita inhoaa, veikkaaminen on aina hankalaa. Tietenkin toivoo putoamista, mutta sitten kuuntelee mitä sanovat, ja ajattelee vain olevansa väärässä vaikka onkin ollut oikeassa. Iloinen yllätys, että veikkasin väärin ja Tanska on ulkona. Kolme viimeistä esitystä olivat ne hankalimmat veikattavat ja kaksi kolmesta menikin väärin. Albania esiintyi suorassa lähetyksessä huomattavasti rennommin, kuin eilisessä kenraalissa. Romaniahan oli mulla muutenkin kiikun kaakun ja se ylsi kuin ylsikin finaaliin. Georgian reisisaapassoturin jatkoonpääsyn arvasin oikein.

Onneksi kuuntelin sydäntäni ja päätäni edes Suomen lopputulosta veikatessani. Jossain vaiheessa olin kallistumassa mediapelin pauloihin ja melkein pyörtämässä päätöstäni. Nyt arvaajan on helppo hymyillä ja todeta, että Suomen kansa joutui Yleisradion vedättämäksi. YLE:n markkinointikoneisto uskotteli euroviisuihin perehtymättömälle kansalle, että Pertti Kurikan nimipäivien esityksellä erotutaan. Tokihan he huomiota saivatkin ja varmasti tietyllä tapaa paljon positiivistakin. Ehkä se aate suvaitsevaisuudesta meni läpi edes pienelle osalle Eurooppaa, mikä on tietenkin positiivista. Bändissä ei missään vaiheessa ole mitään vikaa. Päinvastoin kundit edustivat Suomea hienosti ja hoitivat oman tonttinsa mallikkaasti. Suomen kansa on tänä vuonna myös suvaitsevainen. Ensin he valitsivat Kurikat meitä edustamaan ja vaikka torilla ei tavatakaan, ei yhtyettä hennota lytätä. Jotain positiivistakin siis, ettei artistin niskaan kaadeta koko paskasankoa. Mielenkiintoista on muuten nähdä sitten tulevana viikonloppuna sekin, että miten äänet ovat tuomareiden ja äänestäjien kesken jakautuneet ja miten täpärällä Kurikoiden finaalipaikka oikeasti oli. Oltaisiinko finaaliin menty pelkillä puhelinäänillä? Toivottavasti YLE edes otti tästä kokeilusta opikseen. Aatteet eivät ole euroviisuvaatteet. Ensi vuonna reilusti biisi edellä!

ESC 2015 - Ensimmäinen semifinaaliveikkaus

Tänään koittaa se totuuden hetki ja selviää onko Eurooppa (ja Australia) suvaitsevainen maanosa. Kehitysvammaisista muodostettu Pertti Kurikan nimipäivät yhtye nousee Itävallassa Wiener Stadthallen näyttävälle esiintymislavalle edustamaan Suomea Eurovision laulukilpailujen ensimmäisessä semifinaalissa. Kävin eilen seuraamassa paikan päällä hallissa toisen kenraaliharjoituksen, joka on käytännössä sama show joka nähdään tänään suorana lähetyksenä televisiossa 45:ssä maassa. Vain lopputulokset saattavat erota tänään nähtävistä, sillä eiliset kymmenen jatkoonpääsijää arvottiin. Hallissa olijoiden lisäksi show'n näkivät myös kilpailijamaissa istuvat asiantuntijatuomaristot, jotka antoivat eilisten esitysten perusteella omat pisteensä. Ne pisteet ynnätään tänään suoran tv-lähetyksen perusteella äänensä antavien puhelinäänestäjien pisteisiin.

Kilpailun puitteet olivat tietenkin näyttävät. Hienointa oli hallin katossa roikkuvat valorivistöt, jotka mukailivat tämänvuotisen Building bridges logon mutkittelevaa valojanaa ja liikkuivat eri asentoihin. Iso artistilämpiö eli greenroom oli rakennettu hallin takaosaan ja se oli yhdistetty esiintymislavaan koko hallia halkovalla kävelysillalla. Välillä seisomakatsomon yleisö pääsi sillalle bailaamaan ja välillä silta tyhjennettiin muuhun käyttöön. Hieno, teemanmukainen idea. Show'n alkunumero oli vaikuttava, mutta en halua spoilata sitä vielä enempää. Nauttikaa siitä illalla televisiosta, kuten itsekin aion tehdä. Jäin vain hämmästelemään, että jos semifinaalin aloitus on näin komea, niin mitä itävaltalaiset ovatkaan keksineet finaaliin. Pelkästään naisista koostuva juontajakolmikko vaikutti sopivan rennolta, mutta ei mitenkään ikimuistoisen hauskalta. Edellinen voittaja Conchita Wurst toimi green roomin emäntänä ja oli hänkin melko näkyvästi läsnä koko illan ajan.

Artistit esittelevät postikortit olivat hyväntuulisen hauskoja ja itse kilpailijatkin olivat niissä mukana. Jos annoin itseni ymmärtää oikein, postikorttien taustamusiikkina soi itävaltalaisten klassikkosäveltäjien teokset. Ennen postikorttia vilautettiin lavalle pääsyä odottelevia, jännittyneitä artisteja. Mutta sitten illan kilpailijoiden esityksiin...

1. Moldova: Eduard Romanyuta - I want your love
Show potkaistiin käyntiin aika perinteikkäästi. Moldovan edustussävelmä on tavallaan sellainen jonka monet mieltävät "perinteiseksi euroviisuksi" eli discokappale ja vähäpukeisia tanssijoita. Perinteiseen rakkauslaulu-discoiluun on päälleliimattu tämä poliisiteema, joka alkoi vauhdikkaasta takaa-ajo-esikatseluvideosta ja on jatkunut täällä paikan päällä koppalakkeihin pukeutuneissa naikkosissa. Moldovaan on suhtauduttu myös aika ristiriitaisesti, toiset pitävät sitä kliseisenä ja toiset taas kaipaavat kisaan myös tällaisia perinteitä. Itse kuulun jälkimmäiseen koulukuntaan ja minusta huolellisesti koreografioitu esitys toimi hyvin. Uskon että Moldova etenee finaaliin rimaa hipoen, liimalettisestä laulusolistista huolimatta, joka onkin kokonaisuuden heikoin lenkki. Ehkä mikroshortseihin sonnustautuneet naiskonstaapelit pelastavat tilanteen.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 6-10

2. Armenia: Genealogy - Face the shadow
Armeniaa edustaa kuusi itsenäisesti uraa luonutta laulusolistia, joista on koostettu tämä yhtye tänne euroviisuihin. Minua ei moinen kilpailulaulanta kiihota ja esityskään ei ollut kiinnostava. Kuusikko seisoskeli lavalla pitkissä koltuissaan. Armenia ei myöskään ole mikään pomminvarma automaattifinalisti, joten tänä vuonna veikkaan karsiutumista.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 11-16

3. Belgia: Loic Nottet - Rhythm inside
Belgian ärsyttävän tarttuva rämpätys erottuu kyllä joukosta ja on jo kerännyt aika paljon fanikuntaakin. Vaikka itse en löydäkään tästä itseäni kiinnostavia aineksia, ymmärrän toki että muut löytävät. Esityskin on persoonallinen valkoista hehkuvassa värimaailmassaan ja huolellisesti koreografioitu.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 1-5

4. Alankomaat: Trijntje Oosterhuis - Walk along
Yksi iso kysymysmerkki tämä Hollanti. Esittäjä on pitkän linjan ammattilainen ja kuvaus on toteutettu todella persoonallisesti - kokonaisuudessaan yhdellä kamera-ajolla pelottavasta silmälähikuvasta lopun zoomauksiin. Mutta riittääkö kappale saamaan puhelinäänestäjät tarttumaan älylaitteisiinsa? Tuomaristot ehkä arvostanevat Trijntjen ammattitaitoa? No tässä semifinaalissa karsiutuu vain kuusi esitystä, joten ehkä Alankomaat mahtuu finaaliin?
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 6-10

5. Suomi: Pertti Kurikan nimipäivät - Aina mun pitää
Ensin positiiviset asiat. Kurikoiden postikortti oli illan sympaattisimpia. Esityksen jälkeen Kurikat saivat raikuvat aplodit. Sitten negatiiviset. Kaikki näiden välissä tapahtunut ei vakuuttanut. Esitys vaikutti sekavalta ja meluisalta, joka vain korostui sotkuisessa kuvauksessa kadottaen biisin viimeisetkin melodianrippeet. Ymmärrän kyllä, että tarkoitus oli korostaa punk-henkeä, mutta uskon vaikutukset ovat enemmän luotaantyöntävät. Laulusolisti Kari Aalto hoiti kyllä oman tonttinsa mallikkaasti, mutta muiden ilmainstrumentointi taustanauhan tahdissa tuo korkeintaan niitä ennustettuja säälipisteitä. Olen edelleen sitä mieltä, että sympaattinen taustatarina ei riitä euroviisumenestykseen, jos kappale on melusaastetta. Uskon suvaitsevaisuuskuplan puhkeavan tänä iltana. Eikä pidä unohtaa, että puolet pisteistä tulee asiantuntijaraadeilta, jotka on ohjeistettu äänestämään musiikillisesti korkeatasoisia esityksiä. On tietenkin riski veikata tässä tilanteessa tällaista, mutta riskejä on otettava ja ei olisi mitään mieltä ennustaa tulevaa kaikkien muiden kanssa samankaltaiseksi. Illalla nähdään olenko suuri euroviisuoraakkeli vai mistään mitään tietämätön ja kaiken kukkuraksi suvaitsematon moukka. Älkää siis pettykö, jos Suomi putoaa.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 11-16

6. Kreikka: Maria Elena Kyriakou - One last breath
Kreikka yllätti euroviisufanit valitsemalla pitkästä aikaa balladin bilebiisin sijaan. Taviskatsojat silti tuskin ovat ällikällä lyötyjä tämän melko perinteisen rakkauslaulun edessä. Kaunis Maria Elena esiintyy kuitenkin vakuuttavasti, joten ennustan finaalipaikkaa. Muutenhan kävisi niin, että Kreikka karsiutuisi ensimmäisen kerran euroviisufinaalista semifinaaliaikakaudella. Finaalissa jäänee parempien balladien jalkoihin.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 6-10

7. Viro: Elina Born & Stig Rästa - Goodbye to yesterday
Viro kantaa raskasta ennakkosuosikin viittaa, mutta on suoriutunut tehtävästään erinomaisesti ilman ulkomusiikillisia härpäkkeitä. Esittäjät ovat lahjakkaita ja Elina varsin viehkeä ilmestys. Kappale erottuu persoonallisuudellaan edukseen. Heittämällä finaaliin ja sielläkin varmasti sijoittuu, jos nyt ei kuitenkaan ihan voita koko kisaa.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 1-5

8. Makedonia: Daniel Kajmakoski - Autumn leaves
Tässä on kyllä yhden sortin tuutulaulu, jossa en näe mitään menestyspotentiaalia. Jos sellaiseksi ei nyt lasketa hauskaa esikatseluvideota (jota kukaan ei muista). Oudot taustakeikkujat vain heikentävät menestysmahdollisuuksia. Eikä solistikaan ole liialla karismalla siunattu, vaikka kiva kaveri onkin. Makedonia on onneksi tottunut karsiutumaan viisufinaalista.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 11-1

9. Serbia: Bojana Stamenov - Beauty never lies
Serbian vanttera discoqueen tasapainoilee siinä rajamailla onko tämä jo liian camppia Euroopalle. Viisufanithan taputtavat karvaisia käsiään viimeistään biisin loppupuolella, kun kertosäe saa alleen tanakan discokompin ja taustajoukot riisuvat kaapunsa paljastaen niiden alta bilevaatteet. Monet veikkaavat tästä sitä surullisenkuuluisaa "floppaavaa fanisuosikkia", mutta miksei Bojanakin voisi saada niitä sympatiapisteitä. Onhan Euroopassa varmasti yhtä paljon ylipainoisia kuin on kehitysvammaisiakin. Lisäksi kaiken glitterin, campin ja xxl-kokoisen hopeamekon alla on kuitenkin yksi kisan taitavimmista laulajattarista ja oikeasti ihan tarttuva sävelmä.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 6-10

10. Unkari: Boggie - Wars for nothing
Unkarin rauhanlaulu on makuuni kovin tylsä, mutta jotenkin on sellainen kutina että tässä on kisan musta hevonen. Kappale jota fanit eivät ole noteeranneet millään tavoin, mutta joka vetoaa tavalliseen kansaan.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 1-5

11. Valko-Venäjä: Uzari & Maimuna - Time
Nyt harmittaa, kun Valko-Venäjän mainiona pitämäni kappale näytti ja kuulosti lavalla niin tylsältä. Kaiken kukkuraksi kun olen aiemminkin ollut mielenpiteineni melko yksin, en nyt äkkiseltään keksi syitä miksi joku alkaisi tykkäämään tästä tämän esityksen perusteella.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 11-16

12. Venäjä: Polina Gagarina - A million voices
Venäjän Polina todella räjäytti pankin. Ainakin minun pankkini. Miten noin sirosta naisesta voi lähteä tuollainen ääni? Melkein nousin osoittamaan suosiotani seisten. Uskon vakaasti semifinaalivoittoon. Äänestämässäkin kun on monia Venäjälle suotuisia maita. Nyt voitte unohtaa Putinin politiikan ja keskittyä palvomaan Polinaa.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 1-5

13. Tanska: Anti Social Media - The way you are
Tanska taitaa olla oman "viisupuntarini" jumbona typeränä stereotyyppisenä Beatles-pastissina (jota Beatles-fanien luulisi pitävän loukkauksena), jonka esittää amerikkalaisista teinileffoista tuttujen koulukiusaajien näköiset tyypit. Mutta tämä blogikirjoitushan ei kerro minun henkilökohtaisista suosikeistani, vaan siitä että yritän veikata jatkoonmenijöitä. Ja kyllähän finaaliin joka vuosi kuuluu yksi tällainen renkutus, joka yleensä tulee vielä Tanskasta. Finaaliin siis mennään kirkkaasti, mutta veikkaan siellä sijoituksen romahtavan jonnekin kahdenkympin jälkeiseen maailmaan.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 1-5

14. Albania: Elhaida Dani - I'm alive
Albaniasta ei paljon ole lapsille kerrottavaa. Sinänsä ihan taitava solisti Elhaidakin näytti jotenkin pliisulta päätämyötäilevässä kampauksessaan. Keskityin lähinnä ihastelemaan taustaprojisointeja, jotka toki muissakin esityksissä ovat ihan yhtä hienoja.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 11-16

15. Romania: Voltaj - De la capat (All over again)
Romanian bändi esiintyy ihan ammattitaitoisen rennosti ja sympaattisesti, mutta puoliksi englanniksi laulettu biisinsä ei ehkä vain riitä. Tai voi olla että riittääkin, mutta nyt veikkaan täpärää karsiutumista.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 11-16

16. Georgia: Nina Sublatti - Warrior 
Georgian naissoturin "pane mua"-saappaat ja kimmeltävät mikroshortsit veivät osan mielenkiinnostani, mutta havaitsin kuitenkin hänen laulavan hyvin dramaattisen viisunsa. Jotenkin vain tuli tunne, että saattaa niukin naukin ponnistaa finaaliin tältä viimeiseltä esiintymispaikalta. Georgia tai Romania, se jää nähtäväksi.
Sijoitusveikkaus: Semifinaalin sijat 6-10

Yhteenveto:
1-5 Belgia, Viro, Venäjä, Tanska, Unkari
6-10 Moldova, Alankomaat, Kreikka, Serbia, Georgia
11-16 Suomi, Armenia, Makedonia, Albania, Valko-Venäjä, Romania

Esitysten jälkeen oli tietenkin luvassa kertaus, johon nykyään delegaatiot saavat itse valita sen kohdan joka katkelmassa kuullaan. Suomen kohdalla hämmästelin valintaa. Tai jos tarkoitus oli korostaa entisestään sitä, että Suomen kappale on rämisevää punkkia vailla melodianhäivääkään, niin sitten ymmärrän. Serbialta vastaavasti katkelmaan oli valittu se räjähtävin kohta, jossa kappale muuttuu pitkän balladialun jälkeen discoksi. Jäin miettimään, miksi kappaleessa on niin pitkä balladialku, jos halutaan korostaa sen olevan discobiisi. Varsinaista väliaikanumeroa ei show'ssa nähty, vain pari hassunhauskaa ennakkoon kuvattua filmiä. Toisessa erilaiset eläimet seikkailivat Wienissä ja toinen keskittyi "Australian viisuhistoriaan". Muutenkin Australia oli tiukasti läsnä juonnoissa: "Europe and AUSTRALIA start voting now" tai "Good night Europe and good morning AUSTRALIA". Jännittävää ja nautinnollista semifinaali-iltaa.

PS. Heilutin hallissa Suomen lippua, vaikka puinen lipunvarteni takavarikoitiinkin turvatarkastuksessa. 12 pistettä Pertille, Karille, Samille ja Tonille.

Aina mun pitää suvaita

Kuva: escstats.com

Tähän päivään sopii jälleen kerran vanha vitsi ranskalaisesta, amerikkalaisesta ja suomalaisesta, jotka katselivat norsua. Ranskalainen pohti "Minkälaista ruokaa norsusta voisi laittaa?", amerikkalainen taasen aprikoi: "Kuinka paljon rahaa norsulla voisi tehdä?" ja suomalainen mietti hiljaa mielessään: "Mitähän tuo norsu minusta ajattelee?".

Yksi kevään puheenaiheista on ollut Pertti Kurikan nimipäivät -nimisen laulu- ja soitinyhtyeen valinta Suomen edustajaksi Eurovision laulukilpailuihin 2015 Wieniin, Itävaltaan. Jos joku ei vielä tiennyt, yhtyeen muodostaa neljä oppimishäiriöistä tai kehitysvammaista keski-ikäistä tai jo keski-iän ylittänyttä miestä. Sylki on sen jälkeen lentänyt joka suunnasta ristiin rastiin, muualtakin kuin laulusolisti Kari Aallon hampaiden välistä. Glitteriin, glamouriin ja silikonilla siloiteltuihin artisteihin tottuneet euroviisufanit ympäri Eurooppaa tietenkin pöyristyivät karun edustajamme nähtyään. Kaikkitietäviksi euroviisuasiantuntijoiksi yhdessä yössä muuttunut Suomen kansa sen sijaan pitää Kurikkaa ja kumppaneita varmoina voittajina. Euroviisuissa menestymiseenhän riittää se, että erottuu joukosta.

Itsekin olen tasapainoillut barrikadien harjanteilla Uuden musiikin kilpailun eli Suomen kansallisen euroviisukarsinnan alkumetreistä lähtien. Demokratian vankkumattomana kannattajana olen ensisijaisesti yrittänyt peräänkuuluttaa karsintakilpailuun tasapuolisuutta. Kilpailun järjestäjä YLE rummutti ennennäkemättömällä voimalla Pertti Kurikan nimipäiviä kilpailun voittoon ja edustustehtäviin. Mielestäni epäreilua muita kilpailijoita ja yleisöä kohtaan. Tietävätköhän he siellä Yleisradiossa, että edustajan voi valita sisäisestikin, ilman julkista karsintaa.

Jopa molemmissa viikonlopun iltapäivälehdissä komeili Pertti Kurikan nimipäivien kuva sivun kokoisena UMK-alkukarsinnan mainoksessa otsikolla "Tässäkö on Suomen seuraava euroviisuedustaja?". Odotin vastaavanlaisia mainoksia kolmena seuraavanakin viikonloppuna, mutta tuo jäikin ainoaksi. Yleisradion lukuisat eri toimitukset tekivät kymmeniä lähes identtisiä juttuja euroviisukarsinnoista ja aina kuviin ja otsikoihin nousi Kurikka. Mieleeni heräsi jo kysymys verovaroin toimivan laitoksen turhista päällekkäisistä toiminnoista?

Ajankohtainen kakkonen puuttui sattuvasti euroviisukarsintaruljanssin välissä kehitysvammaisten asemaan omassa Kehitysvammaillassaan. Tärkeä asia, mutta miksi juuri nyt? Ei kuulemma euroviisujen eikä Kurikan vuoksi, mutta kuitenkin nyt Wienin viisujen lähestyessä YLE Areenaan on ilmestynyt englanniksi tekstitetty Kehitysvammailta, jota YLE kehottaa jakamaan Facebookissa mahdollisimman laajasti ja kansainvälisesti. Ajetaanko tässä nyt euroviisujen vai kehitysvammaisten asemaa? Taitaa YLE ajaa ihan omaa asiaansa. No Uuden musiikin kilpailussa kävi niin kuin kävi ja kansahan sen Pertti Kurikan sinne Wieniin valitsi puhelinäänillään. Yleisradion propagandan osuutta äänivyöryyn on mahdotonta arvioida.

Nyt ne Kurikat sitten ovat siellä Wienissä ja harjoittelevat kiivaasti ensi viikon tiistain (19.5.2015) semifinaalilähetystä varten. Koitokseen on tasan viikko aikaa ja viikon ohjelmaan kuuluu treenien lisäksi tietenkin myös haastatteluja ja promoamista. Medianäkyvyyttä onkin uutisten mukaan saatu ja nyt ollaankin sitten yllättyneitä, kun kaikki ei olekaan positiivista. Verkkolehtien otsikot kirkuvat, kuinka ulkomaalaiset toimittajat pahimmillaan jopa "tylyttävät" Suomen edustajaa. Erehtyipä joku hollantilainen fanitoimittaja lohkaisemaan, että "Suomen edustajat eivät ole nättejä". No siitäkös nettikommentoijat suivaantuivat. Ei taida olla hääppöisen näköinen tuo toimittaja itsekään?

Mitä oikein odotettiin? Suomi lähettää ehkä koko euroviisuhistorian rujoimman esityksen ja kansa hämmästyy, kun koko Eurooppa ei olekaan polvillaan. Vihaako ne siellä kehitysvammaisia? Mikä saa suomalaisen uskomaan, että punkista on tullut yhtäkkiä valtavirtaa? Omasta mielestäni kilpailukappale "Aina mun pitää" ei ole kummoinen, mutta en usko että pitäisin punkkariedustajistamme musiikillisesti yhtään sen enempää, vaikka biisi olisi koko musiikkihistorian melodisinta tai taitavimmin esitettyä punkkia. En siis aio lävistää poskiani hakaneuloilla enkä värjätä molempia otsahiuksiani vihreiksi, kun perjantaina suuntaan pääkallopaikalle Wieniin.

Sitä saa, mitä tilaa. Jos kerran Suomen kansa halusi lähettää euroviisuihin jotain räväkkää ja erottuvaa, niin pitää kestää myös seuraukset. Eikö tässä nimenomaan ollut kyse kehitysvammaisten tasavertaisuudesta? Heitä pitää saada arvostella ihan tasavertaisesti, kuin muitakin kilpailijoita. Ovathan kaikki muut 39 kilpailijaa Pertti Kurikan nimipäivien basistin Sami Helteenkin mielestä "ihan paskoja". Hänellä on oikeus mielipiteeseensä, mutta niin on eurooppalaisilla euroviisutoimittajillakin. Jos asettuu sadan miljoonan ihmisen eteen kilpailemaan arvostelulajissa, pitää olla valmis ottamaan vastaan arvostelua. Varmasti Pertti, Kari, Sami ja sympaattinen rumpali Toni ovatkin, mutta onko Suomen kansa?

Nettiuutisten kommenttikentissä ainakin ollaan taas kerran nousemassa vastarintaan. Tosin tällä kertaa täysin vastakkaisista syistä. Se väestönosa, joka aina aikaisempina vuosina on hävennyt Suomen euroviisuedustajan vuoksi silmät päästään, seisookin nyt ylpeänä rinta rottingilla, ja jokainen poikkipuolisen sanan lausuja on suvaitsematon kusipää ja kaikki, jotka eivät rakasta puolivillaisesti instrumentoitua kahden soinnun punkkia, ovat musiikillisesti sivistymättömiä moukkia. Kävi Wienissä niin tai näin, Suomi on tänä vuonna jo voittanut euroviisut!

I don't love the 90ies... anymore

We love the 90ies festarit ovat takana, mutta mieli ei ole hyvä. Viime kevään Kaapelitehtaan pettymyksestä ”viisastuneina” ostimme heti lippujen tultua myyntiin Stara VIP passit, jotka paitsi maksoivat ihan pirusti, olivat suunnattu vain nopeimmille rajoitetulla painoksella. No myöhemmin keväällä järjestäjille iski ahneus ja myyntiin tuli tavallisen lipun ja Stara VIP:in väliin uusi ”We love VIP”-hintaluokka. Tarkempi sisällöntarkastelu osoitti, että Staran ja Weloven ero oli hiuksen hieno. En loppujen lopuksi löytänyt muuta kuin sen, että vain Starat pääsivät kymmenen jälkeen Kattilahallin jatkoille bileisiin joissa pääsi aitoon ysäritunnelmaan sikäli että ne muistuttivat yläasteen limudiskoa. Vain puolapuut puuttuivat seinältä. Itse olen tosin jo sitä ikäpolvea, että asiakkaana limudiskossa olin 1980-luvulla, mutta 1990-luvulla katselin menoa levysoittimien takaa. Joka tapauksessa tunsin oloni petetyksi, kun huhujen mukaan 20% yleisöstä oli ns. "VIPpejä". Ei tullut kovin erityinen olo...

Perjantain tunnelman latisti heti kättelyssä infernaalinen jono rannekkeenvaihtopisteisiin. On totta, että järjestäjät suosittelivat rannekkeen vaihtoa etukäteen, mutta me maalaiset emme tohtineet sen vuoksi poiketa Helsingin keskustaan erikseen. Alueella kuultujen murteiden rikkaudesta voisi päätellä, että ihan kaikki muutkaan festariyleisöstä eivät olleet pääkaupunkiseudulta. Hupaisaa oli myös, että pikkuruiseen VIP-lippujen rannekkeidenvaihtopisteen oli kymmenkertainen jono verrattuna tavalliseen. Merkinnät olivat myöskin puutteelliset, sillä suuri osa jonottajista ei edes tiennyt mihin he jonottavat. Tunnin jonottamisen jälkeen VIP-teltasta avattiin vielä toinen sivu, johon pystytettiin lisätiski ruuhkaa helpottamaan. Siitähän se varsinainen poru sitten syntyikin, kun uudelle tiskille ryntäsi porukka pitkän jonon häntäpäästä eikä kukaan järjestävältä taholta puuttunut asiaan.

No saimme kuin saimmekin rannekkeemme, vaikka haaveilemamme aikataulu kusikin jo tässä vaiheessa. CatCat jäi siis näkemättä ja niin jäi Rednexkin. Captain Jackin kohdalla vitutuskäyrä olikin jo siinä korkeudella, että mentiin mieluummin kaljajonoon. Tässä vaiheessa päivää ruoka- ja juomajono VIP-alueella vaikutti sellaiselta, että ehdin postata Facebookiin kuvan kuvatekstillä: ”Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu”. Ruoka oli mielestäni ihan kohtuullista tai ainakin vähän sen tasoista jollaista sen etukäteen oletinkin olevan. Taustalla kaukana jossain lauloi Alexia ja hyvin muuten lauloikin. VIP-alueelle pakkautui kuitenkin koko ajan lisää porukkaa ja jonot joka paikkaan (ruokaan, juomaan, vessaan) kasvoivat kasvamistaan. Maksupäätteet eivät muuten toimineet baarissa, mutta se ei minua haitannut kun olin varannut mukaani ison tukun käteistä. Paitsi siinä mielessä, että korttimaksajat hidastivat jonoa kohtuuttomasti, mutta sehän ei luonnollisestikaan ole järjestäjien syytä. Laskupäätteet eivät sen sijaan toimineet osalla henkilökunnasta, kun peräti kolme kertaa sain huomauttaa väärästä (lue: liiasta) laskutuksesta. Muuten palvelu oli kyllä hyvin ystävällistä.

Seuraavaksi otimme suunnan kohti yhtä oman festarini kohokohdaksi olettamaa Bad Boys Bluen show’ta, kasarinuori kun olen. BBB oli yksi viikonlopun suurimmista pettymyksistä. Jos en aivan väärässä ole, laulu tuli kokonaan playbackinä? Lisäksi basso surisi häiritsevän kovaa jopa korvatulppien läpi. Puolisoani BBB-torso vain nauratti jo esittäytymisestä lähtien: ”Hello my name is John and I’m Bad  Boys Blue”. Jatkossa kuuntelen kyllä Bad Boys Blueni kotona cd-levyltä. Päätimmekin kesken keikan ottaa suunnaksi Kattilahallin ja Aikakoneen. Yllätys oli melkoinen kun yleisö oli pakkautunut 20 metriä Kattilahallin ulkopuolelle eikä sisälle ollut mitään asiaa. Emme nähneet edes Makin nenänpäätä, saatikka kuulleet tahtiakaan musiikista.

Ei kun takaisin VIP-alueen suojiin ja lisää ylihinnoiteltua olutta ja siideriä ostamaan. Kapusimme VIP-alueen nurkkaan rakennetulle parvekkeelle katsomaan Waldo’s Peoplea. Waldo ja kumppanit vetivät hienon show’n, mutta muutaman sadan metrin päästä tihrustettuna se ei ihan 100-prosenttisesti temmannut mukaansa. Seuraavaksi ravasimme osittain huumorimielellä katsastamaan Güntherin lavakunnon, vaikka vuonna 2003 uransa aloittaneen artistin mukanaolo ysärifestareilla vähän ajatustasolla huvittikin. No, onhan musiikki melkein ehtaa ysäriä. Güntherin show yllätti meikäläisen positiviisesti.

Sitten ilta vaihtuikin jo yöksi ja vuorossa oli jo viimeinen artisti. Ehkä meidän molempien eniten odottama E-type. Emme tyytyneet enää VIP-alueen kaukaiseen karsinointiin, vaan ujuttauduimme niin eteen kuin se kohteliaasti oli mahdollista. Aika kauashan me jäätiin, mutta kyllä siellä tanssikansan keskellä pääsi tunnelmaan paljon paremmin kuin VIP-alueen kumisohvalla. Innostuin jopa liikuttelemaan ruhoani rytmikkäästi musiikin tahdissa, kunnes olkapäähäni koputettiin ja sievä neiti-ihminen huomautti kärkevästi ”Varoisitko vähän. Meillä on jo kaksi juomaa läikähtänyt sinun takiasi.” E-type oli kuitenkin loistava, kuten aina, eikä edes keikan aikana alkanut vesisade pilannut tunnelmaa.

Hienoisesta väsymyksestä huolimatta päätimme tsekata Kattila-hallin jatkot pelkästään siitäkin syystä, että olisimme välttäneet suurimman bussiruuhkan. Nyt taka-alueella ei enää ollut mitään ruuhkaa eikä jonoa minnekään. Nautiskelin suurella mielihyvällä luvatun yöpalan eli yhden nakin. Tai no kaksi nakkia, sillä puolisoni ei syö punaista lihaa ja tuo mainittu nakkimakkara oli ainoa yöpalavaihtoehto. Kattila-hallissa esiintyi Spandex, joka vaikutti sivusta kuunneltuna ihan asialliselta taustamusiikilta. Yllätysesiintyjiä tai ylipäätään ketään esiintyjiä edes yleisön joukossa ei näkynyt, joten V.I.P.-jatkoista olisi voinut jättää V:n ja I:n pois. Suunnistimme yöpaikkaamme.

Lauantaina säästyimme lippujonolta ja suuntasimme suoraan E-roticin keikalle. Heitä ennen esiintynyt Magic Affair ei niin paljoa kiinnostanut. E-roticin muijat vetivät ihan kohtalaisen setin, joka tosin jäi kesken kun halusin henkilökohtaisesti tärkeimmän artistini eli Thomas Anderin osuudelle mahdollisimman hyvälle paikalle. Ja aikainen varmistus kannatti, sillä pääsimme melkein eturiviin. Odotus myös palkittiin, sillä Thomas Anders veti yhtyeineen ammattitaitoisen show’n: festivaalin kohokohta oli tässä. Tunnelmaa ei latistanut edes viimeisten kappaleiden aikana eteemme hartiavoimin ryysinyt kahden pariskunnan porukka. Moukkamaista käytöstä, sanoisin. Olivat olevinaan jotain fanejakin, vaikka eivät osanneet edes ”Brother Louien” sanoja.

Tässä vaiheessa oli hyvä hetki siirtyä syömään ja juomaan. Kello oli vasta kahdeksan ja yhdeksään asti luvattu ruoka oli jo vähissä ja osa luvatuista ruuista kokonaan loppunut. Saatiin kuitenkin jotain murua rinnan alle, mutta muut VIP-vieraat kertoivat ruuan loppuneen kesken puoli yhdeksän maissa. Taustamusiikkina saimme kuunnella Basic Elementin Peter Theleniuksen kiroilua. Tällä kertaa heillä oli sentään mukana naislaulaja, mutta minua tyypin tyyli alkoi ihan puistattaa. Taidan lahjoittaa Basic Elementin levyt hyväntekeväisyyteen. Ruumiimme ravittuamme suuntasimme aina hyvin yleisönsä ottavan Pandoran keikalle, emmekä joutuneet pettymään tälläkään kertaa.

Ja kas kummaa festarit saapuivat jo päätökseensä ja jäljellä oli enää DJ Bobon keikka. Bobo heitti settinsä juuri niin vakuuttavasti kuin olin kuvitellutkin. Hienoa, että toiset ysäritähdet satsaavat esiintymisiinsä ja kunnioittavat yleisöään. Isolla kentällä alkoi olla jo tilaa ja seurasimme keikkaa vähän kauempaa. Oli ainakin tilaa tanssahdella. Jäljellä oli vielä jatkot, jonne menimme taas vain ruuhkaa helpottaaksemme. Nakkikoju oli kuulemma kiinni, mutta ei tässä vaiheessa yöpalaa tehnyt mielikään kun päivällisestä oli niin vähän aikaa. Itsekseni mietin ysärifestareiden syvintä olemusta. Aika moni artisti esiintyi vain nostalgiannälkäiselle yleisölle euronkuvat silmissään. Ei ylimääräistä lavaylöspanoa, pahimmassa tapauksessa ei edes livelaulua. Taustanauha pyörimään ja yksi kehäraakki alkuperäisestä kokoonpanosta lavalle pönöttämään. Haluanko jatkossa maksaa moisesta? Ehkä tyydyn elämään muistoissani tai ehkä olen jo liian vanha festareille, jopa VIP-mielessä.

Lopuksi haluan kerrata kuinka paljon EUROdance ja EUROviisut liittyvät toisiinsa. We love the 90ies festivaaleilla esiintyi peräti kolme euroviisuedustajaa: CatCat (Suomi 1994), Waldo’s people (Suomi 2009) ja DJ Bobo (Sveitsi 2007). Heidän lisäkseen useat esiintyjät ovat osallistuneet  maidensa euroviisukarsintoihin: Aikakone (Suomen karsinta 1996 & 2002), Dr. Alban (Ruotsin karsinta 2014), Günther (Ruotsin karsinta 2006), Rednex (Ruotsin karsinta 2006), E-type (Ruotsin karsinta 2004), E-rotic (Saksan karsinta 2000), Pandora (Ruotsin karsinta 2003 & 2004) ja Thomas Anders (Saksan karsinta 2006).

And the winner is...

Riskaabeli toisen semifinaalin veikkaukseni meni siinä määrin päin persettä, että lähdin tekemään finaaliennustettani tosissani otsa kurtussa ja veren maku suussa. Jos ette halua spoilaantua, niin jättäkää lukeminen tähän. Tänä iltana käy näin:

01. Ukraina: Maria Yaremchuk – Tick-tock

Ukraina on Euroopan mestari euroviisulavaspektaakkeleiden rakentamisessa. Vähän vaatimattomammatkin sävellykset heräävät henkiin, kun lavalle raahataan joitakin "esitykseen mitenkään liittymättömiä elementtejä" (jotkut ehkä tietävät kenen äänellä). Tosin Ukrainan vahvuus on siinäkin, että he saavat nuo elementit liittymään esitykseen - päinvastoin kuin esimerkiksi perässähiihtävä Azerbaidzan jonka viime vuotinen lasivitriini tai tämänvuotinen trapetsitaiteilija tuntuvat todella irrallisilta. Maria-laulajatar on tietenkin kaunis ja lahjakas ja hänen upea mekkonsa ja kiiltävät tummat kutrinsa liehuvat kauniisti tuulikoneen puhurissa. Ainiin, pitikö sanoa jotain myös kappaleesta? Siinä lauletaan jotain Tickistä ja Tockista. Kokonaisuus jäänee mukaansatempaavaksi avausnumeroksi ja aivan terävin kärki tuloslistassa tavoittamatta.
Sijoitusveikkaus finaalissa: 11-15

02. Valko-Venäjä: TEO – Cheesecake 

Valko-Venäjä todella yllätti semifinaalissa. Veikkasinhan jopa pudotusta. Teo taustaryhmineen esiintyi letkeästi, flirttaili kameralle ja sai hönkäistyä heppoiseen ralliinsa eloa, ja samalla myös katsojat unohtivat että itse kappale tosiaan on aika heppoinen. Unohtunee äänestäjiltä kun esiintymispaikka on näin alussa.
Sijoitusveikkaus finaalissa: 21-26

03. Azerbaidžan: Dilara Kazimova – Start a fire 

Täytyykin muistaa kiittää tanskalaisia kisajärjestäjiä, että sijoittivat tämän turhakkeen tänne alkuun. Nyt on toiveissa, että nekin ihmiset joille on maksettu tämän äänestämisestä unohtaisivat velvollisuutensa. Viimeistään semifinaalin liveveto paljasti tämän paketin olemattomuuden. Suurella rahalla tehdyssä esikatselumusiikkivideossa Dilara näyttää upealta, mutta livelähetyksessä homssuiselta luurangolta, jonka englanninkielen lausuminen kuulostaa kamalalta ja huvittuminen ei varmaan ollut se reaktio, jota Azerbaidzan odotti yleisöltä? Euroviisujen mätäpaise Azerbaidzan sijoittuu kuitenkin varmaan korkealle kappaleella kuin kappaleella. Miksiköhän?
Sijoitusveikkaus finaalissa: 6-10

04. Islanti: Pollapönk – No prejudice 

Raikas hassuttelu, joka perustuu enemmän välittömään ja värikkääseen esiintymiseen, kuin Euroopan parhaaseen pop-sävellykseen. Tätähän tämä finaali tässä välissä kaipasikin, mutta en silti usko että kärkikahinoissa kisataan.
Sijoitusveikkaus finaalissa: 16-20

05. Norja: Carl Espen – Silent storm 

Norjan heikoin lenkki laulusolisti, joka on samalla myös esityksen vahvin lenkki. Jos laulusuoritus onnistuu (paljon) paremmin, kuin semifinaalissa, voi tälle tulla ääniäkin. Henkilökohtaisesti minulta jää tämän kokonaisuuden hienous hämärän peittoon. Nallekarhumaisen solistin uikuttava laulusaundi etenkin alun hiljaisessa osassa on jo niin luotaantyöntävä, että kappaleen loppuosan hyvätkin puolet menevät ohi korvien.
Sijoitusveikkaus finaalissa: 6-10

06. Romania: Paula & Ovi – Miracle 

Tähän "sävellykseen" on kyllä kursittu kasaan kaikki kliseet ja lopputulos on juuri niin muovinen ja keinotekoinen, kuin moisella kappaleentekomenetelmällä sopii odottaakin. Koko lavaylöspano erilaisine säntäilyineen ja efekteineen hajoaa käsiin, kuin Paula Seling hologrammi esityksen alussa. Neljän vuoden takainen pronssisija on haave vain.
Sijoitusveikkaus finaalissa: 21-26

07. Armenia: Aram Mp3 – Not alone 

Armenian mahtipontinen balladi on kappaleena kisan parhaimmistoa, mutta minut lavaesitys jättää jollain tapaa kylmäksi. Aram pitää ennakkosuosikin viitasta kiinni kynsin ja hampain, mutta minä taivun ennustuksissani veikkaamaan Armenian niukin naukin kärkiviisikon ulkopuolelle.
Sijoitusveikkaus finaalissa: 6-10

08. Montenegro: Sergej Ćetković – Moj svijet 

Montenegro on viisufinaalissa mukana ensimmäistä kertaa ikinä, joten varmaan jonkin verran tulee myös sympatiaääniä. Irrallisesta, joskin kauniista, rullaluistelijaelementistä huolimatta huomio keskittyy kauniiseen, harmoniseen sävelmään ja sympaattiseen, taidokkaaseen solistiin. Uskon tämän slaaviballadin olevan aikuiskatsojien mieleen ja vaikka slaavimaat loistavat näissä kisoissa poissaolollaan, luulen pieniä pisteitä tulevan tasaisesti tuomaristoilta.
Sijoitusveikkaus finaalissa: 11-15

09. Puola: Donatan & Cleo – My Słowianie 

Silmänruokaa isille ja imeväisille tarjoilee Puolan rehevän rintava edustusjoukkio. Rempseä renksutus ja balkanin naiskauneutta leikkisästi ylistävä sanoitus saavat katsojat hyvälle tuulelle, vaikka ihan kaikille VITSI ei välitykään. Liian moni luulee näiden naisten olevan tosissaan. Kyllä Puolan naishuumori aina yhden Siskonpedin päihittää. Se on sitten eri asia, kuinka moni tätä jaksaa enää finaalissa äänestää. Itse tunnustan soittaneeni yhden puhelun semifinaalissa, koska tykkään tisseistä.
Sijoitusveikkaus finaalissa: 16-20

10. Kreikka: Freaky Fortune feat. RiskyKidd – Rise up 

Kreikka teki sen taas! Vuoden kovimman biletykin! Tää menee jalan alle ja saa takuulla nuoret ja teiniosaston tarttumaan luureihin. Jos tuomaristot eivät torpedoi kaikkia puhelinääniä, Kreikka tulee sijoittumaan todella korkealle!
Sijoitusveikkaus finaalissa: 1-5

11. Itävalta: Conchita Wurst – Rise like a Phoenix 

Itävallan voitto olisi niin makeaa mannaa meikäläisen sielulle, mutta kirkossa se ei missään nimessä ole kuulutettu. Minulla on sellainen tutina vanhoissa luissani, että tänä vuonna on balladivoittajan vuoro, mutta siinä kategoriassa on pari muutakin vahvaa kandidaattia. Conchitan hahmo jakaa mielipiteet, mikä on hyväksikin - ainakin jos kuilun paremmalle puolelle kasaantuu suurempi ihmismassa. Venäjän ja Valko-Venäjän äänet eivät ratkaise voittajaa, vaan pikemmin uskon heidän vastustuksensa kääntyvän jopa voitoksi. Toivottavasti suvaitsevainen Eurooppa näyttää ryssille närhen munat!
Sijoitusveikkaus finaalissa: 1-5

12. Saksa: Elaiza – Is it right

Saksan turhanpäiväinen hanurirenkutus toimii sopivasti kusitaukona kahden vahvimman voittajasuosikin välissä. "Ei kai Ruotsi vielä esiinny?"-huuto kantautunee toileteista ympäri Eurooppaa...
Sijoitusveikkaus finaalissa: 21-26

13. Ruotsi: Sanna Nielsen – Undo 

Toivottavasti tänä vuonna euroviisuäänestys on jännittävä! Liian monena viime vuonna kisan lopputulos on tiedetty jo hyvissä ajoin ennen harjoitusten alkua, mutta tällä kertaa ei ehkä olekaan niin? Itsehän olen hieman provosoivastikin kuuluttanut Ruotsin voittoa jopa suorassa tv-lähetyksessä, mitä en tietenkään toivo. Johan he ovat viisi kertaa voittaneet ja viimeksi kaksi vuotta sitten. Vahvoilla he kuitenkin ovat.
Sijoitusveikkaus finaalissa: 1-5

14. Ranska: Twin Twin – Moustache 

Ranska taitaa tehdä "Ranskat" tänäkin vuonna, eli hyvästä edustajasta huolimatta pistesaalis jää vaisuksi. Mutta jotenkin tuntuu, ettei se edes ranskalaisia haittaa? He ovat euroviisuissa mukana ilon kautta ja tämäkin ralli tulee kohottamaan tunnelmaa ja tanssijalkaa viisubileissä vielä vuosia. Kärkikymmenikköön ei mahdu kuin kymmenen biisiä.
Sijoitusveikkaus finaalissa: 11-16

15. Venäjä: Tolmachevy Sisters – Shine 

Sympatiapisteet jäävät tänä vuonna ainakin Venäjältä saamatta, josko niitä on koskaan saatukaan? Kun kappalekin on vielä näin geneerinen, en jaksa uskoa kärkipään sijoitukseen. Hyvinhän tytöt vetävät ja he eivät buuauksia ansaitse. Joten pitäkää viisuyleisö turpanne kiinni, jos teillä ei ole mitään positiivista sanottavaa.
Sijoitusveikkaus finaalissa: 11-16

16. Italia: Emma – La mia città 

Italiaa kaivattiin pitkään takaisin euroviisuihin ja kiitokseksi paluusta heidät on sijoitettu sittemmin aina kärkikymmenikköön. Niin varmaan nytkin?
Sijoitusveikkaus finaalissa: 6-10

17. Slovenia: Tinkara Kovač – Round and round 

Slovenian finaalipaikka oli ylipäätään yllätys - etenkin tällä kappaleella, mutta vielä suurempi yllätys olisi hyvä sijoitus finaalissa. Montenegro vienee slaaviäänet ja Slovenia joutunee tyytymään hajapisteisiin.
Sijoitusveikkaus finaalissa: 21-26

18. Suomi: Softengine – Something better 

Suomen finaalipaikkakaan ei ollut millään muotoa varmaa viisuviikon alkaessa. Hienosti nuoret ja kokemattomat pojat käänsivät ujouden edukseen. Semifinaalissa laulusolisti Topi Latukka näytti keskittyvän silmät suljettuina ja oikean käden sormet nuottiviivastoa tapaillen siihen, että laulusuoritus menee mahdollisimman puhtaasti - ja menihän se, tosin kamerakontaktien ja energian kustannuksella. Nappisuorituksella Suomen paras sijoitus sitten Lordin on näin hyvältä esiintymispaikalta mahdollinen. Meneehän kappaleen tempo todellakin jalan alle. Itsekin huomasin semifinaalissa naputtavani ilmabassorumpua koko kappaleen ajan. Ja reippaat kappaleet ovat tänä vuonna vähemmistössä. Kurjaa vaan, että me suomalaiset saamme aina jännittää miten esitys menee.
Sijoitusveikkaus finaalissa: 16-20

19. Espanja: Ruth Lorenzo – Dancing in the rain 

Espanjan huutajanaista on kovasti kehuttu Kööpenhaminasta käsin harjoitukset ja kenraalit nähneiltä tahoilta. Jos niihin on uskominen voi veret seisautuakin. Itse en kuitenkaan usko ennen kuin näen ja kuulen.
Sijoitusveikkaus finaalissa: 6-10

20. Sveitsi: Sebalter – Hunter of stars 

Sveitsin semifinaaliveto oli nappisuoritus, mutta nyt painitaan monta pykälää kovemmassa seurassa. Finaalissa ei vihellellen kärkikahinoihin nousta. Viimeksi sveitsiläinen partasuinen viuluviikari oli lopputuloksissa yhdestoista, mutta nyt voitaneen vaihtaa ensimmäinen numero kakkoseksi. Pissitauko numero 2.
Sijoitusveikkaus finaalissa: 21-26

21. Unkari: András Kállay-Saunders – Running 

Tänä vuonna näitä ennakkosuosikkeja riittääkin siinä määrin, että kärkiviisikkoon pitäisi tunkea kuusi esitystä. Unkarin vahvuuksia ovat nuorekkuuden lisäksi kaikkia koskettava, joskin synkeä, aihe: siitä ei vain voi olla välittämättä. Sävelmä on kuitenkin tarttuva ja melodinen. Solistin hauiksista ei niistäkään varmasti haittaa ole. Kertakaikkisen persoonallinen paketti.
Sijoitusveikkaus finaalissa: 1-5

22. Malta: Firelight – Coming home

Maltan toiveikas iloittelu eteni finaaliin ennustetusti, mutta näinkin kovatasoisessa loppupään esiintyjäjoukossa ei taida paukut riittää kuin keskivaiheen loppupuoliskon sijoitukseen, missä pistemäärät ovat yleensä aika tasaisia.
Sijoitusveikkaus finaalissa: 16-20

23. Tanska: Basim – Cliché love song 

Tanskalla on kymmenen euron paikka räjäyttää pankki tai ainakin euroviisuareenana toimivan telakkahallin katto näin tarttuvalla kesähitillä, näin hyvältä esiintymisnumerolta. Toivon hyvää sijoitusta ja menestystä hittilistoilla, mutta en toivo Tanskalle toista voittoa peräkkäin. Viimeksi Kööpenhaminan isännöidessä kisoja, Tanska oli toinen. Se olisi ihan riittävän hyvä sijoitus tälläkin kertaa.
Sijoitusveikkaus finaalissa: 1-5

24. Alankomaat: The Common Linnets – Calm after the storm 

Alankomaiden rauhallinen ja ammattitaitoinen, mutta samalla sympaattinen ja aito esitys on alkanut hiljalleen vakuuttamaan allekirjoittaneenkin, vaikka en suoralta kädeltä voikaan tunnustautua tämäntyyppisen musiikin suurimmaksi faniksi. Uskon sijoitukseen toptenissä, vaikka en Hollannin voittoakaan jäisi harmittelemaan. Saattaisin jopa lähteä keväiseen Amsterdamiin paikan päälle.
Sijoitusveikkaus finaalissa: 6-10

25. San Marino: Valentina Monetta – Maybe 

San Marinokin pääsi Montenegron tavoin finaaliin ensimmäistä kertaa viisuhistoriassa, yllättävää kyllä. No kiva juttuhan se on ja varmasti suurin voitto, jonka San Marino näissä kisoissa pokkaa. Ja ehkä nyt pääsemme Valentina Monettasta vähäksi aikaa?
Sijoitusveikkaus finaalissa: 21-26

26. Iso-Britannia: Molly – Children of the universe 

Britannia on yksi rakkaimpia euroviisumaitani, mutta muita ystäviä heillä ei Euroopassa taida pahemmin ollakaan? Sijoitukset ovat viime vuosina olleet sitä luokkaa. Mollyn valinta oli persoonallinen ja rohkeakin ja jossain vaiheessa uskalsin varovasti toivoa jonkin sortin hyvää sijoitustakin briteille. Usko alkaa kuitenkin vähän hiipua, mutta toivo elää. Eurooppa, yllätä minut!
Sijoitusveikkaus finaalissa: 16-20

Yhteenveto:

1-5
Kreikka
Itävalta
Ruotsi
Unkari
Tanska

6-10
Azerbaidzan
Norja
Italia
Armenia
Alankomaat

11-15
Ukraina
Montenegro
Ranska
Venäjä
Espanja

16-20
Islanti
Puola
Suomi
Malta
Iso-Britannia

21-26
Valko-Venäjä
Romania
Saksa
Slovenia
Sveitsi
San Marino

Parempaa ennustusta

Pari tuntia ennen illan koitosta on hyvä pukea vähän tuntojaan sanoiksi ja veikkailla toisen semifinaalin eli ns. "Suomen semin" jatkoonpääsijöitä. Ensimmäistä semiä oli huomattavasti helpompi arvuutella, kun mukana oli lähes kaikki "varmat finalistit". Tosin oli sielläkin ruuvaamista ja viimeisen ennustukseni pistin sosiaaliseen mediaan vasta live-esitykset nähtyäni. Silloin veikkauksen lopputulema olikin komeat yhdeksän oikein. Vain San Marino yllätti takavasemmalta, mutta niin se taisi yllättää kaikki muutkin vakavasti otettavat veikkaajat. Joku omat mieltymyksensä ja tulosveikkaukset sekoittava hassuttelija saattoi toivoa Valentina Monettan jatkopaikkaa.

Tässä toisessa semifinaalissa noita "varmoja finalisteja" on oikeastaan vain kaksi -  Kreikka ja Romania - jotka ovat vuonna 2004 alkaneen semifinaaliaikakauden jälkeen olleet mukana joka vuosi ja edenneet finaaliin joka vuosi. Tänä vuonnakin heidän kappaleensa ovat sitä tasoa, että finaalipaikasta ei liene epäselvyyttä. Muista illan kilpailijamaista kokosin listan heidän aiemmista finaalipaikoistaan ja tässä he ovat paremmuusjärjestyksessä. Ensin finaalipaikkojen määrä ja sitten kilpailukappaleiden määrä, kaikki kun eivät joka vuosi ole olleet mukana 10-vuotisen semifinaaliaikakauden aikana.

1= 10/10 Kreikka
1= 10/10 Romania
3. 5/6 Georgia
4. 8/10 Norja
5. 7/10 Irlanti
6= 6/10 Malta
6= 6/10 Suomi
6= 6/10 Liettua
9= 5/10 Israel
9= 5/10 Makedonia
11. 2/6 Itävalta
12= 3/10 Valko-Venäjä
12= 3/10 Sveitsi
14. 2/8 Puola
15. 2/10 Slovenia

Ihan suoraanhan tästä ei tietenkään voi tämänvuotisia finalisteja päätellä, koska myös tämänkertaisella kilpailukappaleella saattaa olla jotain vaikutusta asiaan. Joka tapauksessa siirtäisin tuosta suoralta kädeltä kahdeksan ensimmäistä myös tänä vuonna finalistien joukkoon ja kahteen viimeiseen finaaliruutuun lähtisin tekemään valintaa lopuista seitsemästä. Uskoisin että vahvimpana ehdokkaana tulee ehdottomasti tämän vuoden puheenaihe number one: Itävalta ja mustana hevosena todennäköisesti pienimuotoisen isomuotoisen tissikohun aiheuttanut Puola. Varmimpina putoajina pitäisin Makedoniaa ja Sloveniaa. Liettuakin on tosi huono, mutta viime vuosina he ovat yltäneet finaaliin vieläkin kehnommilla tekeleillä siirtolaisäänien turvin. Israel, Valko-Venäjä ja Sveitsi jäänevät lehdelle soittelemaan perinteisinä väliinputoajina.

1. Malta: Firelight – Coming home
Malta on luonut euroviisunahkansa viime vuosina uudelleen ja heittänyt perinteiset viisukaavan mukaan rakennetut euroiskelmät romukoppaan. Rennonletkeillä, hyväntuulisilla ralleillaan he ovat saavuttaneet mukavaa menestystä ja sama resepti toistuu jälleen. Pitäisin finaalipaikkaa varmana.

2. Israel: Mei Finegold – Same heart
Israelin kasarimadonnan takkuisille kutreille sovittelisin "floppaavan fanisuosikin" pinkkiä tiaraa. Paljon on pelissä illan livevedossa ja se ratkaisee kumpaan suuntaan vaa'an kieli laukeaa. Jos finaaliin mennään, tapahtuu se rimaa hipoen.

3. Norja: Carl Espen – Silent storm
Norjassa sadut sekoittuvat, kun kolmen pienen karhun isäkarhu on eksynyt Tuhkimotarinaan. Vuoden nyyhkytarina -palkinto menee siis Norjan rekkakuskille, joka vahingossa eksyi paikalliseen euroviisukarsintaan ja voitti ne. Eiköhän tämä itkuvirsi tässä seurassa etene finaaliin.

4. Georgia: The Shin & Mariko – Three minutes to earth
Georgian erikoinen tekele on herättänyt paljon tunteita ja lähinnä vastaan. Itse haluan veikkauksissani ottaa myös riskejä, sillä mitäs järkeä meidän kaikkien kymmenien ja taas kymmenien jotain euroviisuista tietävinämme olevien henkilöiden olisi veikata samoja kappaleita jatkoon. Veikkaan siis Georgiaa finaaliin ihan piruuttani.

5. Puola: Donatan & Cleo – My Słowianie
Jos Puolakin finaaliin etenee, tapahtuu se pääasiassa rinnanmitalla. Kyllähän sinne yksi tällainen iloitteleva renkutus mahtuisi.

6. Itävalta: Conchita Wurst – Rise like a phoenix
Euroviisusirkukseen on nyt viimein saatu myös parrakas nainen ja koska kyseessä on euroviisut ei tuo nainen tietenkään ole ihan oikea tyttö. Conchita on kuitenkin draamakuningattareksi hyvin sympaattinen ilmestys ja osaa myös laulaa kuin langennut enkeli, eikä kappaleessakaan ole mitään vikaa. Pitäähän vuoden puheenaiheen nyt finaaliin päästä, hyvänen aika.

7. Liettua: Vilija Matačiūnaitė – Attention
Liettuan sekametelisoppa on henkilökohtaisten mieltymysten listallani siellä pahnanpohjimmaista joukossa ja jos kappale tulisi melkein mistä tahansa muusta Baltian maasta, niin finaalipaikka olisi haave vain. Nyt pidän sitä aika todennäköisenä, ikävä kyllä.

8. Suomi: Softengine – Something better
Suomi korjaa tässä friikkisirkuksessa kaikki lednäyttölattialle pudonneet uskottavuus- ja tyylikkyyspisteet. Rokkibändi, joka osaa oikeasti säveltää, sanoittaa, soittaa ja laulaa on jotain ainutkertaista tässä semifinaalissa. Luulisi siinä jo olevan meriittiä riittämiin, vaikka kappale viehättääkin vain kestonsa ajan.

9. Irlanti: Can-linn feat. Kasey Smith – Heartbeat
Irlannin tenho on viisuviikon edetessä taantunut, mutta josko jotain mehuja saataisiin rutistettua live-vetoon ja parit riverdance-hypyt siihen päälle legendaarisen tanssin 20-vuotisjuhlan kunniaksi, niin finaaliin mentäisiin.

10. Valko-Venäjä: TEO – Cheesecake
Kepeä renkutus, jolle en näe juuri mitään menestymisen mahdollisuuksia.

11. Makedonia: Tijana – To the sky
Tämäkin voisi olla se "floppaava fanisuosikki", jos edes fanit tykkäisivät tästä. Halpahintainen dance-iskelmä kolholla solistilla. Ei kiitos.

12. Sveitsi: Sebalter – Hunter of stars
Ärsytyskynnys varmasti ylittyy liikaa ja finaali jäänee jälleen kerran haaveeksi.

13. Kreikka: Freaky Fortune feat. RiskyKidd – Rise up
Kreikka vienee pisteet kotiin tässä semifinaalikilpailussa ja tällä kertaa jopa ansaitusti. Biisi on moderni tanssipoppi, jolle näen pitkän elämän myös viisumaailman ulkopuolella. Ehdottomasti jatkoon!

14. Slovenia: Tinkara Kovač – Round and round
Hyvin väsynyt ja mitäänsanomaton teos, jonka olemassaolonkin meinaan jokaisessa listauksessani unohtaa. Slovenia ei yleensäkään mene jatkoon, eikä myöskään tällä kertaa.

15. Romania: Paula & Ovi – Miracle
Romanian euroviisudiskoilussa on punainen hintalappu, mutta uskon että tämä kliseepaketti ponnistaa tältä viimeiseltä esiintymispaikalta vaivatta finaaliin tässä kisailijajoukossa. Finaalissa tilanne onkin sitten toinen ja neljän vuoden takainen pronssisija ei tule petraantumaan. Laitetaan sen kolmosen eteen vähintään ykkönen, ehkä jopa kakkonen.

Lyhyestä virsi kaunis: Kreikka, Romania, Norja, Malta, Itävalta, Georgia, Irlanti, Suomi, Puola ja Liettua.

Euroviisuoraakkelit vauhdissa

Aamu on iltaa viisaampi, ja nyt hyvin nukutun yön jälkeen on hyvä vähän purkaa tuntoja vuoden 2014 Eurovision laulukilpailujen ensimmäisen semifinaalin tiimoilta. Ihan alkuun täytyy kehua Tanskan yleisradiota, joka on loihtinut puitteista ehkä näyttävimmät koskaan tähän mennessä. Suurikokoinen lava ei ollut kuitenkaan liian suuri ja sen valtavina taustaseininä ja lattiana toimivat monitorit loihtivat tv-katsojien silmille upeita elämyksiä. Viime vuonna ruotsalaisten ideoimana seisoma-asentoon pakotettu alakatsomokaan ei tällä kertaa häirinnyt lippuineen televisiossa, kun lava oli riittävän korkea. Tiedä sitten, miten hallissa olijat nauttivat esityksistä, mutta itsehän en juuri tästä syystä ole pitkiin aikoihin vaivautunut paikan päälle. Euroviisut on tv-ohjelma.

Alkunumero oli hieno, vaikka viime vuoden voittosävelmän hyräily ei korviani miellyttänytkään. Juontajat olivat tanskalaiseen tapaan iloisia ja hauskoja, vaikka vitsit menivätkin ohi, kun halusin kuunnella myös suomalaista selostusta. Suomalaisesta toteutuksesta tosiaan se pieni miinus, että selostus oli yhteinen radion ja television puolella, joten ymmärrettävistäkin syistä kommentaattorit Sanna ja Jorma olivat äänessä koko ajan. Radiossa kun ei oikein noita hiljaisia hetkiä kannata pitää. Helpotukseksi tv-katsojille oli tehty tanskalaisten juontajien löpinöistä tekstitykset, mikä tosin vain sekoitti tämän vanhan herran putkiaivoja. Minä kun en pysty lukemaan ja kuuntelemaan keskittyneesti samanaikaisesti. Suomalaiset selostajat yllättivät jossain määrin positiivisesti. Mitään turhia sammakoita ei suusta päästelty ja pahamaineinen Jorma Hietamäkikin oli oikein lupsakka.

Myös artistit askartelupuuhissa esitelleet postikortit ja väliaikasketseinä nähdyt ”euroviisujen ennätystenkirja”-insertit viihdyttivät. Greenroomin siirto lopussa yleisön keskelle catwalkille oli hauska oivallus. Ainoastaan ”Ruma ankanpoikanen” väliaikanumero jäi vaisuksi, mikä saattoi johtua allekirjoittaneen intensiivisestä sosiaalisen median seuraamisestakin, mutta tämähän oli vasta semifinaali. Tanskalaisilla on varmasti finaalia varten lisää yllätyksiä takataskuissaan.

Mutta sitten itse ensimmäisen semifinaalin esityksiin:

1. Armenia: Aram Mp3 – Not alone

Armenia on yksi näiden viisujen suurista ennakkosuosikeista. Onhan tämä hyvä, mutta onko oikeasti kaiken sen hehkutuksen veroinen? Solisti näyttää jotenkin oudon karismattomalta ja suurella lavalla vähän orvoltakin. Esikatseluvideon intensiivinen tunnelma ei välittynyt livetilanteessa. En nyt vielä ihan kirkossa Armenian voittoa kuuluttaisi, vaikka finaalipaikka olikin itsestäänselvyys.

2. Latvia: Aarzemnieki – Cake to bake

Latvian lapsellisen renkutuksen karsiutumista olen pitänyt alusta lähtien selviönä ja niinhän siinä sitten kävikin. Ihan hassuhan tämä oli ja sinänsä harmiton, jos ei kutsumattomia korvamatoja pidä sellaisina. Mutta kun kappale on oikeasti kuin 5-vuotiaan säveltämä ja artistit tuollaisia naapurinpoikia (ja täti), niin eiköhän meidän ole syytä unohtaa Latvia ja jatkaa eteenpäin.

3. Viro: Tanja – Amazing

Viron Tanja onnistui vielä kerran yllättämään minut taidoillaan. Kokonaisuus oli kerta kaikkiaan mykistävä ja miten yhdelle naiselle onkin suotu kaikki maailman lahjat? Harva maailmantähdistäkään pystyy laulamaan yhtä puhtaasti moisessa kieputuksessa. Rukkasin esityksen jälkeen ennusteenikin uusiksi, mutta niinhän siinä sitten kävi kuitenkin, että Viro karsiutui finaalista. Oliko kappale sitten liian tavanomainen dancenumero?

4. Ruotsi: Sanna Nielsen – Undo

Ruotsi oli juuri niin pelottavan vakuuttava, kuin pelkäsinkin. Sanna on todellinen ammattilainen, jonka hermot eivät petä paineidenkaan alla. Valoshow oli mykistävän upea, nyt kun kaikki spotit sojottivat juuri oikeaan suuntaan. Harmi, että Ruotsi voitti viisut juuri kaksi vuotta sitten, kun nyt en pysty täysillä nauttimaan Ruotsin tulevasta – kuudennesta euroviisuvoitosta.

5. Islanti: Pollapönk – No prejudice

Illan vilpittömin ja aidosti hauskin esitys, joka sai hyvälle tuulelle vaikka itse kappale onkin ärsyttävän renkuttava. Aloin jossain vaiheessa kevättä, ensi-inhon jälkeen, uskoa Islannin finaalipaikkaan ja viimeistään semifinaaliveto vakuutti meikäläisen. Onneksi olin jo iltapäivällä ruksannut Islannin finaaliveikkaukseeni, ettei kenenkään tarvitse syyttää minua takinkääntäjäksi.

6. Albania: Hersi – One night’s anger

Albania toimi oivallisesti illan ensimmäisenä vessataukona. Ei mitään toivoa finaaliin pääsystä, vaikka solisti onkin ihan musikaalinen. Selostaja-Jorman vertaus Sealin takavuosien hittiin ”Kiss from a rose” ei ollut tuulesta temmattu.

7. Venäjä: Tolmachevy Sisters – Shine
Venäjän geenijalostetut viisukaksoset vetivät spektaakkelinsa tiukalla ammattitaidolla, vaikka ikää tyttärillä on vasta 17 vuotta. Finaalipaikka Venäjälle on aina itsestäänselvyys, puuhasi Putin mitä tahansa siellä Kremlissä. Oli Venäjän ulkopolitiikasta sitten mitä mieltä tahansa, oli erittäin nolo veto euroviisuyleisöltä buuata lapsille jatkopaikan varmistuttua.

8. Azerbaidžan: Dilara Kazimova – Start a fire

Azerbaidzankin menee aina varmasti finaaliin, ei tarvitse olla kummoinen oraakkeli sen ennustaakseen. Mikä tällä kerralla on erityisen ikävää, kun kyseessä on koko kisan mitäänsanomattomin virsi. Musiikkivideolla upealta näyttänyt daamikaan ei ”luonnossa” säväyttänyt ja hänen avaruusenglantinsa oli tahattoman koomista. Ruotsalaisen liukuhihnatehtaan suoltama balladi oli maustettu Azerbaidzanin kansallispuhaltimen sumealla hurinalla ja hallin katossa pyöri esitykseen millään tavalla kytkeytymätön trapetsitaiteilija, joka oli muuten suomalainen Matleena Laine.

9. Ukraina: Maria Yaremchuk – Tick-tock

Ukraina osaa kyllä rakentaa timantin vaikka paskasta. Mikään läpipaskahan tämä ”Tick-tock”-ralli ei kylläkään ollut, mutta ei nyt mikään elämää suurempi pop-iskelmäkään. Vähän sovitusta ja tuotantoa ja koreografiaa, niin á vot! Pakollinen ylimääräinen lavarakennelma oli perinteisesti tässäkin, mutta jotenkin tuo juoksupyörässä juokseva ihmismarsu kytkeytyi paremmin kokonaisuuteen, kuin azereiden trapetsimimmi. Maria lauloi ja esiintyi hyvin ja vienee Ukrainan finaalissakin aivan kärjen tuntumaan. 

10. Belgia: Axel Hirsoux – Mother

Vuoden koomisimman esityksen tarjoili Belgian pullea poika Axel. Joku vielä uskoi tämän finaalipaikkaan, ilmeisesti jonkin sortin sääliäänillä, mutta minä en koskaan. Tässä esityksessä ei ole kerta kaikkiaan mitään, mille ei voi muuta kuin nauraa räkäisesti päin naamaa. Niin korni se on. Ikävä kyllä. Sympaattisen oloinen kaveri tuo Axel. Taitava laulajakin varmasti, mutta nyt ei onnistunut kovien paineiden alla vakuuttamaan edes sillä saralla.

11. Moldova: Cristina Scarlat – Wild soul

Moldovan kappaleesta yllättävän monetkin viisuihmiset ovat todenneet, etteivät näe kappaleella elämää euroviisujen ulkopuolella. Minusta se on kuitenkin tuiki tavallinen rock-balladi, joka voisi kuulua minkä tahansa Nightwish-kopiobändin ohjelmistoon? Sen sijaan lavaylöspano oli täydellisen epäonnistunut ja vastaavalle en todellakaan näe elämää muualla kuin euroviisuissa. Laulusuoritus ei myöskään ollut kovin riittävän vahva ja muu säheltäminen hiuslisäkkeen irtirepimisineen aiheutti nauruntyrskähdyksiä. Jouduin muuttamaan ennustettani vielä livelähetyksen aikana tämän jatkopaikan suhteen.

12. San Marino: Valentina Monetta – Maybe

San Marino todella yllätti kaikkien aikojen ensimmäisellä finaalipaikallaan.  Jopa kappaleen legendaarinen säveltäjä Ralph Siegel raahautui viimeisillä voimillaan estradille flyygelin ääreen viimeiset säälipisteet poimimaan – ja uhraus kannatti. Esityksen aikana itseltäni ainakin hukkui viimeinen usko jatkopaikkaan, kun Valentina esiintyi jotenkin puolihuolimattomasti ja välinpitämättömän oloisesti, oudosti äänellään fraseeraten. Näytti, että hän olisi ollut jo väsynyt edes haaveilemaan finaalipaikasta. Eurooppa päätti kuitenkin toisin ja yksi kymmenestä finaaliveikkauksessani meni metsään, mutta niin meni monella muullakin.

13. Portugali: Suzy – Quero ser tua

Menevyyttä ja paljasta pintaa tarjoili Portugali, jonka kesärenkutuksen jatkopaikkaan eivät uskoneet edes kappaleesta pitävät tahot. Mutta sehän ei estä minua DJ Wernerin ominaisuudessa soittamasta tätä kesän viisudiskoissa studioversiona. 

14. Alankomaat: The Common Linnets – Calm after the storm

Alankomaiden rauhallinen, mutta kiistatta ammattitaitoinen balladi, ei musiikkina ole minun kuppini teetä, mutta jatkopaikkaa pidin silti itsestään selvyytenä. Esitys oli kuvattu persoonallisesti ja luulen, että tuulimyllyjen maa parantaa sijoitustaan vielä viime vuodestakin. 

15. Montenegro: Sergej Ćetković – Moj svijet

Erittäin perinteinen Balkan-balladi, mutta tänä vuonna ainoa lajissaan ja siksi selvä finalisti. Etenkin kun sympaattisen ja tavallisen oloinen Sergej esiintyi ja lauloi vakuuttavasti. Uskon kappaleen vedonneen etenkin aikuisempaan väestöön ja myös osaan raadeista.  Lavalla pyörivä rullaluistelija tuntui vähän päälle liimatulta ja varsinkin esityksen alussa jopa vähän huvittavalta, mutta loppua kohden taiteilijan taidot puhuivat puolestaan. 

16. Unkari: András Kállay-Saunders – Running

Unkarin raamikas edustaja András epäonnistui mielestäni laulusuorituksessaan, etenkin aivan kappaleen alussa. Petrattavaa jäi siis finaaliin, jos mielii hyvää sijoitusta siellä. Muutenhan tälle ennakkosuosikille oli helppo ennustaa finaalipaikkaa. Jotkut ovat pitäneet perheväkivallasta kertovan kappaleen aihetta synkkänä, mutta elämässä on myös varjopuolet ja kaikkien aiheiden pitää olla tervetulleita myös euroviisuihin.

Ennustin siis illan suoran lähetyksen aikana yhdeksän kymmenestä finalistista oikein. En silti halua nostaa itseäni miksikään Nostradamukseksi, sillä niin ennusti tutuistani moni muukin ja nykyään euroviisuissa ennustaminen on äärimmäisen helppoa. Näistä esityksistä vain kuusi karsiutui ja epäonnistujat oli helppo bongata joukosta. Onneksi sentään yksi maa pääsi yllättämään, koska nykyeuroviisut eivät paljon yllätyksiä asiaan vihkiytyneille faneille tarjoile. Voittajamaa Ruotsikin on tiedetty jo melkein maaliskuusta lähtien, vaikka tänä vuonna muutamalle muullekin on yritetty ennakkosuosikin viittaa sovitella. Toivottavasti Suomi tarjoilee toisessa semifinaalissa seuraavan yllätyksen ja etenee finaaliin. Ensimmäisessä semifinaalissa ennustaminen oli vieläpä erityisen helppoa, kun mukana oli kaikki kisojen automaattifinalistit Kreikkaa ja Romaniaa lukuun ottamatta.

Toisessa semifinaalissa on vielä muutama kysymysmerkki, mutta yritetään silti. Veikkaan, että finaaliin etenevät Malta, Israel, Norja, Georgia, Puola, Itävalta, Irlanti, Valko-Venäjä, Kreikka ja Romania. Erityisen vaikeaksi ennustamisen tekee se, että toisessa semifinaalissa kilpailee vain 15 maata eli vain viisi maata putoaa pois… Suomella on teoreettinen mahdollisuus finaalipaikkaan tai sitten semifinaaliin sijaan 11. Loppuja neljää eli Liettuaa, Makedoniaa, Sveitsiä ja Sloveniaa pidän niin ikään varmoina karsiutujina. Varaan itselleni oikeuden muuttaa mielipidettäni live-vetojen jälkeen.